Browsing by discipline "venäjän kääntäminen"

file:///C:/Users/Maksim/Downloads/Lomake_kypsyysnayte.pdf

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani kiellettyjen kirjojen kääntämistä ja sensuuria Neuvostoliitossa ja suomettumisen aikakauden Suomessa. Sensuurikysymyksistä olen kuitenkin ottanut huomioon ainoastaan poliittisista syistä sensuroidut teokset jättäen täten esimerkiksi uskonnon tai seksin varjolla sensuroidut teokset käsittelyn ulkopuolelle. Esimerkkiteoksinani käytän George Orwellin kirjoja Vuonna 1984 ja Eläintenvallankumous Neuvostoliiton osalta. Suomettuneessa Suomessa kielletystä käännöskirjasta työssäni on esimerkkinä Aleksandr Solženitsynin teosta Vankileirien saaristo. Tutkielmani tutkimusmetodina ovat käännösnormit, jotka olen jakanut ennakko- ja toimintanormeihin. Teoreettisena viitekehyksenä toimii yhdistelmä käännöshistoriaa ja kääntämisen sosiologiaa. Neuvostoliitossa useat eri valtion viranomaiset (Glavlit, Tšeka ja Kominolit) pyrkivät toiminnallaan sensuroimaan kirjoja. Näistä huolimatta kielletyiksi luokiteltuja ja muita ulkomaisia teoksia saattoi lukea useaa eri kautta. Sallittuja väyliä olivat eri kirjallisuuslehdet ja kirjastojen erityisosastot, joita olivat oikeutettuja käyttämään ainoastaan tarkoin valitut henkilöt. Lisäksi kielletyt kirjat levisivät tamizdat- ja samizdat-painoksina, eli teoksina, jotka oli joko painettu ulkomailla tai kirjoitettu tai kopioitu käsin ja täten annettu luettavaksi eteenpäin. Neuvostoliiton rikoslainsäädännön nojalla kuitenkin tällaisen painoksen lukemisesta saatettiin tuomita vankeuteen tai karkotukseen. Molemmat Orwellin teokset levisivät Neuvostoliitossa laittomina painoksina, sillä Orwell osallistui osaltaan aikakautensa informaatiosodankäyntiin ja pyrki tietoisesti levittämään teoksiaan Itä-Euroopan valtioiden alueella. Neuvostopolitiikan vaikutus tuntui myös Suomen julkaisupolitiikassa. Vuonna 1974 silloinen valtiojohto ilmaisi Tammen kustantamolle, ettei sen suunnitelma julkaista kiistelty Aleksandr Solženitsynin teos Vankileirien saaristo olisi suotavaa Suomen ulkopolitiikan kannalta, ja näin ollen Tammi päätyikin teoksen poistamaan julkaisuluettelostaan. Vankileirien saaristo oli joutunut neuvostohallinnon silmätikuksi kirjailijan voitettu Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1970. Suomessa teos julkaistiin ensimmäisen kerran ruotsiksi vuonna 1974 ja suomeksi vasta kaksi vuotta myöhemmin. Neuvostoliiton hajoamisen ja suomettumisen aikakauden päättymisen jälkeen suomalainen käännös- ja kustannuspolitiikka on voinut toimia vapaasti välittämättä ulkopoliittisista vaatimuksista. Venäjällä sensuuri on nykyisin myös paljon vähäisempää kuin Neuvostoliiton aikaan, vaikka sitä kuitenkin maassa edelleen esiintyy. Esimerkkinä mainittakoon, kuinka Kaunotar ja hirviö -elokuvalle asetettiin 16 vuoden ikäraja yhden elokuvassa esiintyvän homoseksuaalisen hahmon vuoksi.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Opinnäytetyöni on terminologinen sanastotyö, jossa sovellan käsiteanalyysia sanastotyön menetelmänä. Opinnäytetyö käsittelee Maahantulolupia sanastotyön ja käytettävyyden näkökulmista tarkasteltuna. Tavoitteenani oli laatia maahantulolupakäsitteitä koskeva sanasto ja tarkastella termien käytettävyyttä. Lähdeaineistonani olen käyttänyt julkista auktorisoitua aineistoa, sopimus- ja lakitekstejä, joita viisumivirkailija joutuu päivittäisessä työssään soveltamaan ja tulkitsemaan: EU:n viisumisäännöstöä sekä Euroopan yhteisön ja Venäjän federaation välistä sopimusta Euroopan unionin ja Venäjän federaation kansalaisille myönnettävien viisumien myöntämisen helpottamisesta. Yleiskielisyydestään huolimatta maahantuloasiat ovat oma erikoisalansa. Käytännön työssäni maahantuloasioiden parissa olen huomannut, että varsinkin alussa uuden virkailijan perehtyessä aiheeseen kaksikielisestä terminologisesta sanastosta vastinepareineen saattaisi olla apua. Lisäksi joillakin maahantulotermeillä on venäjän kielessä useita, lähes synonyymisia vastineita, eikä virkailijan ole välttämättä yksinkertaista päättää, mikä niistä olisi sopivin vaihtoehto. Tämän vuoksi tarkastelen joitakin valitsemiani käsitteitä myös käytettävyyden näkökulmasta. Terminologisen käsiteanalyysin avulla pyrin selvittämään maahantulolupia koskevan tärkeimmän käsitteistön venäjänkieliset vastineet. Sanaston lähdekieli on suomi ja vastinekielenä venäjä. Tutkielman alussa perehdytään lyhyesti terminologisen sanastotyön teoriaan. Analyysiosuudessa tarkastellaan jokaista valittua käsitettä erikseen. Suuri osa termeistä on yleiskielisiä ja niiden yleiskielinen merkitys on kaikille ymmärrettävä, mutta kun ne nimeävät hallinnon erikoisalan käsitteitä, ne vaativat tarkempaa tarkastelua terminologisen sanastotyön ja käytettävyyden näkökulmasta. Olen työssäni noudattanut sanastotyön periaatteita ja niissä esitettyä työjärjestystä: lähdeaineistojen valinnan jälkeen valitsin termiehdokkaat, joista etenin termi-inventaarion avulla käsitenalyysiin ja määritelmien kirjoittamiseen käsitejärjestelmien avulla. Lopuksi etsin termeille venäjänkieliset vastineet. Analyysissa lähdin liikkeelle käsitteestä maahantulolupa ja sen alakäsitteitä oleskelulupa ja viisumi. Tarkastellessani maahantulolupia käsitepiirteiden avulla, huomasin, että molemmissa maahantuloluvissa oleellista on matkan tai oleskelun tarkoitus ja kesto. Lisäksi voitiin erottaa matkan tai maahantuloluvan alueellinen rajaus. Analyysin kautta tuli esille, että lähdeteksteistä löytyvät määritelmät saattavat olla piilossa: määritelmien löytämiseksi laki- ja sopimusteksteistä on nähtävä erityistä vaivaa. Viisumivirkailijalle asiakirjat ja käsitteistö ovat tuttuja, sillä kokemuksen kautta hän on alan asiantuntija ja osaa etsiä oikean tiedon. Virkailijan näkökulmasta tulisikin arvioida erityisesti venäjänkielisen vastineen valinnan ongelmaa. Monilla käsitteillä on useita synonyymisia vastineita, joista pitäisi valita suositeltavat vastineet. Tämä parantaisi viestin perille menoa ja edistäisi vähitellen myös käsitteiden johdonmukaista käyttöä. Tarkasteltaessa tutkielman tuloksena syntynyttä sanastoa asiakkaan näkökulmasta, on otettava huomioon, että asiakas voi edustaa mitä tahansa ryhmää tai yhteiskuntaluokkaa eikä välttämättä osaa hakeutua oikean tiedon äärelle. Erilaiset internetin keskustelupalstat tai muut epäviralliset lähteet voivat näin ollen huonontaa ja jopa haitata asiakkaan asemaa: jos käsite on määritelty epävirallisissa yhteyksissä huolimattomasti vailla asiantuntijuutta voi epätarkka tai jopa virheellinen informaatio pahimmillaan vaikeuttaa asiakkaan maahantulolupaprosessia. Sanastoa laadittaessa, tulisikin ottaa huomioon asiakkaan tarpeet hyödyntämällä määritelmien laatimisessa käytettävyyden kriteereitä: mielikuvaa käsitteen sisällöstä, sekoittumisen vaaraa käsitteen ja sen vieruskäsitteiden välillä sekä kielellistä käytettävyyttä. Termien kielellistä käytettävyyttä arvioitaessa ja kaksikielistä sanastoa laadittaessa tulee niin ikään pyrkiä huomioimaan kohderyhmän heterogeenisyys ja määritelmien kielen tulee säilyä yleiskielisenä. Termien käytön yhdenmukaistaminen on ensiarvoisen tärkeää sekä vastaanottajan (viisuminhakija) että virkailijan näkökulmasta. Yhdenmukainen viestintä ja termivalinta edesauttavat ymmärtämistä ja palvelevat näin ollen yhteisiä tarkoitusperiä: mahdollisimman hyvää asiakaspalvelua ja lain ja asetusten mukaista päätöksentekoa.

Tutkielmani tarkastelee lastenkirjallisuuden kääntämisen erityispiirteitä. Kiinnostus lastenkirjallisuuden kääntämisen tutkimusta kohtaan on ollut viime aikoina nousussa. Tutkimuskohteena se onkin kiinnostava erityisesti monien funktioidensa takia. Lastenkirjallisuus myös heijastaa yhteiskunnassa vallitsevia arvoja ja normeja paremmin kuin aikuisille tarkoitettu kirjallisuus. Käännetty lastenkirjallisuus puolestaan paljastaa kulttuurien välisiä eroja originaalejaan paremmin. Tutkimusaineistoni muodostavat J. K. Rowlingin lasten- ja nuortenromaani Harry Potter and the Chamber of Secrets vuodelta 1998 sekä Marina Litvinovan venäjännös Гарри Поттер и Тайная Комната vuodelta 2002. Tutkimukseni on luonteeltaan kuvailevaa, eikä tavoitteeni ole arvottaa kääntäjän ratkaisuja. Tulokulmani on kohdekulttuuripainotteinen. Huomioni kohteena ovat erilaiset kulttuuriset ja kasvatukselliset seikat sekä kielelliset piirteet. Tutkimusmetodini on käännöksen ja lähtökielisen tekstin vertailu. Tarkasteluni kohteena ovat käännöksen kohdat, jotka eivät vastaa lähdetekstiä sisällöltään tai kielenkäytöltään, ja pohdin erojen syitä. Tutkimalla kääntäjän valitsemia käännösstrategioita pyrin tekemään havaintoja kääntäjän ideologiasta sekä hänen käyttäytymistään ohjaavista normeista. Tarkasteluni kohteena on myös tilanne, jossa venäjännös on syntynyt. Teoriataustaa tutkimukselleni luovat käännöksiä kohdekulttuurin kannalta tarkastelevat manipulaatioteoriat sekä niistä edelleen kehitetyt polysysteemiteoria ja normiteoria. Kohdetekstiä painottavan luonteensa vuoksi ne muodostavat ihanteellisen viitekehyksen lastenkirjallisuuden kääntämiselle, jossa kohdekulttuurin normit ovat aina voimakkaasti läsnä. Kääntäjän muutoksia tarkastellessani ja luokitellessani käytän apuna Andrew Chestermanin (1997) luokittelua käännöksen viestiä muokkaavista pragmaattisista käännösstrategioista. Analyysissä käy ilmi, että Litvinova manipuloi kohdekielistä tekstiä erittäin vapaasti. Kääntäjänä hän toimii sekä kasvattajana että portinvartijana, ja jättää lukuisilla lisäyksillään ja muutoksillaan kohdekieliseen tekstiin selkeän kädenjälkensä, joka heijastaa paitsi kohdekielisen kulttuurin normeja myös hänen omaa lapsikäsitystään. Venäjäntäjän käsittelyssä J. K. Rowlingin ambivalentti teos on muuttunut univalentiksi, ainoastaan lapsiyleisölle kohdennetuksi kirjaksi.

Konsekutiivitulkkaus eli peräkkäistulkkaus asettaa haasteita tulkin muistitoiminnoille kuormittaen niitä tehokkaasti. Muistin tukena monet konsekutiivitulkit käyttävät työssään muistiinpanovälineitä. Kaikki eivät kuitenkaan muistiinpanoja käytä, ja osa tulkeista tulkkaa yksinomaan muistinvaraisesti. Tässä tutkielmassa tutkitaan muistiinpanojen vaikutusta konsekutiivimenetelmällä tuotettuihin tulkkeisiin. Tarkastelussa huomio kiinnittyy tulkkien käyttämien tulkkauspuheenvuorojen lukumäärään, rakenteeseen ja esitystapaan. Tutkimusmenetelmänä oli kokeellinen tutkimus. Muistiinpanojen vaikutusta tulkkaussuoritukseen tarkasteltiin tulkkauskokeiden avulla. Tutkimuksen yhteydessä järjestettiin kaksi tulkkauskoetta, joihin osallistui kuusi konsekutiivitulkkia. Tutkimusmateriaalina toimi kaksi äänitettyä dialogia, joita kävivät viranomainen ja asiakas. Tulkkauskokeiden aikana koehenkilöt kuuntelivat molemmat materiaalit, joista toisen he tulkkasivat muistiinpanojen avulla ja toisen ainoastaan muistinsa varassa. Tulkit tulkkasivat molemmat materiaalit molempiin kieliparinsa suuntiin. Tulkattavat kielet olivat suomi ja venäjä. Koehenkilöiden tulkkaussuoritukset äänitettiin, litteroitiin ja analysoitiin. Tutkimustuloksista käy ilmi, että tulkatessaan muistiinpanojen avulla tulkit käyttävät vähemmän tulkkauspuheenvuoroja kuin tulkatessaan saman sisällön muistinvaraisesti. Aidossa muistinvaraisessa tulkkaustilanteessa suurempi määrä tulkkauspuheenvuoroja näyttäytynee suuremmalla määrällä puhujan keskeytyksiä tulkin toimesta. Muistiinpanoilla ja muistinvaraisesti tuotetut tulkkeet eroavat toisistaan myös mieteäänien ja miettimistaukojen lukumäärässä. Tulkatessaan muistiinpanoilla tulkki pitää vähemmän miettimistaukoja, mutta tuottaa enemmän mieteääniä. Pienempi määrä miettimistaukoja tekee tulkkauspuheenvuoroista rakenteeltaan eheämpiä ja lyhyempiä. Tutkimustulosten perusteella mieteäänet vaikuttavat olevan muistiinpanoista lukemisen lieveilmiö. Tulkin käyttämien tulkkauspuheenvuorojen lukumäärä, mieteäänet ja miettimistauot ovat kaikki merkittäviä löydöksiä, sillä aidossa tulkkaustilanteessa niillä on vaikutuksia molempien ensisijaisten puhujien kielelliseen käyttäytymiseen.

Puhuttelumuodon valinnalla voi olla ratkaiseva merkitys ihmisten välisessä kanssakäymisessä, sillä näennäisesti yksinkertaisiin sanoihin sisältyy paljon merkityksiä. Puhuttelut ovat myös hyvin kieli- ja kulttuurisidonnaisia, joten niiden kääntäminen toiselle kielelle muodostaa mielenkiintoisia käännösongelmia. Tämä tutkielma käsittelee puhuttelujen käännösstrategioita tapauksessa, jossa lähtökielenä on venäjä ja kohdekielenä suomi. Tutkimusaineiston muodostaa Pavel Sanajevin romaani Pohoronite menja za plintusom (2015 [1996]) ja Kirsti Eran (2014) siitä tekemä suomennos Haudatkaa minut jalkalistan taakse. Tutkimusalue rajattiin puhutteluina käytettäviin etunimiin, hellittelysanoihin ja loukkaaviin ilmauksiin sekä niiden kääntämisessä käytettyihin strategioihin. Tutkimusote on kvantitatiivinen, sillä analysoin suomentajan käyttämiä käännösstrategioita puhuttelujen kääntämisessä. Tutkimus on lisäksi kontrastiivinen, koska vertailin siinä suomen ja venäjän kielen puhuttelujen eroja. Teoriataustan tälle tutkielmalle muodostavat puhuttelun tutkimus, puhuttelukulttuurien erot suomen ja venäjän välillä sekä käännösstrategioiden tutkimus. Käännösstrategioiden määrittelyssä käytin Ritva Leppihalmeen (2007) käännösstrategialuokitusta, jonka mukaan kääntäjän valittavana on säilyttäminen, muuttaminen, lisäys tai poisto. Analyysissä hyödynsin Shlomith Rimmon-Kenanin (1997) kertomuksen poetiikkaa henkilöhahmon rakentumisessa, puhuttelujen kääntämisessä käännösstrategioista tehtyä tutkimusta sekä venäläisen puhuttelukäytännön osalta erityisesti Inkeri Vehmas-Thesslundin (2015) tutkimusta. Tutkimukseni hypoteesina oli, että suomennoksessa on vähemmän puhutteluja kuin lähtötekstissä, sillä venäjässä käytetään puhutteluja enemmän kuin suomessa. Aineiston analyysi ei kuitenkaan antanut tukea hypoteesille, sillä lähes kaikissa tapauksissa lähtötekstin puhutteluille löytyy vastine suomennoksesta. Käännösstrategioista suomentaja oli käyttänyt eniten muuttamista, seuraavaksi lisäystä ja kolmanneksi säilyttämistä. Poistoa on käytetty vain kerran. Etunimien suomentamisessa on käytetty säilyttämistä ja lisäystä, hellittelysanojen suomentamisessa muuttamista ja lisäystä ja loukkaavien ilmausten suomentamisessa säilyttämistä, muuttamista, lisäystä ja poistoa.

Tarkastelen tutkielmassani suomalaiseen lastensuojelujärjestelmään liittyvää termistöä, sen taustalla olevia käsitteitä sekä niiden venäjänkielisiä vastineita. Suomen ja Venäjän viranomaistyön erilaisuus on yksi syy siihen, ettei Venäjällä ymmärretä Suomen huostaanottotapauksia. Käsitteissä on myös isoja eroja. Käsitteet eivät välttämättä ole kielisidonnaisia, mutta yhteiskunta- ja kulttuurisidonnaiset tekijät vaikuttavat usein erilaisen käsitesisällön syntymiseen eri kielissä. Lastensuojelujärjestelmään liittyvät suomenkieliset termit nimeävät usein suomalaisia reaalioita, esimerkiksi avohuollon tukitoimet, läheisneuvonpito, ammatillinen perhekoti. Reaaliat ovat sanoja, jotka nimeävät yhteen kulttuuriin kuuluvia ilmiöitä tai esineitä, joille ei löydy vastinetta toisesta kielestä, koska ilmiötä ei ole toisessa kulttuurissa. Tutkielmani tavoitteena on vertailla suomenkielisiä ja venäjänkielisiä lastensuojeluun liittyviä käsitteitä keskenään ja löytää sopivat venäjänkieliset vastineet sekä laatia suomalaisen lastensuojelun reaalioista koostuva sanasto. Tutkielmani aineisto on Lastensuojeluliiton tuottama sivusto, joka tarjoaa perustietoa lastensuojelusta Suomessa. Tämä sivusto sisältää yhdellätoista kielellä lastensuojelun sanaston, jossa kerrotaan mitä tärkeimmät käsitteet tarkoittavat. Poimin suomenkielisestä sanastosta lastensuojeluun liittyvät reaaliat ja venäjänkielisestä sanastosta niiden vastineet. Analysoin, mitä käännösstrategioita kääntäjä on käyttänyt muodostaessaan vastineita suomenkielisille reaalioille Leppihalmeen (2001) esittämien reaalioiden käännösstrategioiden näkökulmasta. Tutkimuksen tuloksena syntynyt sanasto on käsitelähtöinen ja siinä noudatetaan terminologisen sanastotyön yleisiä periaatteita ja menetelmiä. Käsiteanalyysin avulla selvitän käsitteiden sisällön ja etsin suomenkielisille käsitteille venäjänkieliset vastineet. Käsiteanalyysi paljasti, että kääntäjä on vieraannuttanut suomalaiseen lastensuojeluun liittyviä reaalioita käyttämällä käännöslainaa käännösstrategiana. Venäjänkieliset vastineet säilyttävät suomalaisen lastensuojelujärjestelmän elementtejä ja samalla tutustuttavat venäjänkielisiä maahanmuuttajia suomalaiseen lastensuojelujärjestelmään.

Tämän työn aiheena ovat Suomen rikosoikeuden rikosnimikkeet, niiden venäjänkieliset vastineet ja niiden takana olevien käsitteiden vertailu. Työssä tarkastellaan 45 rikosoikeuden eri osa-alueiden termiä, joiden valinta perustuu Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilastoon vuodelta 2017. Rikoksen tekijä tai asianomistaja saattaa olla suomen kieltä osaamaton henkilö, joka tarvitsee tulkkausta oikeudenkäynnissä tai asiaan liittyviä käännöksiä. Silloin tulkin tai kääntäjän on erityisen tärkeää hallita asiaan liittyvät rikosnimikkeet ja muut termit. Termien vastaavuus on aina ajankohtainen aihe kääntäjille, koska ilman oikeita termejä tekstin tai puheen tarkan sisällön tuottaminen kohdekielelle on mahdotonta. Pohjustuksena rikosoikeuden termien analyysille tämän työn alussa käsitellään oikeuskieltä ja sen kääntämistä sekä Suomen ja Venäjän rikosoikeutta. Tutkimuksen menetelmä on käsiteanalyysi, jonka avulla selvitetään käsitteiden sisältö, käsitteiden väliset suhteet sekä suomenkielisten ja venäjänkielisten käsitteiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimuksen teoriataustana toimii terminologian teoria eli oppi käsitteistä ja niitä kuvaavista termeistä. Tämän tutkimuksen aineistona ovat Suomen rikoslaki ja Venäjän rikoskoodeksi. Termien määritelmät täydennetään Suomen ja Venäjän rikosoikeuteen liittyvästä oheiskirjallisuudesta saadulla tiedolla. Analyysin perusteella luodaan suppea suomalais-venäläinen sanasto, joka tulee ensisijaisesti helsinkiläisen lakitoimiston käyttöön sekä mahdollisesti myös oikeustulkeille ja kääntäjille. Tärkein tutkimuksen tuottama havainto on se, että rikosten luokittelu törkeisiin ja lieviin rikoksiin eroaa Suomen ja Venäjän järjestelmissä. Suurimmalla osalla Suomen rikoslain mukaisista rikoksista on törkeä muoto ja harvemmin myös lievä muoto. Venäjän lainsäädännössä on vain harvoja rikoksia, joiden törkeälle tai lievälle muodolle on oma terminsä. Suurimmalle osalle käsiteltäviä suomenkielisiä termejä on olemassa täysiä tai osittaisia venäjänkielisiä vastineita. Tämän tutkimuksen harvoissa tapauksissa on jouduttu kääntymään vastineenmuodostuksen puoleen.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka yleistä on se, että asioimistulkki joutuu toimimaan jommankumman asiakkaansa avustajana. Avustajana toimimisella viittaan siihen, kun tulkkia pyydetään tekemään hänen rooliinsa kuulumattomia asioita, kuten täyttämään lomakkeita, saattamaan asiakasta taksille, antamaan kulttuuriin liittyviä neuvoja ja niin edelleen. Periaatteessa avustamisena voidaan pitää kaikkea, mikä ei ole tulkkausta. Väitän, että asioimistulkki joutuu usein sijoittumaan varsinaisen tulkin roolinsa ulkopuolelle ja toimimaan asiakkaidensa avustajina. Tämä johtuu asioimistulkkauksen erikoisesta luonteesta, ympäristöstä ja siitä, että tulkkaustilanteeseen vaikuttavat kaikki tulkatun keskustelun osapuolet. Näin ollen pidän asioimistulkkien ammattisäännöstöä ja sen roolia säätelevää 8. kohtaa ideaalisena, liian normatiivisena ja todellisuuden kanssa ristiriidassa olevana. Tutkimus kohdistuu venäjä–suomi–venäjä -kieliparissa toteutettavaan tulkkaukseen. Tutkimuksessa käytän Asioimistulkkien ammattisäännöstöä. Tämän lisäksi lähteenä on muun muassa Cecilia Wadensjön tutkimuksia asioimistulkin nykyisestä roolista ja Andersonin artikkeli roolin muodostumista ja tunnistamista vaikeuttavista tekijöistä. Tämän lisäksi hyödynnän tutkielmassa muutamaa samaan aiheeseen liittyvää pro gradu -tutkielmaa, jotka on julkaistu 2000-luvulla, ja näin ollen niissä on tuoretta tutkimustietoa asioimistulkin roolista. Tutkimusmetodina on tutkimushaastattelu, johon osallistuu viisi eri-ikäistä ja -taustaista venäjä–suomi–venäjä -kieliparissa toimivaa asioimistulkkia. Teoriataustan ja haastattelujen tulosten avulla selviää, että avustaminen on kiinteä osa asioimistulkkausta ja tulkit joutuvat usein avustamaan asiakkaitaan. Tämä johtuu siitä, että viranomaiset ovat epätietoisia tulkille kuuluvista tehtävistä ja siitä, että toisinaan olosuhteet pakottavat tulkkeja tarjoamaan apuaan. Toisinaan käy niin, että tulkki on ainoa, joka voi auttaa ja näin ollen suostuu siihen, sillä inhimillisyys on tärkeä tekijä asioimistulkkauksessa. Tämän lisäksi tutkimuksesta selviää, että tulkin venäläinen tausta voi vaikuttaa avustamisen yleisyyteen. Vaikka haastatteluun osallistuneet tulkit pitävät säännöstöä hyödyllisenä, haastatteluista kuitenkin selviää, ettei siihen pysty vetoamaan aina. Näin ollen se ei välttämättä toimi haluamalla tavalla.