Browsing by Subject "Eurooppalainen viitekehys"

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Ulla Nordgren Työn nimi – Arbetets titel – Title Der Umfang des aktiven Wortschatzes finnischer Deutschlernender im mündlichen HY-TALK-Sprachtest. Eine qualitative Analyse. Oppiaine – Läroämne – Subject Germaaninen filologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 76 s. Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkimukseni on osa Helsingin Yliopiston Hy-Talk-projektia, jossa on käytetty Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoista sovellettua opetussuunnitelman perusteita varten kehitettyä 10-portaista arvostelutaulukkoa kuvaamaan opiskelijoiden suullisen kielitaidon tasoa. Kuvaan laadullisessa tutkimuksessani lukion 1.-luokan A-saksan lukijoiden sanastoa suullisessa Hy-Talk-testissä antaen esimerkkejä, miltä kieli eri taitotasoilla voisi näyttää, sekä peilaan tuloksia opiskelijoiden puhetuotoksista saamiin arviointeihin. Teoriaosassa määrittelen työni kannalta keskeisiä käsitteitä kuten puhuttu kieli ja suullinen kommunikaatio, sana, sanaluokat, sanasto, suullinen kielitaito ja sen arviointi sekä leksikaaliset virheet. Hy-Talk-projektin tarkoituksena on käytännössä tutkia suullisen kielitaidon arviointia ja kehittää suullisen kielitaidon oppimista ja opettamista eri kouluasteilla. Projekti on kehittänyt suullisen kielitaidon testin, jossa arvioidaan tehtävän suorittamista, sujuvuutta, ääntämistä, kieliopillista oikeellisuutta ja sanaston laajuutta sekä sen hallintaa. Aineistonani on 12 oppilaan suulliset tuotokset testin neljässä eri tehtävässä. Oppilaat ovat sanaston laajuuden suhteen taitotasoilla A2.2, A2.1 ja A1.3, ja he työskentelivät testissä pareittain. Tutkimuksen aineisto koostuu videonauhoituksista, litteroinneista ja 6-7 saksan opettajan arvioinneista. Selvitän kuinka laaja oppilaiden aktiivinen saksan kielen sanavarasto on käyttäen apuna sanojen type–token -suhdetta. Lisäksi tutkin vieraskielisten sanojen ja oppilaiden itse keksimien sanojen määrää sekä sanojen määrää autosemanttisissa sanaluokissa (substantiivit, verbit, adjektiivit ja adverbit) sekä sanojen kuuluvuutta saksan perussanastoon. Lopuksi annan esimerkkejä autosemanttisten sanojen leksikaalisista virheistä ja niiden syistä, sekä vertaan tutkimuksen tuloksia arvioitsijoiden antamiin arviointeihin. Tutkimukseni tuloksena on, että sanaston laajuuden suhteen A1.3 tasolla olevien oppilaiden kielessä oli selkeitä eroja verrattuna A2.2 ja A2.1 tasolla olevien oppilaiden kieleen. A1.3 tasolla oppilaiden sanavarasto oli huomattavasti pienempi ja oppilaat käyttivät puheessaan enemmän vieraskielisiä sanoja sekä tekivät enemmän leksikaalisia virheitä autosemanttisten sanaluokkien sanoissa verrattuna oppilaisiin tasoilla A2.2 ja A2.1. A1.3 tasolla tehtiin enemmän interferenssivirheitä sekä kommunikaatiostrategioihin liittyviä virheitä kuin A2.2 ja A2.1 tasoilla. A2.2 tasolla oppilaiden virheet johtuivat enemmän saksan kielen sisäisistä syistä. A2.1 tasolla virheet jakaantuivat melko tasaisesti interferenssivirheisiin, kommunikaatiostrategioihin liittyviin virheisiin ja muista syistä johtuviin virheisiin. A1.3 tasolla keksittiin enemmän omia sanoja ja käytettiin vähemmän harvinaisia sanoja kuin tasoilla A2.2 ja A2.1. Tasolla A1.3 käytettiin vähemmän sanoja muista kuin autosemanttisten sanojen sanaluokista ja käytettiin esim. vähemmän modaaliverbejä, eriäviä yhdysverbejä ja refleksiiviverbejä kuin tasoilla A2.2 ja A2.1. Oppilasarvioinneissa oli hajontaa, mikä voisi kertoa siitä, että 10-portainen arvostelutaulukko on liian laaja tai tulkinnanvarainen, tai että suullisen kielitaidon arviointi ylipäänsä on haasteellista. Taitotasoilla A2.2 ja A2.1 olevien oppilaiden kielessä ei ollut mainittavia sanastollisia eroja. Suullisen kielitaidon merkitys tulee koko ajan lisääntymään ja haasteita sen opettamisessa ja oppimisessa tuovat varhennettu kielenopetus ja tuleva yo-kirjoitusten suullisen kielitaidon koe. Suullisen kielitaidon tutkimusta ja uusia käytänteitä tarvitaan jatkossakin, jotta suullisen kielitaidon arvioiminen saataisiin toimivaksi ja luotettavaksi. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Hy-Talk, Eurooppalainen viitekehys, type–token -suhde, sanaston laajuus, suullinen kielitaito ja sen arviointi, leksikaaliset virheet Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Tiivistelmä – Referat – Abstract Kielitaidon arviointi on monin tavoin ajankohtaista ja tärkeässä roolissa toisaalta aikuisten suomenoppijoiden elämässä niin koulutuksen, työllistymisen, työssä etenemisen kuin kotoutumisen ja osallisuudenkin näkökulmista ja toisaalta koulutuksen tuloksellisuuden ja kehittämisen arvioinnissa. Yksi tutkimuskohde arviointityön laadun tarkastelussa on arvioijakäyttäytymisen tutkimus, jota Suomen kontekstissa on tehty melko vähän. Tässä työssä tutkitaan kielitaidon arvioinnin asiantuntijoiden arviointityön laatua johdonmukaisuuden ja yhdenmukaisuuden näkökulmista sekä sitä, miten arvioijat itse kokevat päivittäisessä työssä rakentuneen arvioijaidentiteettinsä suhteessa saatuun palautteeseen. Teoreettisen taustan tutkielmalle muodostavat erityisesti Eurooppalaisen viitekehyksen mukaisen kielitaitokäsityksen tutkimus, vieraalla kielellä kirjoittamiseen liittyvä tutkimus sekä arvioinnin teoriat ja arvioijakäyttäytymisen tutkimus. Aineistona on seitsemän kielitaidon arviointia päätoimisesti tekevän asiantuntijan piirteittäiset taitotasoarviot kolmestakymmenestä Eurooppalaisen viitekehyksen mukaisille taitotasoille pre A1–B2 -tasoille arvioidusta kirjoitussuorituksesta, jotka on kerätty työvoimahallinnon piirissä olevien kotoutuja-asiakkaiden lähtötason arvioinneista Testipisteestä. Menetelminä käytetään Rasch-mallinnusta hyödyntävää tilastollista analyysia, joka on toteutettu Facets-ohjelmalla, temaattista fokusryhmähaastattelua sekä kyselytutkimusta. Arviointityön laatu osoittautui tilastollisen analyysin valossa oletetusti hyväksi kielitaidon arvioinnin asiantuntijoiden keskuudessa. Arvioijat toimivat yleisesti ottaen johdonmukaisesti. Tutkimuksen kohteen mukaisessa arvioinnissa on tärkeää, että arvioijat tulkitsevat arviointiasteikkoa mahdollisimman yhdenmukaisesti. Tutkimus osoittaa, että yksimielisyyden saavuttaminen melko pienessä ja homogeenisessäkin arvioijaryhmässä on haastavaa. Toisaalta yhdessä työskentelevät arvioinnin ammattilaiset tunnistavat hyvin sekä omia että toistensa arviointityylejä ja painotuksia ja ovat valmiita työskentelemään joustavasti suuremman yksimielisyyden saavuttamiseksi. Arvioijien käsitys itsestään arvioijana ei aina näytä täysin vastaavan tilastollisen analyysin piirtämää kuvaa arvioijaidentiteetistä. Useimmat arvioijat sijoittivat itsensä keskivaiheille ankaruus–lempeys-jatkumolla, vaikka he analyysin tulosten mukaan sijoittuvat selvästi lempeään tai ankaraan päähän. Arvioijat kuvaavat suoritusten arviointia vaiheittain etenevänä prosessina, jossa luodaan ensin yleissilmäys arvioitavaan suoritukseen ja annetaan alustava arvio, johon vaikuttaa sekä itselle muodostunut käsitys tietyn taitotason vaatimuksista ja tasolle tyypillisistä piirteistä, että arviointikriteeri, sitten luetaan suoritus analyyttisemmin, jolloin tehtäväkohtaisen kriteerin osuus korostuu ja lopulta muodostetaan synteesinä yleisarvio, jonka painotuksiin vaikuttaa erityisesti Eurooppalaisen viitekehyksen edustama viestinnällinen kielitaitokäsitys.