Browsing by discipline "Venäjän kääntäminen"

Asioimistulkin ammattitutkinnon (ASTA) näyttötutkintotilaisuudessa arvioidaan asioimistulkin toimintavalmiudet, työkielten hallinta ja tulkkaustaito. Yksi työkielten hallinta -tutkinnonosan arvioinnin kohteista on tulkattavien aihepiirien käsitteiden ja termien sekä alalla käytettävän fraseologian hallinta eli alan erikoiskielen tuntemus. Osaamisensa tutkinnon suorittaja osoittaa tekemällä annetuista aihepiireistä kaksi sanastotehtävää, joista toinen on A-työkielestä B-työkieleen ja toinen B-työkielestä A-työkieleen. Asioimistulkin ammattitutkinnon järjestäjät ovat pyrkineet siihen, että näyttötutkinnossa käytettävät sanastotehtävät ovat yhdenmukaisia ja kaikille tutkinnon suorittajille samanlaisia. Sanastotehtävien laadinnasta ovat vastanneet eri kielten tulkit ja kääntäjät ASTA-hankkeen puitteissa. Sanastotehtävien laatimisessa on tullut ilmi, että termien poiminta annettuun aiheeseen liittyvästä erikoisalan tekstistä siten, että termeille löytyy toisesta työkielestä vastine tai tarkka selitys, on ollut haasteellista. Laadintaprosessin haasteet ovat nostaneet esiin seuraavia kysymyksiä: minkä tyyppisiä termejä asioimistulkin ammattitutkinnon sanastotehtävissä on, kuinka suuri osa tutkinnon suorittajien vastauksissa on keinotekoisia vastineita ja onko niissä variaatiota sekä osaavatko tutkinnon suorittajat käyttää kontekstitietoa hyväkseen vastineen valinnassa. Tässä tutkimustyössä analysoin sanastotehtäviä, joita käytettiin asioimistulkin ammattitutkinnossa Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa vuosina 2011–2013. Tutkinnon suorittajien vastineita ja pisteytystä tarkastelen esittämieni kriteerien mukaan, jotka pohjautuvat suurilta osin ASTAn perusteissa esitettyihin arviointikriteereihin. Yleisessä terminologiassa termillä tarkoitetaan jollakin erikoisalalla yleiskäsitteen nimityksenä käytettävää kielellistä ilmausta ja termejä luokitellaan niiden kielellisen rakenteen mukaan eri termityyppeihin, kuten yhdistämättömiin termeihin, johdostermeihin, yhdyssanatermeihin, sanaliittotermeihin ja lyhenteisiin. Analysoimani asioimistulkin ammattitutkinnon sanastotehtävät ovat monipuolisia, sillä ne sisältävät erityyppisiä termejä ja ilmauksia. Tutkimuksessa on kuitenkin selvinnyt, etteivät kaikki termit vastaa niille sanastotehtävien laatimisohjeissa asetettuja kriteerejä. Sanastolistoista löytyy synonyymejä tai monimerkityksisiä termejä. Tulkattavassa tekstissä termille on löydettävä oma käännösratkaisu eli vastine. Vastineiden analyysissa olen käyttänyt Vehmas-Lehdon (2010) luokittelua luontaisiin ja keinotekoisiin vastineisiin. Luontaiset vastineet vastaavat lähtökielisen termin käsitettä kokonaan tai osittain ja ovat vastinekieleen vakiintuneita termejä (tuhkarokko ja ven. корь). Tutkimuksessa on ilmennyt, että konteksti voi vaikuttaa vastineen valintaan. Kun lähtökieliselle termille puuttuu vastine vastinekielestä, silloin luodaan keinotekoisia vastineita (isyysraha tai ven. материнский капитал 'äitiyspääoma, äitiysavustus'). Tulkin työn kannalta omaan ryhmään voidaan eritellä tilannevastaavuutta edustavia termejä eli tilannevastineita, jotka heijastavat lähde- ja kohdekielisten käsitteiden erilaisuutta. Tutkinnon suorittajien vastaukset osoittavat, että kulttuuri- ja yhteiskuntasidonnaisille termille keinotekoinen vastine on luontaista yleisempi. Tässä tutkimustyössä esitettyjä termien ja vastineiden analyysikriteerejä on mahdollista soveltaa esimerkiksi tulevien sanastotehtävien laadintaan tai arviointiin ja liitteessä 2 olevaa sanastoa tulkkaukseen valmistautumiseen.

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on kääntäminen ulkomaanuutisprosessissa sekä Ukrainan vallanvaihdosta 2014 kertovien uutisten narratiivit suomalaisessa ja venäläisessä uutismediassa. Pyrin selvittämään, millä tavoin kääntäminen näkyy uutisprosessissa, onko sillä vaikutusta uutisnarratiivien eroavaisuuksiin suomalaisessa ja venäläisessä mediassa ja millä tavoin narratiivit eroavat toisistaan. Työn alussa esittelen työn teoreettisen perustan: uutisprosessia ja välikielen kautta kääntämistä hahmottavan portinvartijamallin, näkökulman rajaamisen välineenä toimivan kehystämisen sekä narratiivisuuden teoriaa. Sen jälkeen analysoin aineiston ensin kehysten kautta sen lähteiden, julkaisuosion ja nimitysten mukaan päätyen lopulta narratiivien vertailuun. Keräsin tutkimusaineiston verkosta ajallisten ja temaattisten kriteerien mukaan. Tutkimusaineistona oli kahdeksan päivän aikana helmikussa 2014 kahdessa suomalaisessa ja kahdessa venäläisessä uutismediassa julkaistut verkkouutiset, jotka käsittelivät Ukrainan vallanvaihtoa. Julkaisijat ovat suomalaiset Helsingin Sanomat ja Yleisradion uutiset sekä venäläiset Rossijskaja Gazeta ja Lenta.ru -uutissivusto. Analysoin uutisten kehyksiä toiminnan ja toimijoiden nimitysten kautta tutkien sitä, millä nimityksillä vallanvaihtoa, presidentin erottamista sekä mielenosoittajia ja muita ryhmittymiä kutsuttiin. Vertailin tästä syntyviä kehyksiä julkaisijoittain sekä kehyksistä muodostuvia narratiiveja. Tutkimus toi ilmi eroavaisuuksia suomalaisten ja venäläisten julkaisijoiden lähteiden käytössä, ulkomaanuutisten kääntämisessä sekä uutisten kehystämisessä ja narratiiveissa niin yksittäisten julkaisijoiden kesken kuin myös suomalaisten ja venäläisten julkaisijoiden kesken. Siinä missä suomalaiset julkaisijat käänsivät uutistoimistojen välittämän materiaalin useimmiten englannista suomeen, käyttivät venäläiset julkaisijat enimmäkseen venäjänkielisiä uutistoimistoja, jolloin niiden ei tarvinnut kääntää materiaalia. Sekä suomalaisissa että venäläisissä uutisissa käännettyä tekstiä sisältäneet uutiset olivat nimityksiltään neutraalimpia. Enemmän kääntämätöntä materiaalia sisältävät uutiset sisälsivät myös enemmän tulkitsevaa nimeämistä. Kaikkein värittyneimpiä nimityksiä käytti Rossijskaja Gazeta, joka käytti lähteinä ainoastaan venäjänkielistä materiaalia. Tämän tutkimuksen tulosten valossa kääntäminen voi vaikuttaa ulkomaanuutisten narratiiveihin.

Tutkimuskohteina tässä työssä ovat naisten jalkineiden nimitykset suomen ja venäjän kielissä. Teoriataustana on uuden terminologisen tutkimustiedon ohella käytetty perinteistä sanastotyön teoriaa käsitejärjestelmistä, vastineista ja termeistä. Työ on diakroninen ja siinä yhdistyvät nimitysten alkuperä, kenkämuodin historia ja sitä kautta termistön muotoutuminen sellaiseksi, kuin se nykyään on. Aineistona tässä työssä käytetään vuoden 2011 vuosikertaa Venäjän Vogue-lehdestä. Menetelmänä on käsiteanalyysi, eli aineistosta kerättyjen kenkien nimitysten käsitepiirteitä analysoidaan ja käsitteet jaotellaan käsitekaavion avulla. Jalkineiden käsitepiirteiden vertailun avulla saadaan selville erikielisten käsitejärjestelmien väliset erot ja yhtäläisyydet. Käsitejärjestelmät ovat pääpiirteissään yhteneväiset, mutta erojakin löytyy, sillä sanasto on rakentunut suomessa ja venäjässä osittain toisistaan riippumattomasti. Kielten väliset erot käsitteiden määrittelyssä tuovat esiin myös kulttuurieroja. Erityisen tarkastelun kohteina ovat nykymuodin mukaisten naisten jalkineiden venäläiset nimitykset, joille ei löydy suoraa suomenkielistä vastinetta, sekä englannista suomeen ja venäjään lainatut sanat. Tämän työn sivutuotteena syntyneessä sanastossa ehdotetaan venäjänkielisille nimityksille vastineita määritelmineen. Muotiin liittyvä erikoissanasto muuttuu nopeasti ja monet lainasanat ja nimitysten sekalainen käyttö voivat haitata kahden eri kielen välistä kommunikaatiota. Tämä nimitysten käyttöä selkeyttävä sanasto soveltuu kääntäjien, sisäänostajien ja muiden muotialalla toimivien tahojen sekä tavallisen kuluttajan käyttöön. Sanaston yhteydessä havainnollistetaan suomenkielisten ja venäjänkielisten nimitysten eroja ja yhtäläisyyksiä ja pohditaan erilaisten vastineiden muodostusta, synonyymejä ja polysemiaa.

Kalastus on ikivanha elinkeinomuoto, mutta nykyään se on myös suosittu harrastus niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Harrastuksen suosio on lisännyt kalastusmatkailua maidemme välillä ja tuonut esiin tarpeen luoda alan kauppaa ja yrittäjiä palveleva terminologinen sanasto. Kalastusvieheitä käsittelevän tutkielmani tavoitteena on vastata tähän tarpeeseen. Tutkielmani aiheena on kaksikielisen sanaston laatiminen vapaa-ajan kalastuksessa käytössä olevista kalastusvieheistä. Lähdekielenä on suomi ja vastinekielenä on venäjä. Sanastotyöni koostuu käsittestä viehe ja sen 23:sta alakäsitteestä sekä kuudesta kalastusalaa kuvaavasta käsitteestä. Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen muodostaa terminologian teoria. Kiinnostukseni kohteena on selvittää, kuinka käsiteanalyysin avulla tarkoitteesta päästään käsitteen kautta termiin ja sen vastineeseen. Käsiteanalyysin taustaksi kerron Suomen kalastuksen kehityksestä, kalastusmatkailun merkityksestä Suomelle ja Suomen kalastusviehemarkkinoista. Aineistona käsiteanalyysissä ja vastinetyössä käytän kymmeniä kalastusta käsitteleviä tietokirjoja sekä internetissä julkaistuja artikkeleita. Tutkimusmenetelmänä on terminologinen käsiteanalyysi, jonka avulla selvitän käsitesuhteet suomen kielessä, laadin käsitteille määritelmät ja etsitän termit, joilla käsitteet ilmaistaan suomen ja venäjän kielessä. Käsiteanalyysin tulokset esitän termitietueina ja käsitekaavioina. Koska sanastotyö on rajattu koskemaan vain vapaa-ajan kalastuksessa käytössä olevia vieheitä, määrittelen ensin käsitteen vapaa-ajan kalastus, sen lähikäsitteet ja etsin niiden venäjänkieliset vastineet. Käsitteiden vakiintumattomuus on kalastusvieheitä käsittelevän sanastotyön suurin haaste. Useat asiantuntijat käyttävät aineistossa termejä viehe ja uistin sekaisin tai rinnakkain, vaikka ne nimeävät eri käsitteitä. Termien synonyymien ja puhekielisten varianttien runsaus oli yllättävää. Termit on useimmiten lainattu englannin kielestä, mutta termien ja käsitteiden liikettä on tapahtunut myös suomen ja venäjän kielen välillä. Suomessa myös kalastusalan harrastajat ovat päässeet vaikuttamaan kalastusalan termistöön. Sanastotyön tuloksena syntynyt kaksikielinen sanasto on tarkoitettu Suomen kalastusmatkailun parissa työskenteleville ja palvelee erinomaisesti kääntäjiä ja tulkkeja. Sanastoa voidaan laajentaa koskemaan kaikkia kalastusvälineitä ja kalastustapoja.

Käsillä olevan pro gradu -tutkielman aiheena on tulkin rooli diplomaattitulkkauksessa. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää suomalaista poliitikkoa, joilla on vahva kokemus työskentelystä diplomaattitulkkien kanssa. Tutkimuksen menetelmäsuuntaus on kvalitatiivinen puolistrukturoitu teemahaastattelu. Haastatteluja varten on laadittu haastattelurunko. Haastattelumateriaalia kertyi yhteensä hieman alle 4 tuntia. Haastateltujen poliitikkojen nimiä ei tutkimuksessa mainita, jotta lukijat eivät kiinnittäisi huomiota epärelevantteihin seikkoihin, kuten haastateltavien puolueeseen, sukupuoleen tai persoonaan. Tutkielmassa pyritään selvittämään, minkälaisia kokemuksia ja käsityksiä suomalaisilla poliitikoilla on tulkeista diplomaattitulkkauksessa, ja minkälaisia odotuksia suomalaiset poliitikot kohdistavat tulkin rooliin diplomaattitulkkauksessa. Tutkielma tarkastelee diplomaattitulkkausta, jossa tulkki tulkkaa konsekutiivisesti kahden valtiopäämiehen tai delegaation välillä. Kyseistä tulkkauslajia on tutkittu hyvin vähän, joten tutkielmassa määritellään, mikä on diplomaattitulkkausta ja miten se eroaa muista dialogitulkkauksen alalajeista. Analyysiluku tarkastelee tulkin roolia ja toimintaa diplomaattitulkkauksessa. Luku on jaettu viiteen jaksoon, jotka ovat tulkin rekrytointiprosessi, tulkattavien käytännöt ja preferenssit, tulkin sukupuoli, tulkin esiintymis- ja puhetaito sekä katsekontakti, tulkin rooliin liittyvät kielikuvat, tulkin ja tulkattavan välinen luottamus sekä tulkin vaikutus tulkkaustilanteeseen. Tutkielma osoittaa, että haastateltavien mielestä tulkeilla on neuvottelutilanteissa aktiivinen rooli. Lisäksi haastateltavat kokivat tulkit lojaaleiksi, ja luottivat siihen, että tulkki välittäisi heidän viestinsä uskollisesti. Osa haastateltavista määritteli tulkin roolin jopa liittolaiseksi. Tällöin tulkin sallittiin jopa poiketa tulkattavan sanomasta, mikäli poikkeaminen edisti tulkattavan päämääriä. Haastattelutuloksia analysoitaessa tuli ilmi, että nykyiset Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton laatimat ammattisäännöstöt eivät pysty palvelemaan diplomaattitulkkeja työssään. Tästä johtuen tutkielma ottaa kantaa olemassa olevien ammattisäännöstöjen kohtiin ja ehdottaa uuden diplomaattitulkeille suunnatun ammattisäännöstön luomista.

Tässä tutkielmassa analysoidaan venäjänkielisten uutisten tekstilajia suomalaisessa ja venäläisessä uutisdiskurssissa. Tutkimuskohteena ovat tekstilajin kielelliset piirteet, joita poimitaan ja vertaillaan korpusmenetelmän avulla. Tekstilajien ominaisuuksia lähestytään sekä määrällisestä että laadullisesta näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, onko tekstilajien välillä kielellisiä eroja, kun tekstit on tuotettu eri diskursseissa. Tekstilajit ovat välttämättömiä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Vakiintuneisuudestaan huolimatta ne syntyvät ja muuttuvat yhteisön tarpeiden mukaan. Ennen kaikkea tekstilajit ovat sidoksissa kulttuuriseen ja sosiaaliseen ympäristöönsä. Tähän perustuu myös tutkimuksen hypoteesi siitä, että suomalaisen ja venäläisen uutisdiskurssin tekstit poikkeavat jossain määrin toisistaan tekstilajikonventioiden osalta. Niin ikään diskurssi nähdään tässä tutkielmassa ilmiönä, joka on sidoksissa vuorovaikutustilanteisiin, yhteisöihin ja kulttuureihin. Tutkimus perustuu ajatukseen diskurssiyhteisöistä, joiden jäsenillä on muun muassa erilaiset tekstilajeja koskevat odotukset. Näin ollen venäläisessä diskurssissa uutisen tuottajat ja vastaanottajat muodostavat oman diskurssiyhteisönsä, ja vastaavasti suomalaisessa diskurssissa omansa. Analyysiluvussa tutkitaan tekstiaineistoa, joka muodostuu suomalaisen Novosti Ylen ja venäläisen RIA Novostin uutisista. Näiden osakorpusten vertailussa käytetään korpusohjelman sanalistatoimintoa, joka listaa aineistojen sananmuodot esiintymistaajuuden mukaiseen järjestykseen. Listoja tutkimalla pyritään löytämään sananmuotojen esiintymiä, joista mahdolliset tekstilajierot voisivat ilmetä. Tutkimuksessa ilmenee, että uutisen tekstilajissa ei ole merkittävää vaihtelua diskurssien välillä. Joitakin eroja kuitenkin löytyy. Merkittävimpänä havaintona voi pitää eroja tekstien eksplisiittisyydessä. RIA Novostin aineiston uutisissa esille nousevat etenkin ajanmääreet, joita esiintyi selvästi enemmän kuin verrokkiaineiston uutisissa. Venäläisessä uutisdiskurssissa vaikuttaisi olevan myös enemmän tiedon toistoa, ikään kuin lukijan muistuttelua. Kummassakin aineistossa taajaan esiintyvät uutisten aiheita kuvaavat sanat. Osa näistä sisältösanoista viestii uutismedioiden näkökulmaeroista, jotka johtuvat eri kohderyhmistä. Novosti Ylen uutiset välittävät tietoa Suomen näkökulmasta, siinä missä RIA Novostin uutisointi korostaa Venäjän näkökulmaa. Tutkimuksen perusteella korpuslingvistisillä menetelmillä voidaan kerätä uutta tietoa teksteistä ja tekstilajeista. Tämä tutkimustieto on arvokasta myös kääntäjille, joiden ammattitaito perustuu kielitaidon lisäksi nimenomaan tekstien ja tekstilajien hallintaan. Alustavien tutkimustulosten vahvistamiseksi tutkimusta tulisi tehdä laajoilla korpusaineistoilla.