Browsing by Subject "Bakkhantit"

Käsittelen tutkielmassani antiikin kreikkalaisen kirjallisuuden ja taiteen hulluiksi luonnehdittuja mainadi-hahmoja (kr. μαινάδες), viininjumala Dionysoksen kiihkon valtaan joutuneita naispuolisia palvojia. Tunnetuimpia Dionysoksen kulttia käsitteleviä antiikin kreikkalaisia näytelmiä on varmastikin ateenalaisen tragediarunoilija Euripideen Bakkhantit (405 eaa.). Näytelmässä Dionysos, jota kutsutaan myös nimellä Bakkhos, haluaa juurruttaa omat riittinsä ja palvontamenonsa Teeban kaupunkiin kuningashuoneen suuresta vastustuksesta huolimatta. Mukanaan jumala on tuonut lyydialaiset bakkhanttinsa, naispuoliset seuraajansa idästä. Euripides kuvaa salaisten riittien voimaa, joissa hartaat Dionysoksen palvojat tanssivat jumalan kunniaksi talvisaikaan vuorten rinteillä ja alkavat hulluuden puuskassaan repimään eläimiä kappaleiksi syödäkseen niiden raakaa lihaa. Dionysoksen seuraajista voitiinkin käyttää lukuisia eri nimityksiä, riippuen esimerkiksi kultin maantieteellisestä sijainnista, alkuperästä ja myös jumalan paikallisestä lisänimestä ja luonteesta. Tutkimuksen ensisijaisena päämääränä on selvittää, millaisia naisia Dionysokseen yhdistettiin ja minkämoisia nimityksiä kultin parissa toimineista naispalvojista esiintyykään kreikankielisissä primaarilähteissä. Tutkimus onkin aineistolähtöinen ja sen keräämiseen liittyvä järjestely kvalitatiivinen, joka suoritettiin suurimmilta osin verkkoympäristö Perseus Digital Libraryn antiikin ajan kirjallisten lähteiden tietokantaa ja sen akateemisia hakutyökaluja hyödyntäen. Työssäni käsitellään lisäksi kolmea hellenistisen ajan alun piirtokirjoitusta. Aineistossa esiintyvät naishahmot ovat eroteltuna kahteen eri kategoriaan niiden mytologisuuden tai mahdollisen historiallisen luonteen perusteella. Tämän jälkeen naisseuraajien toimintaa käsitellään analyyttisemmin ensin myyttien tasolla ja sitten itse kultin parissa. Tutkimukseni perustuu pääosin suhteellisen suppean, mutta sekalaisen tekstiaineiston analyysiin, jonka olen toteuttanut vertailevin metodein käyttämällä niin filologisia kuin arkeologisiakin lähteitä saadakseni näin luotettavan kokonaiskuvan myös Dionysoksen naisseuraajien kultti- ja palvontamenoista Kreikan alueella. Tutkielman kuvallisen aineiston tulkinnassa hyödynnetään lisäksi visuaalista analyysiä. Niin kirjalliset kuin kuvallisetkin lähteet vahvistavat, että Dionysoksen naisseuraajat erottautuivat muiden jumalien kulttien palvojista ennen kaikkea nimensä, mutta myös vaatetuksensa ja erityislaatuisten varusteidensa perusteella. Myyttisten mainadien kategorian lähempi tarkastelu paljastaa, että rituaalinharjoittamisella olisi ollut alun perin esiaviollinen tarkoitusperä. Kultin varsinaisena henkilökuntana toimivat kuitenkin varttuneemman iän sekä korkeamman statuksen saavuttaneet naiset. Dionysoksen naispalvojien yhtenä esikuvana ja täten arkkityyppisenä mainadina voidaan pitää Bakkhanteistakin tuttua henkilöhahmoa Inoa: myyteissä Dionysos-vauvan sijaisäitinäkin esiintyvä ylhäissyntyinen Ino liittyy tarinassa kahden sisarensa kera metsälle villiin ajojahtiin omaksuen näin kuuliaiselle kotirouvalle tavanomaisesta poikkeavan, miehisemmän roolin jumalallisen väliintulon johdosta. Rituaali vuorilla saa lopulta päätöksensä eläinuhrin muodossa, jonka jälkeen naiset ovat valmiita palaamaan takaisin kotinsa suojiin kangaspuidensa ääreen.