Browsing by Subject "Bruce Chatwin"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella Australian Aboriginaalien käsitettä uniaika (Dreamtime) sekä kulttuuria yleisemmin ja niiden esiintymistä kirjallisuudessa. Tutkielman aluksi tarkastelen mitä käsite uniaika pitää sisällään ja mikä merkitys sillä on aboriginaalien keskuudessa. Lisäksi esittelen Aboriginaalien kulttuuria ja asemaa yhteiskunnassa. Uniajan esiintymistä kirjallisuudessa käsittelen kolmen hyvin erilaisen teoksen kautta: Oodgeroo Noonuccalin runo Reed Flute Cave (1984), Bruce Chatwinin matkakertomus The Songlines (1987) ja Joan Lindsayn romaani Picnic at Hanging Rock (1967). Australian aboriginaalit on yksi ihmiskunnan vanhimpia kansoja, heidän historiaansa voidaan jäljittää jopa noin 60 000 vuoden päähän. Vuonna 1788, Britannian perustettua ensimmäisen siirtokuntansa Australian mantereelle, aboriginaalien asema joutui uhatuksi. Aboriginaalien elintavat erosivat suuresti eurooppalaisista ja koska eurooppalaiset tarvitsivat maa-alueita käyttöönsä, siirrettiin aboriginaaleja siirtokuntiin. Aboriginaalikulttuurissa maan merkitys on hyvin suuri ja se kytkeytyy tiivisti konseptiin uniajasta. Uniajalla tarkoitetaan aboriginaalien uskomusta toisesta todellisuudesta, joka on läsnä koko ajan oman todellisuutemme rinnalla, mutta missä aika ei kulje lineaarisesti. Maailman ollessa vielä eloton, esi-isät saapuivat uniajasta tehden maailmasta elollisen. Elollisia eivät ole vain ihmiset ja eläimet, vaan kaikki luonnosta löytyvä on esi-isien muovaamaa ja sisältää esi-isien olemusta ja on näin ollen elollinen. Saatuaan työnsä maan päällä valmiiksi, esi-isät vetäytyivät takaisin omaan todellisuuteensa, mutta heimon jäseniksi vihityt aboriginaalit pystyvät kommunikoimaan esi-isien kanssa rituaalien välityksellä. Myös kuvataide ja musiikki linkittävät uniaikaa tähän todellisuuteen. Oodgeroo Noonuccal oli aboriginaali runoilija, kirjailija ja kasvattaja, jonka elämäntyönä oli aboriginaalien ja muiden australialaisten rinnakkaiselon mahdollistaminen. Hän oli myös poliittinen aktivisti, joka oli mukana vaatimassa aboriginaaleille yhtäläisiä oikeuksia muiden kansalaisten tavoin. Hänen runonsa ”Reed Flute Cave” kuvaa kaipuuta juurille, oman kulttuurin vaalimista ja kodin merkitystä. Bruce Chatwin oli brittiläinen taideasiantuntija ja toimittaja ja ennen kuin hänestä tuli maailmanmatkaaja ja kirjailija. Chatwinin kirjoitustyyli yhdistelee faktaa ja fiktiota, mikä on herättänyt runsaasti kritiikkiä. Hänen kirjansa The Songlines vaikuttaa matkakertomukselta, jonka päähenkilöä kiehtoo Australian aboriginaalien paimentolaisuus ja muu kulttuuri. Tarinassa päähenkilö kiertää Keski-Australian aboriginaalien keskuudessa ensimmäisen polven australialaisen oppaansa kanssa ja tutustuu paikalliseen kulttuuriin. Chatwin yhdistelee omia oletuksiaan paimentolaisuudesta aboriginaalien kulttuuriin, mutta ei kerro tästä lukijoille, jotka saattavat saada vääristellyn ja romantisoidun kuvan aboriginaalien kulttuurista, josta erityisesti aboriginaalit ovatkin häntä ankarasti kritisoineet. Joan Lindsayn romaani Picnic at Hanging Rock on mysteeriromaani vuoden 1900 Australiasta, jossa tyttökoulun oppilaat lähtevät piknikille ystävänpäivänä. Retken aikana kolme tytöistä katoaa ja heidän kohtaloonsa yritetään saada selvyys. Romaanin tunnelma on usein unenomainen, todellisuuden rajalla häilyvä, mikä vahvistaa juonen mysteeriä. Vahvana teemana romaanissa on ajan kokemus ja merkitys. Myös aboriginaalien uniaikaan liittyy ajan jaksottaisuus totutun lineaarisen sijaan. Uniaika on lähestulkoon ainoa näitä teoksia yhdistävä asia, ja sitä käsitellään jokaisessa hyvin eri tavoin. Noonuccal kirjoittaa oman elämänsä pohjalta, Chatwin kirjoittaa kiinnostuksesta uniaikaan, mutta päähenkilön omat oletukset ohjaavat narratiivia vahvemmin, kuin paikallisilta kuullut kertomukset ja Lindsayn romaanissa aboriginaaleja ei huomioida suoraan ihmisinä eikä kulttuurina. Aboriginaalikulttuurin uskomusten käyttäminen motiivina on, varsinkin nykypäivän tietämyksen valossa, hieman kyseenalaista. Noonuccalin oikeutta kirjoittaa omasta kulttuuristaan ja elämästään ei voi kieltää, mutta Chatwinin ja Lindsayn kohdalla joudutaan pohtimaan taiteilijan vapauden ja kulttuurisen omimisen rajoja. Tärkeää on myös pohtia, kuka asiasta saa päättää. Länsimaisessa yhteiskunnassa sananvapaus ja taiteellisen ilmaisun vapaus ovat tärkeinä pidettyjä arvoja, mutta muiden kulttuurien huomioiminen ja mahdollisesti alisteinen asema ovat asioita, joiden huomioiminen on vähintäänkin paikallaan.