Browsing by Subject "Dazhai"

Tutkielmassa tarkastellaan ympäristödiskursseja maatalouspoliittisessa massakampanjassa, joka toteutettiin Mao Zedongin aikaisessa Kiinassa 1960- ja 1970-luvuilla. Kyseisen kampanjan tarkoituksena oli saada koko Kiina ottamaan mallia Dazhai-nimisestä kylästä, jonka Kiinan kommunistinen puolue katsoi edustavan esimerkillistä maanviljelyskulttuuria kaikilla mittareilla mitattuna. Ympäristödiskurssien lisäksi tässä tutkielmassa haetaan vastausta siihen, miten ihmisen ja luonnon välinen suhde esitettiin Dazhai-kampanjan yhteydessä. Näin tarkoituksena on tuottaa lisäymmärrystä Kiinan ympäristötuhoihin Maon hallinnon aikana. Tämän tutkimuksen tarkastelun kohteena olevat asiat sijoittuvat Kiinan kulttuurivallankumouksen aikakauteen. Tutkielman teoreettinen ja metodinen puoli nojautuu kriittiseen diskurssianalyysiin. Analyysin teossa on lisäksi käytetty apukeinona Norman Fairclough’n kolmijakoista analyysimallia. Aineisto koostuu yhteensä 21:sta lehtiartikkelista, jotka on julkaistu vuosien 1965 ja 1976 välillä lehdessä nimeltä China Pictorial. Tutkimusaineisto on kokonaisuudessaan kiinankielinen. Aineiston perusteella on havaittavissa neljä erilaista ympäristöön liittyvää diskurssia, joiden kautta Dazhai-kampanjasta kirjoitetaan. Diskurssit on nimetty ”luonto vallankumouksen jatkumona”–, ”luonnon muuttaminen kamppailun kautta”–, ”luonto välinearvona”– ja ”luonto sotilaallisena kohteena”–diskursseiksi. Näistä diskursseista ensimmäisessä näkyy ajatus siitä, että muiden yhteiskunnan osa-alueiden lisäksi myös luonto tulee mullistaa ja saattaa Kiinan kommunistisen puolueen hallintaan. Toisessa diskurssissa luonto nähdään asiana, jota on mahdollista muuttaa äärimmäisyyteen asti tahdonvoiman ja fyysisen kamppailun tuloksena. Kolmas diskurssi näkee luonnon sen tuoman hyödyn näkökulmasta, sekä heikentää perinteisiä kiinalaisia luontokäsityksiä. Neljännessä diskurssissa luonto on kohde, joka on voitettava, jota kohden pitää hyökätä ja jota vastaan pitää aloittaa sota. Näiden neljän diskurssin kautta havaittava ihmisen ja luonnon välinen suhde on vahvasti antroposentrinen sekä tiukasti poliittiseen ideologiaan kietoutuva.