Browsing by Subject "Ecocriticism"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2022)Caryl Churchill is a renowned playwright whose plays concern a wide range of social and political issues. In her plays Far Away (2000) and Escaped Alone (2016) Churchill brings forth depictions of ecological disaster which complexify the relationship between humans and their nonhuman environment. In this thesis, I argue that the plays in question offer a new perspective on the division between humanity and the nonhuman environment, which prompts the reader to question their own anthropocentric view of human exceptionalism. The plays’ bizarre events and absurdist form criticise the arbitrary division between human and nonhuman animals, underlining the intrinsic value of all beings and the nonanimated environment. It is evident that the plays are part of the Theatre of the Absurd, in their deviation from traditional conventions for narration and plot, as well as in the untraditional depiction of humans and the nonhuman environment. Utilising the typology of animal representation by Greg Garrard (2012) it becomes clear that nonhuman animals are increasingly depicted as anthropomorphic and certain groups of humans as increasingly zoomorphic in Far Away. Furthermore, the importance of the effects of the capitalist economic system in the climate crisis is prevalent in both plays. In Far Away, the characters work under a capitalist government which does not value human wellbeing. Escaped Alone, on the other hand, depicts ecological catastrophes as instigated by entities strongly connected with the capitalist system. Thus, both plays reveal the significance of capitalism as a driving force in ecological destruction, as well as its negative impact on individuals. Escaped Alone emphasises the individual perspective on the climate crisis by offering a female perspective and showing the characters as resilient despite the looming catastrophes. By depicting the ecological crisis as a complex and multifaceted issue, Churchill establishes her plays as works of deep ecology.
-
(2020)Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee sitouttavan välittämisen retoriikan rakentamista kerronnan keinoin ekokriittisessä luovassa tietokirjallisuudessa. Tutkielmani perustuu Terry Tempest Williamsin teokseen Finding Beauty in a Broken World (2008). Tavoitteenani on määritellä, miten eri temaattisin, retorisin ja kerronnan valinnoin on mahdollista rakentaa ihmisen, eläimen ja luonnon ekologista kytkeytyvyyttä sekä edistää lukijan aistillista, mielikuvituksellista ja emotionaalista sitouttamista kerronnan retorisiin tavoitteisiin. Tarkastelen välittämisen retoriikkaa erityisesti mosaiikkitaiteen esteettisen kuvakielen hyödyntämisen ja lajienvälisen empatian edistämisen näkökulmista. Työn teoreettisena taustana on ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen monitieteistä luonnetta heijastellen niin ympäristöretoriikan kuin poliittis-eettisten representaatioon liittyvien kysymysten näkökulmasta teorioita sekä ihmistieteellisen eläintutkimuksen, kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen että eläinetiikan tutkimusaloilta. Yhdistämällä nämä teoreettiset käsitteet niihin esteettisiin sekä poliittis-eettisiin retoriikan ja kerronnan keinoihin, joita Williams teoksessaan hyödyntää edistääkseen lukijan affektiivista sitoutumista välittämisen retoriikkansa tavoitteisiin, kokoan teoksesta kattavan näkökulman vaikuttamisen välineenä yleisessä ympäristökysymyksiin ja eläintensuojeluun liittyvässä retoriikassa. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että ekokriittisellä luovalla tietokirjallisuudella on tiettyjä erityisominaisuuksia ja -mahdollisuuksia, joita kirjailija voi hyödyntää lukijan osallistamisessa sekä sitouttamisessa ympäristöretoriikkansa tavoitteisiin. Erityisesti lukijan affektiivinen osallistaminen kerronnan tilanteeseen (narrative situation) luonnon ja paikan esteettisen kokemisen sekä moniaistillisen kerronnan keinoin edistää lukijan sitoutumista retoriikan poliittis-eettisiin tavoitteisiin. Kuvaamalla sekä subjektiivista, yhteisöllistä että universaalia näkemystä mosaiikkitaiteen kuvakieleen tukeutuen Williams rakentaa sitouttavan välittämisen retoriikkaa, joka toimii monilajisen oikeudenmukaisuuden (multispecies justice) ”kauneuden kaavan” rakentajana. Kirjailijan strategisen empatian (authorial strategic empathizing) keinot lisäävät lukijan mahdollisuuksia samaistua representaation kohteena olevaan ’toiseen’ tarjoten tieteellisesti vakuuttavan kriittisen antropomorfisen (critical anthropomorphism) representaation, kuitenkin myös tuoden kerronnan keinoin empatian kohteen lukijan lähelle, ja näin saavuttaen tarvittavan kuvitellun läheisyyden välittämisen retoriikan tavoittelemalle lajien rajat ylittävälle empatialle (entangled trans-species empathy). Tutkielman tulokset tuovat lisää ymmärrystä ekokriittisen kirjallisuuden mahdollisuuksiin osallistua voimakkaana sekä vastuullisena äänenä ympäristöretoriikan luovaan rakentamiseen, etenkin hyödyntämällä ekopoliittisessa diskurssissa vähemmälle huomiolle jätettyä ympäristöestetiikan sitouttavaa vaikutusta aistilliseen, mielikuvitukselliseen ja emotionaaliseen lukijakokemukseen sekä sen roolia retoriikan poliittis-eettisten näkökulmien tukemisessa.
Now showing items 1-2 of 2