Browsing by Subject "1780-luku"

Tutkielmassa tarkastellaan Habsburgien monarkian perijän ja tämän sisarusten koulutusta ja heidän tulevaisuuttaan varten tehtyjä suunnitelmia 1780-luvulla. Lähteenä on monarkian hallitsijan, pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Joosef II:n (1741–1790) ja tämän nuoremman veljen, Toscanan suurherttua Leopoldin (1747–1792) kirjeenvaihto vuosilta 1781–1790, kun Joosef hallitsi monarkiaa yksin äitinsä Maria Teresian (1717–1780) kuoleman jälkeen. Suurherttua Leopoldin, myöhemmän keisari Leopold II:n, vanhin poika Frans (1768–1835), josta tuli keisari Frans II ja joka tunnetaan myös Itävallan keisari Frans I:nä, oli syntymästään lähtien Habsburgien monarkian perijä setänsä ja isänsä jälkeen, sillä Joosef II ei koskaan saanut omaa poikaa. Tutkielmassa pyritään selvittämään lapsettomaksi jääneen Joosef II:n näkemyksiä perimysjärjestyksestä ja veljensä lapsista omina perillisinään sekä tarkastelemaan sitä, miten veljekset keskustelivat lasten kasvatukseen, koulutukseen, avioliittoihin ja tulevaisuuden näkymiin liittyvistä asioista. Argumentti on se, että suhtautumisessa nousevat voimakkaasti esille suvun painoarvo ja dynastiset näkökulmat, vaikka koulutus ja nuorten osoittamat kyvyt ja lahjakkuus olivatkin valistuneille hallitsijoille Joosefille ja Leopoldille tärkeitä. Aineistona tutkielmassa on käytetty Joosefin ja Leopoldin 1780-luvun kirjeenvaihdon lisäksi Joosefin kirjeenvaihtoa varakansleri Cobenzlin kanssa samalla vuosikymmenellä sekä keisarinna Maria Teresian kirjeitä aiemmilta vuosikymmeniltä. Aineisto on peräisin 1800-luvun jälkipuoliskolla julkaistuista, toimitetuista kirjekokoelmista. Kirjeaineiston ja tutkimuskirjallisuuden pohjalta tarkastellaan tutkielmassa ensiksi Joosefin ja Leopoldin koulutusta sekä sitä, miten he näkivät perimysjärjestyksen. Sitten on vuorossa arkkiherttua Fransin koulutuksen ja hänelle suunnitellun poliittisen avioliiton tarkastelu. Lopuksi käydään vastaavasti läpi Fransin sisarusten, Leopoldin muiden lasten koulutusta ja heille suunniteltuja avioliittoja ja muita elämänuria. Perimyksen osalta on selvää, että keisari Joosef II oli toisen vaimonsa kuoleman jälkeen, eli jo 1760-luvun lopulta lähtien sitä mieltä, että hän ei saisi omaa poikaa, ja 1780-luvulle tultaessa veljenpoika Frans oli ilmiselvästi kruununperijän asemassa. Kirjeistä näkyy, että Joosefille Frans oli kuin oman pojan asemassa perimykseen liittyen. Mitä tulee koulutukseen, aineiston pohjalta käy ilmi, että sitä pidettiin hyvin tärkeänä. Joosefin ja Leopoldin itsensä nuorina saama koulutus pohjautui perinteiseen ruhtinaskasvatukseen ja humanistiseen koulutukseen, jossa korostettiin kirjallisuutta ja kielten oppimista, ja hyvin samankaltainen oli myös Leopoldin lasten koulutus. Leopold oli isänä hyvin kiinnostunut omien lastensa kasvatuksesta ja koulutuksesta, ja Joosef osoitti niin ikään kiinnostusta tähän aiheeseen. Keisari ja suurherttua järjestivät jälkimmäisen lapsille järjestelmällisen, ajanmukaisen koulutuksen. Frans veljineen ja sisarineen tutustui kouluvuosinaan paitsi antiikin kirjallisuuteen ja sai perinteistä moraalikasvatusta, heillä luetutettiin myös huomattavan paljon tuoretta 1700-luvun kirjallisuutta liittyen mm. historiaan, talouteen ja poliittiseen filosofiaan. Poikien kohdalla tärkeätä oli myös valmistaa heitä heidän tulevia tehtäviään varten. Joosef piti erityisesti huolen siitä, että Fransia valmistettiin monella tavalla hallitsijan tehtävään, johon tämä syntymänsä perusteella oli oikeutettu. Keisari laati kattavia suunnitelmia arkkiherttua Fransin opetukseen liittyen sekä järjesti omia ulkopoliittisia tavoitteitaan tukevan poliittisen avioliiton Fransille Venäjän suurherttuatar Maria Fjodorovnan siskon, Elisabeth Württembergiläisen kanssa. 1700-luvun valistusaatteeseen perehtyneet Joosef ja Leopold pitivät itseään hallitsijoina valtakuntansa ensimmäisinä palvelijoina, ja kirjeet osoittavat, että tämä oli heidän mielestään myös seuraavan sukupolven tärkein tehtävä.