Browsing by Subject "1990-luku"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2024)1920-luvulla alkanut rajaseututyö oli yhteiskunnallisesti merkittävä liike, jonka tavoitteena oli parantaa Suomen kaikkein syrjäisimpien alueiden elinoloja ja siteitä muuhun Suomeen. Kirkon rajaseututyö alkoi 1930-luvulla ja sen tavoitteena oli tuoda seurakuntatyötä alueille, joihin paikallisseurakuntien työ ei riittävällä tavalla yltänyt. 1990-luvulla toimintaympäristö oli oleellisella tavalla muuttunut, mutta kirkon järjestämä rajaseututyö jatkui edelleen. Jo aiempina vuosikymmeninä alkanut keskustelu työmuodon lakkauttamisesta tuli 1990-luvulla laman myötä ajankohtaiseksi ja vuonna 1995 kirkko päättikin luopua toimintamuodosta. Tämän tutkielman tavoitteena on luoda käsitys 1990-luvun kirkon rajaseututyöstä ja sen lakkauttamisprosessista. Menetelmällisesti tutkimus asettuu klassisen historiantutkimuksen perinteeseen. Tutkielman aineisto perustuu eri kirkollisten toimielinten arkistolähteisiin, ennen kaikkea Kirkkohallituksen arkistoon. Kirkon rajaseututyö oli 1990-luvulla edelleen vireää ja alueiden asukkaille merkityksellistä, vaikka rajaseuduilla oli lukuisia kielteisiä yhteiskunnallisia kehityskulkuja, kuten merkittävää poismuuttoa. Rajaseuduilla työskennelleet rajaseutupastorit olivat merkittäviä paikallisia toimijoita, joiden työote perustui kansankirkollisuuteen. Seurakuntatyö oli rajaseuduilla monipuolista kohdentuen eri sosiaalisiin ryhmiin. Rajaseutupastoreiden ohella rajaseututyötä toteuttivat rajaseutusisaret. Heidän työhönsä kuului edelleen sairaanhoidollinen diakoniatyö, vaikka aiemman tutkimuksen perusteella se oli työmuotona jo kirkossa päättynyt. Rajaseutusisarten työ kohdistui oleellisella tavalla myös laman sosiaalisten seurauksien lievittämiseen. Rajaseututyön lakkauttamistarve nousi kokonaiskirkon säästöpaineista, jotka olivat aiheutuneet 1990-luvun lamasta. Lakkauttaminen herätti suurta vastustusta asianomaisissa, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että Kirkolliskokouksessa asiaa koskevasta äänestyksestä muodostui tiukka. Tämän tutkielman perusteella rajaseutujen käytännön todellisuudella ei ollut yhteyttä lakkauttamispäätökseen, vaan taustalla olivat kokonaiskirkon talouden sopeuttamistarpeet.
-
(2022)Tutkielma käsittelee suomalaista elektroniikkayhtiötä Elcoteqia, joka tuotti sopimusvalmistajana elektroniikkateollisuuden tuotteita ja komponentteja. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaista keskustelua Elcoteqista käytiin Kauppalehdessä vuosina 1990–2001, ja miten tämä keskustelu heijastaa laajempaa ICT-alan muutosta ja sen julkista kuvaa. Tutkimus perustuu Kauppalehden aineistoihin rajatulta aikakaudelta, mutta hyödyntää myös teollisuudenalaa ja Elcoteqia käsitteleviä muita lähteitä ja tutkimuskirjallisuutta. Aluksi luokiteltua aineistoa tutkitaan määrällisin menetelmin, mutta mahdollisimman kattavan kuvan saamiseksi aineistoa analysoidaan myös laadullisesti. Kauppalehden kirjoittelu oli 1990-luvun alussa vähäistä, mutta siinä oli havaittavissa selkeää kiinnostusta vauhdilla kasvavaa Elcoteqia ja koko ICT-alaa kohtaan. Yhtiön laajeneminen ulkomaille ja kasvava liikevaihto saivat sijoittajat innostumaan yhtiöstä. Käänteentekevänä hetkenä kirjoittelussa voidaan pitää vuoden 1997 pörssiin listautumista, joka muutti yhtiön käsittelyä Kauppalehdessä pysyvästi. Sijoittajat näkivät Elcoteqin mahdollisuutena rikastua, joten sen esiintyminen uutisissa lisääntyi runsaasti. Toisaalta myös artikkeleiden aiheet ja sisältö muuttuivat. Artikkelit painottuivat vuoden 1997 jälkeen selkeästi pörssiin ja liiketoimintaan, minkä lisäksi kritiikki yhtiötä kohtaan kasvoi. Elcoteqin ulkomaille tähtäävä globalisaatio-ohjelma söi investointeineen yhtiön tulosta ja tämä aiheutti paljon epäilyksiä yhtiötä kohtaan. Myös koko sopimusvalmistusalaa ruodittiin teollisuudenalana, kun yhtiöiden kasvavat liikevaihdot eivät näkyneet niiden tuloksessa. Kauppalehdessä alaan suhtauduttiin myös lyhytnäköisesti, ja juuri sen hetken tulos tuntui vaikuttavan runsaasti kirjoittelun sävyyn. Samaan aikaan Elcoteq oli vakiinnuttanut asemansa yhtenä suomalaisista suuryrityksistä, ja Kauppalehdessä yhtiötä käytettiin esimerkkinä vientivoittoisesta sopimusvalmistusyrityksestä. Kuitenkin 2000-luvulle tultaessa Elcoteqin suurimmat investoinnit olivat takanapäin ja yhtiön johdon visiot globalisaation tärkeydestä konkretisoituivat sijoittajille. Pörssikurssi, liikevaihto ja tulos olivat korkeimmillaan, kunnes vuonna 2001 ICT-alaan kohdistunut yliarvostus paljastui ja IT-kupla puhkesi. Tämä johti ICT-alalla rajuun notkahdukseen, joka näkyi kuitenkin enemmänkin pörssikursseissa, kuin varsinaisesti liiketoiminnassa. Samaan aikaan myös alan kiinnostavuus lehdistössä väheni. Elcoteqin käsittely Kauppalehdessä heijastaa hyvin yhtiön historian muutoksia, ja sen kautta voidaan samalla tarkastella laajempaa ICT-alan kokemaa murrosta sekä sen kuvaa julkisessa keskustelussa. Nousujohteisesta kehityksestä huolimatta Kauppalehden sivuilla oli sijaa kritiikille, etenkin puhuttaessa yhtiön tarjoamista sijoitusmahdollisuuksista.
-
(2012)Tutkielman aiheena on vuonna 1987 perustettu kuvatoimisto Gorilla ja sen välittämät valokuvat arjesta. Gorilla oli valokuvaajien oma kuvatoimisto, jonka yhtenä pyrkimyksenä oli uudistaa ja moninaistaa kuvankäytön kulttuuria taidekouluista saaduilla opeilla. Parhaimmillaan yli 40:ää valokuvaajaa edustaneen Gorillan tavaramerkki oli dokumentaarista lähestymistapaa tavoitellut mustavalkoinen kuvituskuva. Tutkielma jakautuu kahteen tutkimukselliseen osaan. Ensimmäisessä selvitetään perustutkimuksen omaisesti Gorillan toimintaa, tavoitteita ja kuvamaailmaa. Ajallisesti painopiste on kuvatoimiston varhaisissa vuosissa – perustamisvuodesta 1987 noin 1990-luvun puoliväliin. Tutkielman toisessa osiossa paneudutaan kuvatoimiston välittämiin valokuviin, joita analysoidaan arjen ja arkipäiväisyyden esittämisen näkökulmasta. Kuva-aineistosta nousee esiin kaksi arjen tilaa tai näyttämöä, katu ja koti. Tilojen oletetun erilaisuuden perusteella tutkielmassa tehdään erottelu julkiseen arkeen ja yksityiseen arkeen. Varsinaiset tutkimuskysymykset ovat: Millaisia olivat Gorillan toimintatavat ja intressit kuvatoimistona 1980–90-luvun kulttuurisessa kontekstissa? Millaisia ovat Gorillan valokuvat arjesta? Millaista kuvaa ne arkielämästä välittävät, ja millä keinoin? Tutkimusaineiston muodostavat Suomen valokuvataiteen museon hallinnoimat kuvatoimisto Gorillan valokuvat ja paperiarkisto. Museolla on ollut tutkielmaa tehtäessä käynnissä Gorilla-hanke, jonka puitteissa Gorillan suurta valokuva-aineistoa on seulottu ja liitetty museon kokoelmiin. Osa aineistosta muodostuu kokoelmiin liitetyistä valokuvista (noin 1250 valokuvaa). Lisäksi tutkielmaa varten on käyty läpi valikoimatonta kuvamateriaalia. Yhteensä on käyty läpi noin 3500 Gorillan valokuvaa, 22 valokuvaajalta. Gorillan toiminnan selvittämiseksi on haastateltu kahta valokuvaajaa, Petri Kuokkaa ja Pauli Vanhalaa, sekä kuvatoimittaja Sini Seppälä-Vanhalaa. Tutkielmassa sitoudutaan kriittisen valokuvatutkimuksen traditioon, joka korostaa valokuvan merkitysten muovautumista historiallisissa, kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa käytännöissä. Arki ja arkipäiväisyys ovat rajoittavia, diskursiivisia välineitä, jotka kiinnittävät valokuvista tehtävät tulkinnat tiettyyn odotushorisonttiin. Tämä mahdollistaa Gorillan valokuvien analysoinnin itsenäisinä teoksina, irrallaan journalistisesta kontekstistaan. Tutkimuksessa tuodaan myös esiin valokuvalle luontainen tapa taipua toisaalta taide-esineeksi, toisaalta arkiesineeksi. Teoreettinen tausta arjen käsitteellistämiselle saadaan kahden ranskalaisen yhteiskuntafilosofin, Henri Lefebvren (1901–1991) ja Michel de Certeaun (1925–1986), kirjoituksista. Tutkielman kannalta tärkeitä käsitteitä ovat Lefebvren eletty tila (l’espace vécu) sekä Certeaun taktiikka (tactique). Lisäksi Lefebvren kulutuskulttuurin kritiikki ja ajatukset modernin elämän vieraannuttavista vaikutuksista ovat keskeisiä. Perustutkimus antaa tietoa vaihtoehtoisesta kuvatoimistosta, jossa luotettiin valokuvan mahdollisuuksiin vaikuttaa. Gorillan historia kertoo laajemmin 1980–90-luvuilla kuvankäytön kulttuuria kohdanneista muutoksista, joita olivat mm. siirtyminen mustavalkoisista valokuvista kohti värillistä ilmaisua ja digitaalista kuvanvälitystä. Tutkitut valokuvat pyrkivät esittämään rehellisesti "oikeaa elämää" ja niiden aiheet liittyvät tavallisen ihmisen kokemusmaailmaan. Valtaosa kuvista on Suomesta, mutta vertailukohtia on haettu myös ulkomailta. Valokuvissa liikutaan puhtaasti dokumentaarisen otteen ja niin sanotun subjektiivisen valokuvauksen välillä. Katuvalokuvissa arkea esitetään anonyymin, kaupunkilaisen elämäntavan kautta. Ne välittävät kokemuksia kaupunkitilassa liikkumisesta ja tuovat esiin katukuvan kaupallistumisen sekä yhteiskunnan sosiaalisia ilmiöitä. Kotivalokuvat puolestaan ottavat lähtökohdakseen arkisen elämän yksityiset ja tutut puolet. Koti näyttäytyy ennen muuta yhdessäolon tilana, joka tarjoaa ihmiselle suojapaikan ja mahdollisuuden tunteisiin ja kuvitteluun.
-
(2023)Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmani käsittelee Suomessa vuosina 1994–2002 toiminutta asfalttialan kartellia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät ajoivat asfalttialan toimijoita mukaan kartelliin ja millainen oli kartellin sisäinen rakenne sekä toiminta. Kilpailu- ja kuluttajavirasto johti asfalttikartellin tutkintaa ja asiaa käsiteltiin vuosien 2006–2007 aikana Markkinaoikeudessa. Markkinaoikeus järjesti asianosaisten ja Kilpailuviraston nimeämien todistajien kuulemistilaisuuksia, jotka litteroitiin. Pääaineistona käytän yhtätoista litteroitua todistajan lausuntoa, jotka edustavat kattavasti eri yhtiöiden näkemyksiä kartelliasiasta. Arkistoaineiston lisäksi hyödynnän tutkimuksessa aiempaa kartellitutkimusta ja kartelliteorioita. Vertailen ja analysoin asfalttikartellin tapausta aiemman tutkimuksen pohjalta syntyneisiin teorioihin ja pyrin löytämään näiden väliltä merkittäviä poikkeavuuksia ja yhdenmukaisuuksia. Asfalttialan kartelli kosketti koko Suomea. Siinä olivat mukana kaikki alan keskeiset toimijat ja useita pienempiä asfalttiyrityksiä. 1980-luvulla asfalttialalle oli tullut runsaasti pieniä yhtiöitä, jotka alkoivat uhata suurempien yhtiöiden asemaa 1990-luvun lamavuosina. Muuttunut markkinatilanne ajoi alan suurimpia yhtiötä tilanteeseen, jossa markkinoista ja hinnoista alettiin sopia. Menestyksellinen toiminta asfalttialalla edellytti kartelliin kuulumista. Markkinoiden jakoa toteutettiin valtion urakoiden ja yksityisten urakoiden osalta. Kartellin rakennetta ja sen sisäistä toimintaa lähestytään kahdesta näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan niin kartellissa mukana olleiden yhtiöiden sisäistä kuin yhtiöiden keskinäisiäkin toimintatapoja ja hierarkiaa. Tarkastelu osoittaa monia tapoja, joilla yhtiöiden edustajat pitivät yllä suhteitaan ja pyrkivät vakauttamaan kartellin toimintaa. Lisäksi tutkimus nostaa esille seikkoja, jotka vaikeuttivat yhtiöiden harmonista yhteistoimintaa ja lopulta hajottivat kartellin.
Now showing items 1-4 of 4