Browsing by master's degree program "Magisterprogrammet i finska och finskugriska språk och kulturer"

Tutkielmassa tarkastellaan samakantaisen johdospesyeen adjektiivijäsenien merkityksellinen, merkittävä ja merkitsevä työnjakoa. Tutkielmassa selvitetään, millaisia merkityskategorioita pesyeen sisällä muodostuu, miten ne jakautuvat tutkimieni adjektiivien kesken ja minkälaiset semanttiset ja syntaktiset piirteet tutkittuja adjektiiveja yhdistävät ja erottavat. Tutkielman aineistona toimii Korp-palvelun Kansalliskirjaston lehtikokoelman suomenkieliset sanoma- ja aikakauslehdet 1880-, 1920- ja 1960-luvuilta sekä Suomi24-keskustelupalstan keskustelut vuosilta 2001–2020. Hakusanoina on käytetty adjektiiveja merkityksellinen, merkittävä ja merkitsevä, joista kaikista on tehty erilliset haut ja koottu omat aineistot. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii perinteinen kielioppi ja semantiikan tutkimus, mutta tutkielmassa hyödynnetään myös väljästi kognitiivisen kielentutkimuksen ja Ronald W. Langackerin kehittämän kognitiivisen kieliopin näkemyksiä. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat synonymia ja polysemia. Tutkimuskysymyksiin etsitään vastausta kontekstuaalisen semantiikan avulla. Tutkielman metodi on laadullinen aineistopohjainen tutkimus, jossa tutkitaan aitoja kielenkäyttöaineistoja ja pyritään tutkimuskohteen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Tutkielman tulokset osoittavat, että syntaktisten piirteiden osalta merkityksellinen, merkittävä ja merkitsevä ovat hyvin samankaltaisia. Niiden kaikkien tehtävänä on toimia lauseessa ensisijaisesti substantiivin määritteenä tai predikatiivina, joskus myös predikatiiviadverbiaalina tai objektina. Merkittävän ja merkitsevän tyypillisin funktio lauseessa on substantiivin määrite, kun taas merkityksellisellä se on predikatiivi. Kaikki tutkitut adjektiivit saavat myös yleisimmin abstraktin elottoman edussanan. Semanttisesti tarkasteluna johdospesyeen sisällä muodostuu merkityskategorioita, joita pesyeen jäsenet jakavat eri tavoin. Jotkut merkityskategoriat menevät päällekkäin, ja jotkut taas ovat ominaisia vain yhdelle tutkitulle adjektiiville. Kaikkien tutkittujen adjektiivien yleisin merkityskategoria on ’merkitystä omaava’. Tutkituilla adjektiiveilla on joitakin yhteisiä piirteitä: Niiden merkittävyys tietylle kognitiiviselle tausta-alueelle voidaan osoittaa -sti-päätteisellä adverbilla. Sijamuodoista allatiivilla voidaan osoittaa, mille tai kenelle asia on merkittävä. Niitä luonnehditaan intensiteettimääritteillä erittäin, hyvin, todella ja sangen. Niiden skalaarisuus tulee esiin muun muassa komparatiivi- ja superlatiivimuodoilla. Tutkittujen adjektiivien erot tulevat parhaiten esille niiden muodostamissa kollokaatioissa, joissa niitä ei aina voi korvata toisillansa.

Tässä tutkielmassa tarkastelen affektisuutta ja sen merkitystä vuorovaikutuksellisena resurssina yritystenvälisissä myyntineuvottelutilanteissa. Tarkastelen työssä affektisuutta erityisesti vuorovaikutuksessa esiintyvän samanlinjaisuuden ja erilinjaisuuden kautta. Työssä hyödynnän keskustelunanalyyttista viitekehystä ja luonteeltaan tutkielma on kvalitatiivinen. Tarkoituksenani on vastata siihen millaisin resurssein ja miten affektiivisuus ilmenee myyntineuvotteluissa ja millaisissa sekventiaalisissa paikoissa affektiivisuus tulee osaksi vuorovaikutusta. Työni tavoitteena on kasvattaa ymmärrystä yleisesti myyntineuvotteluissa tapahtuvasta vuorovaikutuksesta sekä siitä, millä tavoilla myyntineuvottelujen vuorovaikutuksen sujuvuutta ja tuloksellisuutta voitaisiin parantaa. Tutkimusaineistona toimii MANIA-hankkeeseen kerätyt videotallenteet yritystenvälisistä myyntineuvottelutilanteista sekä niistä koostetut litteraatit. Tutkielman aineisto on videoitu kuudesta eri neuvottelutilanteesta. Työssäni käy ilmi, että samanlinjaisuutta esiintyy kautta myyntineuvottelujen: alussa, keskellä ja lopussa. Erityisesti myyjät pyrkivät olemaan asiakkaan kanssa samanlinjaisia sekä luomaan tilanteita, joissa osapuolet voisivat löytää yhteisymmärrystä. Myyjien samanlinjaisuuteen pyrkivää toimintaa sekä samanlinjaisuuden ilmaisuja esiintyy tarjousten yhteydessä sekä vuoroissa, jotka valmistelevat tarjouksen esittämistä. Analyysini osoittaa, että myyntineuvotteluissa myyjät luovat yhteisymmärrystä ja samanlinjaisuutta korostamalla osapuolten yhteisiä intressejä. Lisäksi samanlinjaisuuden rakentaminen näyttäisi olevan keskustelussa työkalu, jolla myyjä valmistelee mahdollista hyväksyntää neuvottelun edetessä esittämälleen tarjoukselle. Analyysissani tulee myös ilmi, että erilinjaisuutta esiintyy erityisesti keskustelujen keskivaiheessa myyjäyrityksen palveluiden esittelyn jälkeen sekä alustavia tarjouksia käsitellessä. Erilinjainen toiminta ilmenee asiakkaalle tyypillisempänä toimintana. Asiakkaat voivat toimia erilinjaisesti joko kieltäytyessään tarjouksesta, kyseenalaistaessaan myyjän osaamisen tai myyjän palvelun sopivuuden ja onnistuneisuuden. Vastaavanlaisia myyjän esittämiä kriittisesti asiakkaaseen tai asiakasyritykseen suhtautuvia vuoroja ei esiinny aineistossa lainkaan.

Tutkimuksessa tarkastellaan Levi.fi-sivustolla esitettyjä Levin ravintoloiden markkinointinimiä. Tavoitteena on luoda yleiskuva nimien rakenteesta ja merkityksestä sekä selvittää, millaisena tavalliset kielenkäyttäjät näkevät Levin ravintoloiden nimet. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi sitä, miten nimet ilmentävät paikallisuutta. Tutkimuksessa on käytetty kahdenlaista aineistoa. Toinen osa-aineisto koostuu 52:sta Levin ravintolan nimestä, joiden rakennetta tarkastellaan funktionaalis-semanttisen analyysimallin avulla. Nimiä tarkastellaan niiden rakenteen, merkityksen ja funktion kautta. Toinen osa-aineisto on kyselytutkimus, jossa selvitetään adjektiiviparien vertailun avulla vastaajien mielipiteitä kahdeksasta Levin ravintolan nimestä sekä pyydetään nimiehdotuksia kuvitteelliselle Levin uudelle ravintolalle. Kyselytutkimukseen vastasi 81 vastaajaa. Levin ravintoloiden nimet ovat pääasiassa yksikielisiä suomenkielisiä nimiä. Suurin osa nimistä sisältää liikeideaa ilmaisevan nimenosan, joka on tyypillisesti ravintola (esim. Ravintola Kiisa). Selventäviä täydennysosia esiintyy nimissä erittäin vähän. Levin ravintoloiden nimien yksilöivät nimenosat ovat suurimmaksi osaksi epäsuorassa merkityssuhteessa tarkoitteeseensa (esim. King Crab House). Suurin osa Levin ravintoloiden nimistä ilmentää paikallisuutta jollain tavalla. Näitä tapoja ovat esimerkiksi suomen tai pohjoissaamen kieliainesten esiintyminen nimissä (esim. Ahku), suora viittaussuhde johonkin Levillä sijaitsevaan paikkaan (esim. Immelkartano) sekä epäsuoraviittaussuhde paikallisuuteen liittyviin semanttisiin kenttiin, kuten Lappi-aiheisiin asioihin ja ilmiöihin tai saamelaiskulttuuriin (esim. Poron Bensis, Joiku Music Bar). Kyselytutkimuksessa suomenkieliset Levin ravintoloiden nimet saivat enemmän positiiviseksi miellettäviä arvioita vastaajilta kuin englanninkieliset. Miellyttävimpiä ja houkuttelevimpia nimiä olivat esimerkiksi Ravintola Wanha Hullu Poro, Ravintola Sapuška ja Ravintola Saamen Kammi. Nimet Ravintola Gastro K., Ravintola Horizont ja Ristorante Renna saivat puolestaan enemmän arvioita epämiellyttävä, vieras, tylsä ja luotaantyöntävä. Uuden ravintolan nimiehdotusten aiheissa esiin nousivat luonto ja lappilaisuus. Nimet olivat pääosin yksikielisiä suomenkielisiä nimiä (esim. Lapin lumo, Ravintola Kaamos).

Tutkielma käsittelee osallisuuden ja vuorovaikutuksen rakentumista Let’s Play (LP) -videoissa selvittämällä, millä kielellisillä keinoilla kolme suomalaista LP-videoiden tekijää viittaa itseensä, katsojiin ja pelihahmoihin pelivideois-saan. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia deiktisiä eli viittaavia elementtejä pelaajat käyttävät ja millaisissa funkti-oissa. Taustalla toimii ajatus LP-videosta vuorovaikutus- ja esitystilanteena, jossa pelaaja erilaisia rooleja ottamalla ja antamalla sekä erilaisia kasvoja edustamalla toimii vuorovaikutuksessa pelihahmojen ja pelivideon katsojien kanssa. Tutkielman teoreettisena taustana toimii systeemis-funktionaalinen kieliteoria, joka tutkii kieltä aidoissa kielenkäyttö-tilanteissa ja näkee kontekstin vuorovaikutustilanteen osapuolten yhdessä luomana konstruktiona. Viittaamiseen pelivideoissa vaikuttavat paitsi pelaajan tiedot ja taidot, myös katsojien oletettu tietämys pelistä. Tutkielmassa hyö-dynnetään osallistumiskehikon ja osallistujaroolien sekä kasvojen ja esittämisen käsitteitä, joiden avulla analysoi-daan aineistosta esiin nousevia deiktisiä elementtejä: persoona- ja demonstratiivipronomineja, passiivia, nollaper-soonaa, geneeristä sinää, epäspesifiä monikon ensimmäistä persoonaa sekä erilaisia puhuttelusanoja. Tutkimusai-neistona on yhdeksän LP-videota kolmelta vaihtelevan suosion saaneelta pelivideoiden tekijältä. Tutkimuksessa havaitaan, että LP-videoissa viitataan monipuolisesti erilaisilla viittaustavoilla. Viitatessaan itseensä pelaaja käyttää yksikön ensimmäistä persoonaa tai puhutteluilmausta, kuten Youtube-nimimerkkiään. Pelaaja voi näin asemoitua selostaja-pelaajan rooliin, samaistua pelihahmoonsa tai tarkastella pelaamistaan katsojan silmin. Katsojaan pelaaja viittaa harvoin yksikön toisella persoonalla tai puhuttelusanalla. Yleisimmin katsojaan viitataan monikon toisella persoonalla, jolla pelaaja kehottaa katsojia tekemään jotakin tai esittää heille kysymyksiä. Katsojan pelaaja asemoi vaihtelevasti pelistä tietämättömään ja tietäväiseen osallistujarooliin tai aktiiviseen ja passiiviseen rooliin sen mukaan, odottaako katsojalta jotakin. Pelihahmoihin viitatessaan pelaaja käyttää persoonapronomineja kieltäessään, käskiessään, kehottaessaan, kysyessään tai selostaessaan niiden toimia. Demonstratiivipronomineilla pelaaja nostaa pelihahmoja erityisen huomion kohteeksi, ja puhuttelusanoilla pelaaja nimeää pelihahmoja. Viittaus-tapoja vaihdellen pelaaja asemoituu joko katsojan kanssa samaan rooliin, samaistuu pelihahmoonsa tai ottaa selos-taja-pelaajan kasvot. Epäspesifeistä viittaamiskeinoista käytetään eniten passiivia sekä läheisyyden että etäisyyden luomiseen. Nollapersoonaa pelaaja käyttää eniten viitatessaan itseensä. Geneeristä sinää käytetään tunnusmerki-töntä yksikön toista persoonaa enemmän, ohjeistamaan katsojia tai kuvaamaan pelin toimintoja. Epäspesifillä moni-kon ensimmäisellä persoonalla pelaaja luo me-henkeä, mutta myös peittelee epäonnistumistaan ja samaistuu peli-hahmoonsa. Tutkimustulokset osoittavat, että LP-videossa käytettyjen viittaustapojen taustalla on halu osallistaa katsojia peliko-kemukseen sekä viihdyttää heitä. Kyseessä on luova vuorovaikutustilanne pelaajan, toisessa fyysisessä paikassa olevien ihmisten ja teknologian välillä.

Tutkimukseni on tapaustutkimus kolmen suomalais-unkarilaisen sisaruksen kielen piirteistä. Pyrin työssäni selvittämään, minkä tyyppistä koodinvaihtoa heillä ilmenee, ja minkälaisia ovat koodinvaihdon taustalla mahdollisesti vaikuttavat vuorovaikutukselliset funktiot.   Käytän hyväkseni osallistuvaa havainnointia, eli tukeudun sekä arjessa tehtyihin kenttämuistiinpanoihin että perheen keskeisistä pelitilanteista tehtyihin, kokonaiskestoltaan noin kahden tunnin mittaisiin videonauhoituksiin. Tutkimukseni on luonteeltaan etnografista. Koodinvaihdon rakenteellinen tarkastelu on keskeinen osa työtäni, sillä suomi ja unkari ovat molemmat morfologisia kieliä, ja siksi tämän tason analyysi tuo esiin paljon kiinnostavia piirteitä lasten kielestä. Informanteillani on esimerkiksi havaittavissa toistuva kaava, jonka avulla he mukauttavat suomen verbejä unkarin morfologiaan: suomen pitkään AA-vokaaliin päättyvään taivutusmuotoon tai vartaloon lisätään tukiäänteeksi sz-äänne, mikä tekee verbien unkarinmukaisen taivuttamisen mahdolliseksi. Koodinvahdon funktioiden analyysissä näkökulmani on vuorovaikutussosiolingvistinen, ja yhdistän siinä Bhattin ja Bolonyain kehittämää optimaalisuusteoriaa Gumperzin koodinvaihdon teoriaan. Aineistossani keskeisin koodinvaihdon funktio on solidaarisuus, eli informanttieni halu osoittaa kuuluvansa joko Suomen tai Unkarin kulttuuripiiriin. Toisaalta lapset pyrkivät kieltä vaihtamalla käyttämään valtaa ja määrittelemään etäisyyttä perheenjäseniinsä, esimerkiksi sulkemalla keskustelusta ulos suomea osaamattoman isovanhemman. Monissa tilanteissa lapset muokkaavat tilanteen osallistumiskehikkoa koodinvaihdon avulla. Kieltä vaihtamalla ilmaistaan myös näkökulman vaihdoksia, ja poissaolevan vanhemman ääni tuodaan keskusteluun mukaan referoimalla häntä hänen omalla äidinkielellään. Anteeksipyyntötilanteessa koodinvaihto voi liittyä kasvojen säilyttämiseen. Tutkimukseni osoittaa, että informanttieni käyttämä koodinvaihto ei ole mielivaltaista. He myös pystyvät sisäsyntyisen kielitajunsa avulla yhdistämään suomen ja unkarin kieliopillisia rakenteita. Toisaalta koodinvaihdon taustalla vaikuttavat monenlaiset keskustelulliset funktiot, jotka ohjaavat sitä, kumpaa kieltä käytetään. Lapset ovat tietoisia kaksikielisyydestään ja heille on muodostunut vahva kaksikielinen identiteetti, johon myös kielillä leikittely kuuluu.

Tutkielma on haastatteluaineistoon perustuva tapaustutkimus, jossa tarkastelen kuuden Suomessa asuvan au pairin kielikäsityksiä ja suomen kieltä koskevia asenteita. Tutkin työssäni sitä, miten au pairien kielikäsitykset muuttuvat heidän asuttuansa Suomessa ja miten nämä käsitykset ja asenteet vaikuttavat heidän suomen kielen oppimiseensa. Työni aineisto koostuu 11:sta englanninkielisestä nauhoitetusta ja litteroidusta haastattelusta, jotka keräsin vuonna 2021 verkon välityksellä. Tutkimuksessani käytän sisällönanalyysin metodia ja sovellan Kalajan ym (2018) tutkimusta käsityk-sistä ja uskomuksista sekä Garrettin ym. (2003) tutkimustuloksia asenteista ja niiden luokitelusta. Haastattelujen analyysi osoittaa, että au pairien käsitykset suomen kielestä ovat yhteydessä isäntäperheiden asenteisiin sekä heidän ympäristössään käytettäviin kieliin. Haastateltavat kertovat ajattelevansa suomen kielen olevan hyödyllinen työn saamisen kannalta. Ne haastateltavat, jotka asuvat muualla kuin pääkaupunkiseudulla, kertovat suomen kielen ole-van erittäin hyödyllinen työkalu myös jokapäiväisissä tilanteissa. Käsitys suomen kielen hyödyllisyydestä ei kuitenkaan esiinny pääkaupunkiseudulla asuvien au pairien haastatteluissa. Heidän asenteensa suomen kieltä ja sen oppimista kohtaan on selvästi negatiivisempi verrattuna niihin au pareihin, jotka asuvat muualla Suomessa. Suomen kielen hyödyt-tömyys on yhteydessä englannin kielen lingua franca -statuksen kanssa. Pääkaupunkiseudulla englantia on mahdollista käyttää kaikenlaisissa vuorovaikutustilanteissa, joten suomen kielen oppimisella ei ole suuri rooli au pairien elämässä. Tämä aspekti korostuu myös isäntäperheissä, joissa informanteilla on harvoin mahdollisuus käyttää suomea. Haastatte-luista tuli myös ilmi, että isäntäperheet sopeutuvat au pairien kielirepertoaariin ja hyväksyvät englannin lingua francana asioidessaan heidän kanssaan. Haastattelut myös osoittavat, että suomen kielikursseilla on suuri vaikutus au pairien kielikäsityksiin ja asenteisiin. Kaksi tutkittavaa kertoi muuttaneensa käsityksiänsä ja asenteitaan suomen kielikurssilla, kun heidän alkuperäiset odotuksensa eivät täyttyneet. Tulokset myös osoittavat, että haastateltavia yhdistää ajatus suo-men kielen vaikeudesta. Tämä käsitys myös vaikuttaa heidän asenteisiinsa ja oppimiseensa. Vaikeus esiintyi kaikissa haastatteluissa yhteydessä suomen kielen oppimiseen ja puhumiseen. Au pairien kielikäsityksiä suomen kielestä ei ole tutkittu aikaisemmin, mutta au pair -ryhmä suomi toisena kielenä -oppijoina mahdollistaa mielenkiintoisia jatkotutkimuksia. Asema au pairina antaisi heille mahdollisuuden oppia suomea työssä, vapaa-ajalla sekä kielikurssien kautta, mutta informanttieni tapauksessa kielen oppimiseen vaikuttaa heidän asenteensa kieltä kohtaan. Au pairien kielikäsityksiä voisi lähestyä etnografisen tutkimuksen avulla, mikä myös mahdol-listaisi isäntäperheiden roolin tarkastelun käsitysten muuttamisessa.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan Kansaneläkelaitoksen (Kelan) selkokielisten ohjeistuksien imperatiiveja sekä nesessiivirakenteita. Aineistona käytetään Kelan selkokielisiä ja yleiskielisiä Kelan verkkosivuilla ilmestyneitä ohjeistuksia. Aineisto on kerätty vuoden 2023 alussa ja tarkastettu uusien päivitysten osalta viimeisen kerran 20.4.2023. Tarkoitus on selvittää kuinka helposti ymmärrettäviä ohjeistukset ovat nesessiivirakenteiden ja imperatiivien osalta sekä myös niiden kohteliaisuutta lukijaa kohtaan. Lisäksi pohditaan rakenteiden velvoittavuutta. Ymmärrettävyyttä pohtiessa nojaudutaan selkokielen kirjoittajille suunnattujen ohjeiden perusteella. Kohteliaisuutta pohditaan sekä Brownin ja Levinsonin kasvojen käsitteen ja kohteliaisuusteorian että Wattsin sille luoman vastamallin perusteella. Jonkin verran vertailua tehdään myös yleiskieliseen ohjeistukseen. Analysoitaessa aineistoa päällimmäinen huomio oli, että selkokielinen ohjeistus on tarkasteltavien rakenteiden ja ymmärrettävyyden osalta epätasainen. Osassa kohdissa aineistoa ymmärrettävyyttä ei ole otettu tarpeeksi huomioon ja mukaan on eksynyt sellaisiakin kielen elementtejä, joita ei suositella selkokielessä käytettävän. Ne todennäköisesti haittaavat ymmärrettävyyttä. Suurin ongelma ymmärrettävyyden kohdalla oli tekstin niukkuus. Koska kaikkea ei voida kertoa, voi tekstissä jäädä sanomatta sellaisia asioita, jotka auttaisivat selkotekstin lukijaa ymmärtämään paremmin sisällön. Niukkuus oli myös ongelma kohteliaisuuden suhteen. Kun tekstiä on vähän ja se on lukijaansa velvoittavaa, näytti selkokielinen teksti enemmän negatiivisia kasvoja uhkaavalta ja vähemmän positiivisia kasvoja suojelevalta kuin yleiskielinen ohjeistus. Kelan selkokielisten ohjeistusten on kuitenkin tarkoitus olla mahdollisimman informatiivisia olematta liian pitkiä, joten tämä ongelma voi olla vaikea kiertää, eikä välttämättä nouse kovin suureksi esteeksi lukijan ja Kelan välillä. Direktiivisten ja informatiivisten tekstien ymmärrettävyyttä ja kohteliaisuutta tulee lisätä jatkossakin. Erityisen tärkeää se olisi selkokielen osalta, mutta myös yleiskielen tutkimista näiltä osin olisi hyvä lisätä. Kohteliasuuden ja ymmärrettävyyden keskinäinen suhde voisi itsessään olla hyvä tutkimuskohde ohjeita antavan tekstin yhteydessä.

Tutkielmassa tarkastellaan fantasian lajityyppiä edustavan videopelin nimiä sekä niiden funktioita ja roolia narratiivin ja fantasiamaailman luomisessa. Tutkimuksen aineistona on peliyhtiö Biowaren tuottaman Dragon Age: Inquisition -videopelin hahmon- ja paikannimet. Tutkimusaineistoa tarkastellaan nimistön-, kirjallisuuden- ja pelitutkimuksen näkökulmista. Analyysin pohjana toimivat kirjallisuuden nimien tutkimukselle vakiintuneet fiktiivisten nimien funktiot. Käsitellyt funktiot ovat fiktionaalistava, deskriptiivinen, sosiaalinen, luokitteleva, humoristinen, affektiivinen ja narratiivinen funktio. Tutkielmassa selvitetään, millaisia nimiä Dragon Age: Inquisitionissa esiintyy, millaisia funktioita nimet saavat ja miten nimet osallistuvat tarinan sekä fantasiamaailman luomiseen. Tutkimusaineistossa on yhteensä 509 nimeä. Näistä hahmonnimiä on 176, joista 135 kuuluu ihmisille, 34 haltijoille, 6 kääpiöille ja yksi qunarille. Paikannimiä aineistossa on 333. Näistä ihmiskulttuureihin kytkeytyviä nimiä on 292, haltijakulttuuriin kytkeytyviä nimiä 32 ja kääpiökulttuuriin kytkeytyviä nimiä 8. Ihmiskulttuurin nimet jaotellaan vielä seuraavasti: 252 valtaväestön nimiä, 30 orlais’n nimiä, 8 tevinterin nimiä ja 2 avvareiden nimiä. Kaikista paikannimistä kulttuurinimiä on 214 ja luontonimiä 119. Nimet toimivat videopelissä olennaisessa osassa hahmon- ja paikanluontia. Nimillä kuvataan hahmoja ja paikkoja, ja ne toimivat pelissä merkittävinä narratiivisina elementteinä. Nimet sisältävät myös historiallisia, kulttuurisia ja sosiaalisia elementtejä ja kytköksiä. Nimet osallistuvat pelin kulttuurien esittämiseen sekä yhteiskunnallisen ja historiallisen informaation jakamiseen.

Tässä tutkielmassa keskityn kiinankielisten suomenoppijoiden kirjoitelmissa esiintyviin eksistentiaalikonstruktioihin. Tutkimuksen aineisto koostuu kiinalaisen yliopiston suomen kielen opiskelijan 70 tekstistä. Tekstit sisältävät sekä alkeistason opiskelijoiden tekstejä että edistyneiden opiskelijoiden tekstejä. Kaikki opiskelijat puhuvat äidinkielenään kiinaa, ja kaikilla on kokemusta englannin kielen oppimisesta ensimmäisenä vieraana kielenä. Tämä kielitausta tekee aineiston opiskelijoista ainutlaatuisen ryhmän suomenoppijoita. Teen havaintoja mahdollisesta kiinan ja englannin kielen vaikutuksesta opiskelijoiden teksteissä. Konstruktiokieliopin teoreettisen viitekehyksen mukaisesti tarkasteen eksistentiaalikonstruktioita opittavana yksikkönä kielenoppimisessa. Tästä näkökulmasta keskityn analyysissani myös eksistentiaalirakenteiden käytön vaihteluun eri opiskeluvuosien teksteissä. Analyysissani poimin aineistosta ensin 99 esiintymää, jotka voidaan tulkita eksistentiaalisuutta ilmaiseviksi konstruktioiksi. Vertaamalla aineistossa esiintyviä eksistentiaalirakenteita Ison suomen kieliopin kriteereihin olen luokitellut niitä konstruktioita, jotka eivät ole yleiskielen mukaisia. Poikkeavien esimerkkien analyysissäni pyrin selvittämään kiinan- ja englanninkielisten eksistentiaalirakenteiden mahdollista vaikutuksta oppilaiden tuotosten rakenteeseen vertaamalla aineiston konstruktioiden kiinan- ja englanninkielisiä vastineita. Analysoin myös kvantitatiivisesta näkökulmasta aineiston eksistentiaalirakenteiden käytön vaihtelua eri vuosikurssien opiskelijoiden tekstien välillä.  Analyysi osoittaa, että aineiston opiskelijat hallitsevat yleisesti ottaen hyvin eksistentiaalirakenteiden käytön. Eksistentiaalirakenteet ovat yleisempiä edistyneiden opiskelijoiden kuin alkeistason oppijoiden teksteissä. Edistyneet opiskelijat käyttävät kirjoituksissaan myös monimutkaisempia eksistentiaalirakenteita. Eksistentiaalirakenteiden käytön haasteet ja vaikeudet ovat myös erilaisia alkeistason oppijoiden ja edistyneiden oppijoiden välillä. Alkeistason oppijoille eksistentiaalirakenteiden käytön haasteet johtuvat rakenteiden tuntemattomuudesta ja kielellisten resurssien puutteesta. Edistyneille oppijoille vaikeuksia aiheuttavat kirjoittamisen ja ilmaisun monipuolisuus ja monimutkaisuus. Analyysissani olen tunnistanut opiskelijoiden teksteissä myös mahdollista englannin ja kiinan vaikutusta. Englanninkielisen eksistentiaalirakenteen vaikutus näkyy suoraan lauseen rakenteessa: esimerkiksi sanajärjestys, kun paikka ilmaiseva adverbiaali esiintyy lauseen lopussa. Kiinan vaikutus näkyy selvemmin suomen kielen uusien kieliopillisten käsitteiden ymmärtämisessä. Esimerkiksi elatiivi-sijamuoto ja sen kiinan vastineen kieliopillisten piirteiden erilaisuus asettaa oppijoille haasteita eksistentiaalirakenteiden käytössä. Tämän tutkimuksen analyysi kiinankielisten suomenoppijoiden eksistentiaalirakenteista rikastuttaa suomea vieraana kielenä ja toisena kielenä käsittelevaa tutkimusta. Tutkimuksen tuloksia voidaan samalla myös soveltaa edelleen, erityisesti suomen kielen opetuksessa ja oppimisessa Suomen ulkopuolella.  

Tutkielma tarkastelee Whatsapp-pikaviestikeskustelualustalla lähetettyjä viestejä, joissa emoji sijaitsee keskellä viestin tekstiä. Päämääränä on selvittää, millaisia eri funktioita emojeilla on pikaviesteissä, kun niitä käytetään tässä niille epätyypillisessä paikassa. Tutkimus hyödyntää keskustelunanalyysin ja digitaalisen keskustelunanalyysin metodeja. Aineiston viestit on kerätty satunnaisotannalla. Viestit on lähetetty vuoden 2018 syyskuun ja vuoden 2019 toukokuun välillä kahdenkeskisiin keskusteluihin ja yhteen seitsemän hengen ryhmäkeskusteluun. Lähettäjät ovat kaikki 24-30-vuotiaita, ja keskustelut ovat sävyltään arkista ystävien välistä viestittelyä. Emojien käyttötavat on jaettu tutkimuksessa kolmeen eri ryhmään, joista ensimmäinen on emojien välimerkinkaltainen käyttö, toinen affektin ilmaiseminen ja korostaminen emojein ja kolmas käyttötapa samassa viestissä olevien eri toimintojen erottaminen toisistaan. Lisäksi tutkielma sivuaa sarkasmin ilmipanemista emojien avulla käsitellessään affektia. Analyysin perusteella havaitaan, että vaikka emojit voivatkin sijaita keskusteluissa paikoissa, joissa välimerkkejä käytettäisiin, kantavat ne ortografisia välimerkkejä enemmän vihjeitä viestin sisällöstä. Emojit edesauttavat pikaviestikeskusteluille tärkeää nopeaa ja ongelmatonta etenemistä ennaltatehkäisten väärinkäsityksiä. Niiden avulla voidaan tuoda viestiin ilmi juuri oikeanlainen affekti, joka ei muuten tekstitse välittyisi. Lisäksi emoji tuo viestin osien ja toimintojen välille voimakkaamman rajan kuin esimerkiksi pilkku, ja emojit kantavat tärkeää informaatiota muun muassa viestin lähettäjän tarkoittamasta äänenpainosta ja voimistavat tai täsmentävät viestissä jo eksplikoitua tunnetilaa. Lisäksi emojein voidaan tehokkaasti ilmipanna sarkasmia, kun viesti sisältää emojin, joka on ristiriidassa muun tekstin sisällön kanssa. Tutkielmassa ilmenee, että emojien käyttö pikaviesteissä tekstin keskellä ei ole satunnaista, vaan olemassa on tiettyjä sääntöjä ja käyttötapoja.