Browsing by Subject "акцентные типы существительных"

Venäjän kielen opetuksessa on tärkeää ottaa huomioon sanapaino, koska se ei ole kiinteä ja voi esiintyä eri tavuissa: дéрево, ворóна, стенá. Samalla se on liikkuva eli se voi siirtyä tavulta toiselle eri sananmuodoissa: окнó-óкна, стенá-стéны, рукá-рукú. Venäjän sanapainolla on sekä kieliopillinen, että semanttinen tehtävä, siksi painovirheet voivat aiheuttaa puhumiseen ja ymmärtämiseen liittyviä ongelmia. Venäjää vieraana kielenä opiskelevat eivät voi nojata omaan intuitioonsa kuten natiivipuhujat, vaan joutuvat opiskelemaan sanapainon sääntöjä muiden sääntöjen rinnalla. Tehokkaan opettamisen saavuttamiseksi kielitieteilijät kehittävät jatkuvasti täydellisempiä sääntöjä, mutta niiden käytännöllisyyden tarkistaminen vaatii toistuvia tutkimuksia ja niiden vertailuja. Tämän työn tarkoituksena on toistaa Arto Mustajoen v. 1980 tekemä tutkimus, jotta saataisiin selville, onko suomalaisten venäjänoppijoiden sanapainon osaamisessa tapahtunut muutoksia. Tämä tutkimus nojautuu v. 2013 Helsingin yliopistossa tehtyyn testiin, johon osallistuivat, kuten v.1980, venäjän kieltä ja kirjallisuutta opiskelevat suomalaiset opiskelijat. Koska v. 2013 testiin osallistui myös venäjänkielisiä ja kaksikielisiä, tässä työssä tarkasteltiin myös heidän lomakkeitaan, jotta löydettäisiin mahdollisia Suomessa asuvien venäjänkielisten ja kaksikielisten ääntämisen erikoispiirteitä. Tämän tutkielman puitteissa tarkastettiin suomalaisten venäjänoppijoiden tekemiä painovirheitä substantiiveissa, joissa on liikkuva paino, ja vertailtiin tuloksia edelliseen tutkimukseen. Toisin kuin v. 1980, jolloin tulokset sijoitettiin yhteiseen taulukkoon, tässä tutkimuksessa substantiivit jaettiin painotyyppeihin ja kahden tutkimuksen tulokset sijoitettiin tyyppitaulukkoihin. Samoin kuin v. 1980, tässä työssä erityisen huomion on saanut koehenkilöiden opiskelutaso. Kuten edellisessä tutkimuksessa, suomalaiset opiskelijat jaettiin kolmeen ryhmään: a – perusopinnot, cl – aineopinnot ja l – syventävät opinnot. Tutkimuksessa havaittiin suuri määrä suomalaisten opiskelijoiden tekemiä painovirheitä, joiden osuus monessa eri painotyyppeihin kuuluvassa sanassa oli huomattavasti suurempi kuin edellisen tutkimuksen tuloksissa. Täten saman tyypin sisällä esiintyy sanoja, joissa, kuten tyypissä XB, ero on todella suuri – 95% (стыда́) ja 0% (мосту́). Tämä ilmiö todennäköisesti johtuu joidenkin sananmuotojen vähäisestä käytöstä eikä tietyn painotyypin huonosta hallinnasta. Suuri ero havaittiin myös eri opiskelutasolla. Eniten virheitä tämän tutkimuksen mukaan v. 2013 oli tyypissä XA (65%), jossa on vain yksi substantiivi (ли́стья), mutta virheiden määrä vaihtelee jyrkästi opiskelutasoittain: a – 70%, cl – 33% ja l – 71%. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten v. 2013 virheiden määrä pienenee opiskelun puolessa välissä ja jälleen kasvaa opiskelun loppuvaiheessa. Syynä lienee aineopintoja suorittavien parempi kielitaito. Joka tapauksessa v. 1980 suoritetun testin tuloksiin verrattuna nykyajan opiskelijoilla virheiden määrä ei läheskään aina laske opintojen loppuvaiheessa. Venäläisten ja kaksikielisten opiskelijoiden vastauksissa ei ole tässä tutkimuksessa havaittu mitään ääntämisen erikoispiirteitä. Merkityt sanapainot vastasivat venäjän kielen normeja. Yksittäi-set huolimattomuuden merkit eivät osoittaneet, että kyseessä on paikallinen murre.