Browsing by discipline "englantilainen filologia"

Tutkielmassa analysoidaan lasten fantasiakirjallisuuden nimistöä ja sitä, miten nimistö tukee teosten fiktiivisiä maailmoja. Tutkielman aineistona on J.K. Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi (1997) sekä Philip Pullmanin Kultainen kompassi (1995). Tutkielman argumenttina on, että teosten erilaiset fiktiiviset maailmat edellyttävät nimiltä erilaisia funktioita. Tutkielman teoreettisena pohjana käytetään onomastisia funktioita sekä semiotiikkaa. Nimistöä arvioidaan esimerkkien avulla ja samalla esitetään teosten kokonaistulkintaan pohjaten, minkälaisia funktioita nimillä on. Tutkielmassa käytettävät nimien funktiot ovat identifioiva funktio, sosiaalinen funktio, affektiivinen funktio, fiktionalisoiva funktio, kuvaileva funktio sekä lokalisoiva funktio. Funktioiden lisäksi tutkielmassa analysoidaan nimien semioottisia ominaisuuksia sekä fiktiivisiä maailmoja semioottisina piireinä. Tutkimuksen kohteeksi valitut romaanit edustavat lasten- ja nuortenfantasiaa. Tutkielmassa analysoidaan näinollen myös sitä, miten nimet tukevat aineistona olevien teosten erilaisia, enemmän ja vähemmän fantastisia maailmoja. Vertailun perusteella vaikuttaa siltä, että keksityt, fiktiiviset nimet tukevat taianomaista maailmaa, kun taas autenttisilta kuulostavat nimet tukevat sitä fiktiivistä maailmaa, joka muistuttaa todellista maailmaa. Keksityillä nimillä kuvaileva funktio oli myös vallitsevampi kuin autenttisilta kuulostavilla nimillä. Teosten fantasian taso sekä fiktiivisen maailman rakentamisen tyyli vaikuttaa paljon siihen, millaisia nimiä teoksissa on. Taianomaisessa maailmassa nimien luominen on vapaampaa kuin todellista maailmaa mukailevassa maailmassa, mikä vaikuttaa nimien kuvailevuuteen. Keksityt nimet myös lokalisoituvat ilmeisemmin taianomaiseen maailmaan, koska niillä on yhtymäkohtia taianomaisen maailman semioottiseen piiriin.

Tutkielmassa perehdytään englantilaisen kirjailijan Neil Gaimanin romaaneihin American Gods (2001) ja Anansi Boys (2005) sekä erityisesti niissä esiintyvän kujeilijan (trickster) arkkityypin vaikutuksiin teosten kuvaamassa yhteiskunnassa. Teoksissa useat hahmot edustavat eri tavoin kujeilijan arkkityyppiä sekä tähän usein liittyvää kulttuurisankarin (culture hero) arkkityyppiä. Molempia on alkuperäiskansojen tarustoissa käytetty mm. opettamaan yhteisön tapoja, välittämään tärkeitä perinteitä sukupolvelta toiselle sekä ylläpitämään yhteisön yhtenäisyyttä. Kirjailijan moderni lähestymistapa kujeilijaan tarjoaa kiinnostavan lähtökohdan analyysille arkkityyppien vaikutuksista länsimaiseen, erityisesti anglo-amerikkalaiseen yhteiskuntaan, joka on saanut vaikutteita lukemattomista muista kulttuureista. Väitän, että teokset tarjoavat kattavan esimerkin kujeilijan rooleista ja funktioista tasapainottavana sekä parantavana tekijänä kirjojen kuvaamassa modernissa yhteiskunnassa sekä yhteiskunnan ja yksilön vuorovaikutuksessa. Kujeilijoita tavataan teoksissa sekä sankarin että roiston rooleissa, ja molemmista eritellään ja analysoidaan kujeilijan joko yhteiskunnallisesti tai yksilöllisesti positiiviset funktiot tai positiivisia reaktioita aikaansaavat negatiiviset funktiot. Tutkielman johdantokappaleessa esitellään kujeilijan funktioita alkuperäiskulttuureissa, Gaimanin eri kulttuureja yhdistelevä toteutus sekä hypoteesi kujeilijan funktioista teosten kuvaamassa yhteiskunnassa. Toisessa luvussa vertaillaan American Gods ¬ teoksessa esiintyviä kujeilijoita näiden esikuvina toimiviin alkuperäisiin kujeilijoihin ja etsitään kujeilijahahmojen yhteyksiä teoksessa esiintyviin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Kolmannessa luvussa eritellään neljä tieteellistä artikkelia, jotka käsittelevät kujeilijoihin liittyviä yhteiskunnallisia sekä yksilöllisiä ongelmia teoksissa. Neljännessä luvussa vertaillaan Anansi Boys teoksessa esiintyviä kujeilijoita toisessa luvussa käytetyin metodein, mutta sillä poikkeuksella, että teos antaa selvästi edeltävää teosta enemmän viitteitä kujeilijan asemasta yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa. Viidennessä luvussa pyritään herättelemään analyysiin perustuvaa keskustelua kujeilijan mahdollisesta merkityksestä nykyaikaisissa kertomuksissa sekä kujeilijan vaikeasti määriteltävästä syvemmästä olemuksesta.

Tämän tutkielman aiheena on jännitteen (suspense) rakentuminen Daphne du Maurierin novellikokoelmassa Don’t Look Now. Kokoelma on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1971, ja se sisältää viisi novellia. Novelleja on luonnehdittu jännitysnovelleiksi, mutta niiden genren määrittely ei ole täysin mutkatonta. Jännitettä on kirjallisuudentutkimuksen piirissä tarkasteltu suhteellisen vähän. Tutkielman tärkeimpänä teoreettisena taustana toimii Peter Vordererin, Hans J. Wulffin ja Mike Friedrichsenin toimittama antologia Suspense: Conceptualizations, Theoretical Analyses, and Empirical Explorations. Antologia sisältää useiden eri teoreetikoiden näkemyksiä jännitteestä, ja näitä näkemyksiä on käytetty tutkielman argumentaation lähtökohtana. Jänniteteorian lisäksi Meir Sternbergin teoria ekspositiosta on toiminut tutkielman teoreettisena taustana. Tutkielmassa tarkastellaan jännitteen edellytyksiä ja sitä, millaisia keinoja luoda ja ylläpitää jännitettä kirjailijalla on käytettävissään. Tutkielmassa määritetään jännitteen syntymiselle kolme perusedellytystä: lukijan odotukset (anticipation), huoli henkilöhahmojen kohtalosta (concern for characters) sekä epävarmuus (uncertainty). Lukijan odotusten ohjailussa tärkeässä asemassa ovat muun muassa genre, paratekstit, ennakkomaininnat sekä esineiden ja paikkojen kerronnallistaminen. Lukijan huoli henkilöhahmojen kohtalosta taas pohjaa huolelliseen hahmojen kehittelyyn: lukija kiinnostuu ja kantaa huolta henkilöhahmoista, joista hänellä on tarpeeksi tietoa. Tässä myös ekspositiolla on merkittävä asema. Epävarmuus puolestaan perustuu useiden vaihtoehtoisten mahdollisuuksien olemassaoloon. Epävarmuudella voidaan tässä yhteydessä tarkoittaa paitsi epävarmuutta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta myös epävarmuutta sen hetkisen käsityksen paikkansapitävyydestä. Valitsemalla tietyn tyyppisen kertojan ja fokalisaation sekä järjestämällä tarinan tietyllä tapaa kirjailija voi vaikuttaa niin epävarmuuteen kuin lukijan odotuksiin ja henkilöhahmojen kehittelyyn. Daphne du Maurierin novellit on tutkimuksessa usein sivuutettu niiden suuresta suosiosta huolimatta. Myös jännitteen teoretisointi on ollut kirjallisuudentutkimuksessa vähäistä. Tämä tutkielma pyrkii avaamaan uusia näkemyksiä molempiin aiheisiin. Tulevaisuudessa tutkielman tarjoamia tuloksia on mahdollista hyödyntää myös laajemmin jännitteen tarkastelussa. Tarkastelua olisi mahdollista laajentaa eri kirjailijoihin, genreihin ja tekstilajeihin. Esimerkiksi romaanien tarkastelu novellien sijaan voisi tuoda uutta näkökulmaa aiheeseen.

In this research paper, I discuss a philosophy of teaching I refer to as “Applied Nonsense.” I highlight that this teaching philosophy is of great significance in the field of education and that is it one influential way to prepare modern students with the creativity and creative problem solving skills needed for an evolving world which holds many pressing and critical global challenges. Furthermore, I highlight the benefits it likely has for the student learning process. I developed Applied Nonsense (AN) teaching philosophy because I needed a way to better define my own teaching style as an educator. I needed a way to describe my method of interaction, engaging, and influencing students. As well, my ideas about effective pedagogy through the implementation of AN are backed by an endless amount of research in the fields of education and psychology. With my research, I give this teaching style an appropriate name, and I help define what I believe encompasses this teaching technique. Additionally, I have given some examples of how the teaching technique can be used to better teach English as a Second Language (ESL). Through a two part survey process, I collected data from both students and teachers on their thoughts and feelings about AN theory techniques used in the classroom environment. I aimed to find whether or not the average person is open to the style of AN teaching methods and whether they feel that AN is helpful to their learning process. Furthermore, my aim was to share my ideas with fellow educators and those unfamiliar with the teaching techniques to encourage them to implement this teaching technique as part of their teacher tool kit. In my opinion, AN is a teaching technique that is implemented by some of the most skillful, knowledgeable, and effective professionals in the field of education and my research finding greatly suggest that most teachers and students agree that AN is an effective aid for the teaching-studying-learning process.

Tutkielmassa perehdytään Art Spiegelmanin sarjakuvateoksiin Maus I: A Survivor's Tale (1986) ja Maus II: And Here My Troubles Began (1991) muistitutkimuksen näkökulmasta. Tutkielma tarkastelee teosten kykyä vaikuttaa amerikkalaisten lukijoiden mielikuvaan Holokaustista. Tutkielman on tarkoitus osoittaa, että Maus I ja II ovat kulttuurimuistin objekteja (objects of cultural memory) joilla on kyky muokata ja rakentaa yhteiskunnan kollektiivista muistia Holokaustista. Tutkielman kolme analyysilukua tutkivat kukin yhtä Astrid Erllin kolmesta kriteeristä, jotka määrittävät fiktiivisen teoksen kyvyn vaikuttaa yhteiskunnan kollektiiviseen muistiin. Ensimmäinen analyysikappale tarkastelee kulttuurillista kontekstia, jossa Maus I ja II ovat saaneet alkunsa. Toinen analyysikappale perehtyy sarjakuvien sisäisiin piirteisiin, joihin sisältyvät muun muassa rakenne, temporaalisuus, hahmot ja genre. Kyseinen kappale pyrkii myös osoittamaan, että Maus I ja II lähestyvät Spiegelmanin isän tarinaa rekonstruktiivisestä näkökulmasta. Elina Liikasen (2015) ehdottaman rekonstruktiivisen lähestymistavan mukaan teoksen kertojana toimiva päähenkilö rekonstruoi menneisyyden tapahtumia nykyhetkestä käsin. Näiden teosten rakenne on rinnastettavissa klassiseen salapoliisitarinan kaavaan, ja niiden todistusaineistoa ovat yleensä valokuvat, historialliset dokumentit sekä silminnäkijäkuvaukset. Viimeinen analyysikappale pyrkii osoittamaan, että Maus I ja II ovat osa laajempaa Holokaustikuvausten jatkumoa. Niiden monet piirteet ovat saaneet vaikutteita aikaisemmista kuvauksista ja siten vahvistavat jo tiettyjä vallallaan olevia käsityksiä Holokaustista amerikkalaisessa kulttuurimuistissa. Tutkielman lopuksi perehdytään kulttuurimuistamisen ongelmiin sekä kulutusyhteiskunnan vaikutukseen menneisyyden representaatioihin.

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää oppilaiden epäröinnin vaikutusta opettajien yläkoulun englannin suullisen kokeen arviointiin. Tutkimuksen teoriaosuudessa kartoitetaan kommunikatiivisen kompetenssin osatekijöitä sekä kielen testausta ja arviointia. Lisäksi käydään läpi suullisen kielitaidon arviointia Suomessa eurooppalaisen viitekehyksen (2001) ja peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden (2014) kautta sekä käydään läpi suullisen kielikokeen tehtävätyyppejä. Epäröinnin luokittelutavoista tämän tutkimuksen tarkoituksiin valikoitui Hieken (1981) laatima luokitus. Tutkimusaineisto kerättiin käyttäen ääneenajattelumenetelmää. Seitsemälle englanninopettajalle näytettiin videonauhoitus (HY-Talk projektin aineistosta) kahdesta englannin suullista koetta suorittavasta yläkoulun oppilaasta. Opettajia pyydettiin samanaikaisesti ajattelemaan ääneen, kun he suorittivat kokeen arviointia ja myös antamaan oppilaille kouluarvosana videonauhoituksen päätyttyä. Oppilaiden erilaiset epäröinnit laskettiin videonauhoituksen litteraatista ja näin saatua kvantitatiivista aineistoa verrattiin kvalitatiiviseen aineistoon. Litteroidusta ääneenajattelusta analysoitiin ne opettajien kommentit, jotka osoittivat heidän huomioineen oppilaiden erilaiset epäröinnit. Tuloksista käy ilmi, että opettajien suullisen kokeen arviointiin eniten vaikuttavat epäröinnit olivat täytetty tauko sekä hiljainen tauko. Täytetyt tauot koettiin yleisesti ottaen hyväksyttävämmiksi kuin hiljaiset tauot paitsi liiallisesti käytettyinä, jolloin ne vaikuttivat opettajien arviointiin negatiivisesti. Samoin negatiivisesti vaikuttivat liiallisen pitkät hiljaiset tauot. Muita epäröinnin lajeja opettajat eivät tuntuneet juurikaan erikseen huomioivan.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee palvelijoiden ja heidän työnantajiensa suhdetta Downton Abbey -televisiosarjassa, ja sen tarkoituksena on sekä selvittää millaisen kuvan sarja suhteista antaa että pohtia miten sarja on luonut uskottavat puitteet tarinankerronnalle ja miten sarjan luoma kuva mahdollisesti voi vaikuttaa katsojan käsitykseen palvelijoista. Koska mediakuvastoilla on suuri vaikutus kollektiiviseen muistiin niin puheenaiheiden tarjoajana kuin mielikuvien luojanakin, on Downton Abbeyn kaltaisella menestyssarjalla mahdollisuus tukea olemassa olevia käsityksiä tai purkaa niitä ja samalla luoda uusia mielikuvia. Tutkimusmateriaalinani on ollut erityisesti sarjan kolme ensimmäistä tuotantokautta sekä sarjan luojan, Julian Fellowesin, kommentaareilla evästetyt käsikirjoitukset. Tutkielmassani olen tutkinut sarjaa sekä tietyn ajanjakson kuvaajana että käsitellyt sarjan esittämiä palvelijoiden ja heidän työnantajiensa erilaisia suhteita sekä valta-asetelmia. Suhteissa ilmenee kohteliasta kunnioitusta, palvelijoiden kunnianhimon ja ahneuden aiheuttamaa kitkaa, ystävyyttä ja rakkautta. Palvelijoita ei esitetä surkeina käskyläisinä, vaan heillä on myös valtaa omassa elämässään sekä jopa työnantajiinsa nähden. Kaikki nämä piirteet luovat monimutkaisen verkon palvelijoiden ja palveltavien välille. Vaikka Downton Abbey onnistuukin esittämään joitakin negatiivisia puolia palvelijana työskentelemisestä 1900-luvun alun Englannissa sekä osittain myös palvelijoiden eriäviä mielipiteitä työstään, väitän sarjan kuvauksen olevan kuitenkin liian ruusuinen. Koska Downton Abbey ei ole dokumentti palvelijoiden elämästä, on sen keskittymispiste hahmojen välisessä kanssakäymisessä, ja palvelijoiden työn kuvaamiselle ei ole jäänyt paljoa aikaa. Fellowes on kertonut halunneensa tehdä sarjan hahmoista sympaattisia riippumatta siitä kuuluvatko he ylä- tai alakerran väkeen. Esitänkin, että Crawleyn perheen ylenpalttisen huomaavaisuuden palvelijoitaan kohtaan juontuu enemmänkin halusta esittää heidät nykykatsojille suotuisammassa valossa kuin olisi ollut mahdollista, jos he olisivat toimineet aikalaisilleen tyypillisempään tapaan.

Ruotsinkielisen lukion kieltenopettajana toimiessani huomasin, että lukion englannin Profiles 4 -oppikirjan ruotsinkielinen versio eroaa suomenkielisestä muillakin tavoin kuin kielivalinnan osalta. Huomioni kiinnittyi kirjan kyseenalaisempiin lisäyksiin, kuten RKP:n poliitikko Carl Haglundin haastattelun sisällyttämiseen. Tutkimuksessani vertaan Profiles 4: Swedish Edition -oppikirjaa alkuperäiseen suomenkieliseen Profiles 4 -versioon. Tutkimuksen tavoitteena on eritellä, mitä muutoksia Profiles 4: Swedish Edition -oppikirjaan on tehty, ja selvittää, kuinka pedagogisesti onnistuneita muutokset ovat. Määrittelen tutkielmassani muutosten onnistumisen tehtävien odotetun lopputuleman kautta. Odotettu lopputulema tarkoittaa minun näkemystäni siitä, kuinka oppilaat suorittavat tehtävän luokkahuoneen kontekstissa ja mitä taitoja se kehittää. Silloin kun ruotsinkielisen version odotettu lopputulema on parempi tai ekvivalentti, tulkitsen muutoksen onnistuneeksi. Yhteensä olen tunnistanut viisi muutoskategoriaa: onnistunut/epäonnistunut muutos, ekvivalentti muutos, irrelevantti muutos ja epäonnistunut säilyttäminen. Analyysini osoittaa, että moni oppikirjaan tehty muutos on pedagogisesta näkökulmasta epäonnistunut. Eräät lisäykset ovat kieliopillisesti ja tyylillisesti epäkorrekteja, ja monet muutokset hankaloittavat oppilaiden oppimista. Siitä huolimatta oppikirjan ruotsinkielisen version suunnitteluun on selvästi käytetty aikaa, mikä näkyy pienimmänkin skaalan muutoksissa. Useissa valinnoissa näkyy laatijoiden hyvä intentio, mutta valitettavasti toteutus jää vajaaksi niin, että muutoksista on todennäköisesti oppilaille enemmän haittaa kuin hyötyä. Osasyynä tähän voi olla kustantamomaailman kova julkaisutahti ja tiukat aikataulut. Tällaisten ongelmien välttämiseksi, ehdotan normatiivisen ohjeen luomista oppikirjojen laadintaan ja esitän joitakin toimintamalleja kustantamoille oppikirjakäännösten suhteen. Ehdotan myös uutta tapaa ajatella oppikirjaa, missä oppilailla ja opettajilla on enemmän valinnanvaraa tehtävien suhteen.

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Mervi Saarelainen Työn nimi – Arbetets titel – Title Charmed Life, Fire and Hemlock, Neverwhere, Coraline: Role Models for Girls by Diana Wynne Jones and Neil Gaiman Oppiaine – Läroämne – Subject Englantilainen filologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro Gradu Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 71 Tiivistelmä – Referat – Abstract Yhdistän tässä Pro Gradu -työssäni kirjallisuudentutkimuksen menetelmiä ja feminististä teoriaa. Primäärilähteinäni ovat neljä fantasiagenreen kuuluvaa kirjaa: Diana Wynne Jonesin Charmed Life (1977) ja Fire and Hemlock (1985) ja Neil Gaimanin Neverwhere (1996) ja Coraline (2002). Tutkin millaisia roolimalleja näissä kirjoissa esitetään tytöille. Esitän työssäni, että tasa-arvon edistämiseksi myös kulttuuristen esikuvien, kuten esimerkiksi lastenkirjallisuuden roolimallien tulisi olla monipuolisia ja vapautuneita ahtaista sukupuolinormeista. Teoreettisena lähtökohtanani on feministisen teorian esittämä kaksinapaisen vastakkainasettelun kyseenalaistaminen. Sen sijaan, että miehet perinteisesti nähdään edustavan älyä ja voimaa ja naisten tunteita ja heikkoutta, bipolaaristen dikotomioiden kyseenalaistaminen ehdottaa jyrkkien vastakohtien sijaan jatkumoa avuksi analysointiin. Feministisen kirjallisuudentutkimuksen taustaa vasten tarkastelen myös angloamerikkalaisen lastenkirjallisuuden historiaa ja analysoin tyttöjen ja naisten henkilöhahmoja valitsemissani teoksissa. Sovellan henkilöhahmoihin erilaisia teorioita tyttöjen ja naisten sankaruudesta, joka saattaa erota huomattavasti poikien ja miesten sankaruudesta. Pyrinkin nostamaan esille arkipäivän sankaruuden, joka saattaa olla naisille tyypillisempää kuin miehille. Jotta henkilöhahmojen keskinäinen vertailu olisi helppoa, tutkin samoja ominaisuuksia jokaisen henkilöhahmon kohdalla, ja kerään löydökseni kahdeksaan taulukkoon, joissa luonnehdin tutkimieni henkilöhahmojen keskeisiä piirteitä. Primäärilähteitteni tyttö- ja naishahmot saattavat poiketa paljon perinteisestä lastenkirjallisuuden mallista, joka on usein kasvatuksellinen. Lisäksi monet tutkimistani henkilöhahmoista kyseenalaistavat toiminnallaan käsityksiä esimerkiksi lapsuuden viattomuudesta. Tutkimani henkilöhahmot ovat piirteiltään usein monipuolisia kokonaisuuksia, joissa saattaa olla perinteisesti niin hyvinä kuin pahoinakin pidettyjä luonteenpiirteitä. Tutkimieni henkilöhahmojen arvottaminen yksinkertaisesti hyväksi tai pahaksi on usein haasteellista. Eräs tärkeimmistä löydöistäni on ulkonäön merkittävyys. Ainoastaan yksi henkilöhamoista, Coraline, esitellään lukijoille ennemminkin ajattelijana ja tekijänä, sillä hänen ulkoista olemustaan ei ole juurikaan kommentoitu. Ehdotankin, että Coraline on roolimallina erittäin inspiroiva, ja että hän saattaa olla tutkimistani hahmoista kaikkein modernein. Primäärilähteissäni on myös useita esimerkkejä naisten sankarillisuudesta. Nämä sankariteot saattavat olla perinteisiä urotekoja, kuten esimerkiksi maailman pelastaminen, tai arkipäiväisempää urheutta, kuten hädänalaisen lähimmäisen auttaminen. Pohdinnassani ehdotan jatkotutkimuksen aiheeksi etenkin Wynne Jonesin Fire and Hemlock -kirjaa, jonka eräät aiheet saattavat olla tällä hetkellä kyseenalaisia. Teoksen päähenkilö ystävystyy pikkutyttönä aikuisen miehen kanssa, ja tytön varttuessa heidän ystävyyttään voi kutsua jopa sukupolvien väliseksi flirtiksi, käyttäytymiseksi, joka on saattanut muuttaa merkitystään viime aikoina. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Kirjallisuudentutkimus, sukupuolentutkimus, fantasia, Diana Wynne Jones, Neil Gaiman, tyttöjen roolimallit, sankaruus Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information Noidan veli, Tuli ja myrkkykatko, Neverwhere – maanalainen Lontoo, Coraline: Diana Wynne Jonesin ja Neil Gaimanin roolimalleja tytöille

Tämä tutkielma käsittelee kommunikatiivisen kieltenopetuksen roolia lukion pitkän englannin (A1) Insights -oppikirjasarjan kolmessa ensimmäisessä osassa. Kommunikatiivinen kieltenopetus on kieltenopetuksen lähestymistapa, joka painottaa kommunikaatiota ja oppilaiden viestinnällisiä taitoja. Sen tärkein teoreettinen käsite on kielellinen viestintätaito, jonka saavuttaminen vieraalla kielellä on lähestymistavan tärkein tavoite. Kommunikatiivisella kieltenopetuksella ei ole yhtenäistä teoreettista pohjaa ja siksi se on paras ymmärtää kokoelmana yleisiä periaatteita, jotka heijastavat kieltenopetuksen viestinnällisyyttä. Tutkielmassa selvitetään miten Insights -oppikirjasarjan tekijät ovat ottaneet huomioon kommunikatiivisen kieltenopetuksen kirjasarjassa. Tämä tehdään sekä määrällisen että laadullisen tutkimuksen keinoin. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tarkastellaan yleisellä tasolla Insights -oppikirjasarjan kolmea ensimmäistä osaa kommunikatiivisuuden näkökulmasta ja selvitetään suullisten viestinnällisten tehtävien suhteellinen osuus. Tutkimuksen toisessa osassa aineistona käytetään oppikirjasarjan tekijöiden haastatteluja, joiden pohjalta kartoitetaan heidän mielipiteitään ja ajatuksiaan kommunikatiivisesta kieltenopetuksesta sekä sitä, miten tämä lähestymistapa on vaikuttanut oppikirjasarjaan. Haastatteluaineiston pohjalta pyritään saamaan kokonaisvaltainen kuva kommunikatiivisen kieltenopetuksen roolista oppikirjantekoprosessin aikana. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että Insights -oppikirjasarjan tekijät pitävät kommunikatiivista kielenopetusta hyvin tärkeänä, mutta täysin kommunikatiivisia oppikirjoja ei ole mahdollista tuottaa Suomessa tällä hetkellä. Oppikirjailijoilla ei myöskään vaikuttanut olevan yhtenäistä näkemystä kommunikatiivisen kieltenopetuksen sisällöstä. Kirjan tekijät arvostivat kirjallista tarkkuutta, mutta samaan aikaan he vaikuttivat kritisoivan suomalaista ylioppilastutkintoa, markkinoita ja jopa kustantajaa siitä, että he eivät voi käyttää niin paljon kommunikatiivisia tehtäviä kirjasarjassa kuin he haluaisivat. Tämä on yksi syy miksi kommunikatiivisten tehtävien määrä tutkimuksen määrällisessä osassa on suhteellisen matala. Toisaalta kirjasarjan kirjallisetkin tehtävät voidaan suullistaa opetuksessa, minkä vuoksi kirjasarja voi olla käytännössä kommunikatiivisempi kuin miltä se määrällisessä tutkimuksessa vaikuttaa.