Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "1940-luku"

Sort by: Order: Results:

  • Högman, Mari (2016)
    Tutkielmani kohteena on arjen ja poikkeuksellisen arjen kokemus Suomen itärajalla sijaitsevissa kylissä sotavuosina 1939–1945 ja niiden jälkeisinä vuosina. Tuon esille miten poikkeuksellinen arki ja tavallinen arki määrittyvät kertojien kokemuksissa sotien aikana ja sodan päättymisen jälkeisinä vuosina, ja mikä on rajan läheisyyden vaikutus kokemukseen. Tulkitsen itärajalla asuneiden kokemuksia muistitietotutkimuksen kautta käyttäen lähiluvun metodia. Ensisijaisena lähteenä käytän haastattelu-, muistelu- ja keruuaineistoja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) Joensuun perinnearkistosta (JPA). Tutkielmassa käytetyt haastattelu- ja muistelutallenteet on tehty vuosien 2008 ja 2015 välillä. Tallenteita on kuusi kappaletta, yhteensä 12 tuntia äänitteitä ja tutkielmassa käytettyjä litteroituja sivuja on 130. SKS:n Rajaseudun elämää -keruu on tehty vuonna 2010 ja aineistosta käytän 11 vastaajan aineistoja, ja sivuja on yhteensä 65. Muina lähteinä on käytetty ajanjakson historiaan liittyviä artikkeleita sekä teoksia yhteensä 68. Käytän 21 eri teoria- ja metoditeosta tai -artikkelia. Arjen ja poikkeuksellisen arjen kokemus muodostuu kertojien muistoissa aistimuistojen, fyysisyyden, kollektiivisen muistin kautta silloin, kun kertoja elää kokemushetkellä varhaislapsuuttaan. Hieman vanhempana koettu kokemus muodostuu konkreettisten tehtävien ja työnteon kautta. Tämän ikäkauden kokemuksesta kertomisen ominaispiirteisiin kuuluu kerrontahetkessä tapahtuva tapahtumahetken arviointi. Kertojien nykyhetken lapsuuskäsitys tuottaa lisäksi tapahtumahetken selittämistä ja taustoittamista. Aikuisena koettua arvioidaan sekä tapahtuma- että kerrontahetkellä. Kokemukset konkretisoituvat työnteon kautta ja kerronnassa välittyy yhteisöön kuulumisen tunne. Arki koetaan itärajalla poikkeuksellisena silloin, kun kotoa joudutaan lähtemään evakkoon, ja evakosta paluun jälkeen rajan fyysisen muuttumisen ja siirtymisen kautta. Tavallisesta arjesta poikkeavat työtehtävät ja sotien jälkeen rajan myötä lähemmäs siirtynyt Neuvostoliitto, muodostavat poikkeuksellista arkea. Sota-arjesta tulee kriisiajan arkea, joka koetaan ajan kuluessa tavallisena arkena. Sodan jälkeen rajavyöhykkeellä arki koetaan tavallisena, kun liikkumis- ja oleskelulupiin ja niiden tarkistuksiin totutaan. Sodan vaikutus jatkuu vielä vuosikymmeniä itärajalla Neuvostoliiton pitäessä rajan pinnassa sotaharjoituksia. Neuvostoliiton käymä hermosota aiheuttaa pelkoa rajaseudun asukkaissa. Sodan vaikutus ulottuu myös sotaa henkilökohtaisesti kokemattomiin kollektiivisen muistin, muistelun ja muistamisen kautta.
  • Matilainen, Marja-Leena (2018)
    Pro gradu -tutkielmassa "Rauhan rakentajat" selvitetään kunnallisten raittiuslautakuntien toimintaa ja merkitystä 1940- ja 1950-lukujen Suomessa, joka oli vasta palaamassa sodanjälkeiseen rauhantilaan. Suomalainen raittiuslautakuntalaitos, joka ulottui lopulta lähes koko maahan, sai alkunsa välittömästi jatkosodan päätyttyä, jolloin julkisen vallan toteuttaman raittiustyön tarpeellisuutta perusteltiin sota-ajan aiheuttamalla moraalisella rappiotilalla. Tutkielmassa kysytään, mikä oli kunnallisen raittiuslautakuntatoiminnan luonne. Tutkimuksen kohteina ovat raittiuslautakuntien perustamiseen johtaneet syyt, raittiuslautakuntalaitoksen rakentumisen vaiheet, kunnallisen raittiustyön taustavaikuttajat sekä raittiuslautakuntatoiminnan ja sen valtiollisen ohjauksen sisällöt. Esille nostetaan myös raittiustyön kohtaamat haasteet ja onnistumiskokemukset. Tutkielman tavoitteena on luoda kehykset aihepiiristä aiemmin tehdylle tutkimukselle, joka on tähän mennessä keskittynyt kuvaamaan kunnallisen raittiustyön paikallista toteutusta. Lähdeaineistona on käytetty sosiaaliministeriön raittius- ja alkoholiasiainosaston laajaa arkistomateriaalia, joka sisältää kierto- ja yleiskirjeitä, kokouspöytäkirjoja, toimintakertomuksia sekä ministeriöön saapuneita ja sieltä lähetettyjä asiakirjoja. Tämän lisäksi tutkielmassa hyödynnetään Alkoholiliikkeen aikakauskirjan artikkeleita, sanomalehtikirjoituksia, painettuja puheita ja esitelmiä sekä raittiuslautakuntatoiminnan tueksi laadittuja opaskirjoja. Raittiuslautakuntien tarkoituksena oli vähentää sodan seurauksena kasvaneita alkoholihaittoja ja edistää yleistä kansanraittiutta. Sodanjälkeiset raittiuslautakunnat keskittyivät toiminnassaan väkijuomalain valvomisen sijaan raittiusvalistukseen, jonka kautta suomalaisia ohjattiin hienovaraisesti alkoholinkäytöstä parempien ajanviettotapojen pariin. Suomen valtio osallistui vahvasti raittiuslautakuntatoiminnan tukemiseen järjestämällä raittiuslautakuntien valtakunnallisen piiri- ja yliohjauksen sekä turvaamalla lainsäädännöllisin keinoin kunnallisen raittiustyön rahoituspohjan. Valtion ohella raittiuslautakuntien uudesta noususta oli kiittäminen suomalaisten raittiusjärjestöjen yhteiselintä Raittiusjärjestöjen Yhteistoimikuntaa. Työn menestystä häiritsi puolestaan kohtuullisen alkoholinkäytön puolesta puhunut Alkoholiliike. Tutkielmassa osoitetaan kunnallisen raittiustyön kiinteät yhteydet suomalaiseen raittiusliikkeeseen, joka toimi alusta alkaen raittiuslautakuntatoiminnan vakaana taustavaikuttajana. Vaikka raittiuslautakuntalaitoksen luominen kytkettiin julkisuudessa sodanjälkeisen rauhan rakentamiseen, takasi raittiuslautakuntien sitominen kieltolakiajatusta vaalineeseen sosiaaliministeriön raittius- ja alkoholiasiainosastoon sen, että kunnissa toteutettiin niiden kautta ehdottomaan raittiuteen tähdännyttä raittiusvalistustyötä, jonka ideologia ja toimintatavat kumpusivat raittiusliikkeestä. Tutkimuksessa esitetään siksi, että kunnallisen raittiuslautakuntatoiminnan kautta perinteinen raittiusliike onnistui saamaan vahvan jalansijan julkisen vallan sisällä.
  • Tervahauta, Tuomas (2024)
    Taloudellinen tiedotustoimisto oli teollisuuden etujärjestöjen muodostama tiedotusorganisaatio, jonka tehtävä oli vaikuttaa suomalaisen yhteiskunnan yleiseen mielipiteeseen. Tavoitteena oli teollisuudelle myönteisen yleisen mielipiteen luominen. Keskeisin vaikuttamiskeino oli lehdistö. Tutkimukseni mukaan tiedotustoimisto onnistui luottamuksellisten lehdistösuhteiden luomisessa vaaran vuosien aikana ja nämä suhteet institutionalisoituivat 1950-luvulla. Tiiviiden lehdistösuhteiden avulla tiedotustoimisto sai onnistuneesti levitettyä teollisuuden etujen mukaista materiaalia suomalaisessa lehdistössä. Tiedotustoimistoon ja sen tiedotustoimintaan keskittyvää tutkimusta ei ole tehty. Toimistoa on sivuttu laajassa etujärjestö- ja työmarkkinahistorian kentässä. Tutkielmani kumoaa aikaisemman tutkimuksen muodostamaa kuvaa siitä, että toimisto aloitti yleisen mielipiteenmuokkaamisen vasta 1970-luvulla. Osoitan, että toimisto vaikutti sanomalehtien julkaisuihin jo 1940-luvun lopulta lähtien. Tutkielmani tekee näkyväksi, miten eri yhteiskunnalliset toimijat kamppailevat yhteiskunnallisesta vallasta, ja pyrkivät edistämään omia tavoitteitaan mediassa sekä median kautta. Kvalitatiivinen tutkielmani perustuu historian tutkimuksessa käytettäviin menetelmiin, kuten alkuperäislähteiden lähilukuun ja heuristiseen kehään. Empiria korostuu lähdeaineiston havainnoinnissa ja perustelussa. Väitteeni ja tulkintani perustan aikaisemmin tutkimattomiin tiedotustoimiston toimintakertomuksiin, joissa toimintaa on kuvattu vuositasolla. Kertomuksissa kuvataan suhteita lehdistöön ja seurataan, missä määrin toimiston tuottamaa materiaalia julkaistiin eri sanomalehdissä. Liike-elämä sekä teollisuus on aina ollut kiinnostunut omasta yhteiskunnallisesta vaikutusvallastaan. Se on myös ollut siitä huolissaan, ja erityisen huolissaan 1940-luvun lopulla sekä 1960–70-lukujen taitteessa. Vaaran vuosien aikaan kommunistit sekä poliittinen vasemmisto voimistuivat ja haastoivat olemassa olevaa talouspoliittista järjestelmää. Oikeistopoliitikot sekä yritysjohtajat olivat huolissaan muun muassa sosialisoinnista ja tuotantokomiteoiden muodostamisesta, joka olisi muuttanut talouspoliittisen järjestelmän valtatasapainoa. Toimiston perustaminen oli osa aikakauden kamppailua kommunisteja ja vasemmistoa vastaan, mutta vaikuttaminen jatkuu tänäkin päivänä.