Browsing by Subject "äänite"

Tutkielmani aiheena on espanjan kielen eri maantieteellisten varieteettien käyttö espanjan opetuksessa. Aineisto koostuu kahdeksan espanjan oppikirjan äänitteistä: 15 cd-levyä, joissa on yhteensä 476 äänitiedostoa. Kyseessä ovat neljän kirjasarjan alkeis- ja jatkokurssin oppikirjat, joita käytetään Suomessa niin suomen- kuin ruotsinkielisissäkin oppilaitoksissa. Tutkimusmetodina käytän määrällistä sekä laadullista sisällön analyysia: teen laskelmia ja taulukoita varieteettien esiintymisestä sekä tulkitsen tekemiäni havaintoja muun muassa eri tavoista, joilla varieteetteja esitellään äänitteissä (mainitaanko puhujan varieteetti tai mistä se ilmenee). Tutkielmani teoreettisena taustana olen käyttänyt aiempia tutkimuksia espanjan murremaantieteestä sekä varieteettien käytöstä espanjan opetuksessa. Esittelen myös kielen ja murteen erottelun ongelmia sekä aiheeseen liittyviä demolingvistisiä näkökulmia. Tarkastelen ensinnäkin, mitä espanjan kielen varieteetteja oppikirjojen äänitteissä käytetään ja kuinka paljon sekä mihin murrealueisiin näytteet eri varieteeteista voidaan jakaa. Tarkastelen lisäksi mikä on kunkin oppikirjan pääasiallinen varieteetti, ja onko jatkokurssin oppikirjoissa enemmän näytteitä eri varieteeteista kuin alkeiskurssin oppikirjoissa. Tulokset osoittavat, että oppikirjoissa käytetään suurimmaksi osaksi manner-Espanjan keski- ja pohjoisosien varieteettia (84 % kaikista äänitteistä). Muista varieteeteista annetaan aineistossani yhteensä 77 näytettä: 40 % näytteistä on Meksikon ja Keski-Amerikan, 36 % Andien ja 18 % Río de Platan murrealueen varieteetteja. Näytteitä muiden murrealueiden varieteeteista esiintyy hyvin vähän. Äänitteillä esiintyy lisäksi 3 henkilöä, jotka puhuvat espanjaa vahvalla, ulkomaalaisella aksentilla sekä 3 henkilöä, jotka puhuvat manner-Espanjan eteläosien varieteettia (Andalusian murre). Jatkokurssien oppikirjojen äänitteillä on säännönmukaisesti enemmän näytteitä kuin alkeiskurssien, mutta näiden tutkimustulosten valossa näyttäisi siltä, että oppikirjan kielididaktinen metodi vaikuttaa enemmän eri varieteettien esiintymisen määrään kuin oppikirjan viitteellinen taitotaso (A1 tai A2): viestinnällisissä oppikirjoissa vain 4–11 % äänitteistä esiintyy näytteitä varieteeteista, kun taas metodisesti eklektisissä oppikirjoissa niitä esiintyy 24–51 % äänitteistä. Manner-Espanjan keski- ja pohjoisosien varieteetti on kaikkien tutkittujen oppikirjojen pääasiallinen varieteetti. Tutkimus osoittaa myös, että vaikka äänitteillä puhutaan useista espanjankielisistä maista, niiden varieteetteja ei esitellä läheskään yhtä usein. Äänitteillä mainitaan 18 espanjankielistä maata (sekä Yhdysvallat, jossa on merkittävä määrä espanjan puhujia) yhteensä 147 kertaa. Ylivoimaisesti useimmin mainitaan Meksiko (55 kertaa), Argentiina (16), Peru (13) ja Chile (11). Lisäksi varieteetteja käytetään usein epäjohdonmukaisesti. Kerrotaan esimerkiksi, että tapahtumat sijoittuvat Meksikoon ja että puhujat ovat meksikolaisia, mutta nämä käyttävätkin äänitteessä pelkästään manner-Espanjan varieteettia, tai puhuja esittelee itsensä perulaiseksi, ja hänen intonaationsa on tyypillisen perulainen, mutta hän käyttääkin mannerespanjalaisia sanoja ja ilmauksia perulaisten varianttien sijaan.