Browsing by Subject "Haiti"

Tutkielmani tavoite on tutkia, kuinka Edwidge Danticat kuvaa kulttuurisia ihanteita ja äiti-tytärsuhteita kahdessa ensimmäisessä romaanissaan Breath, Eyes, Memory (suomeksi Näen, muistan, hengitän) ja The Farming of Bones (suomeksi Veressä viljava maa). Analysoin äiti-tytärsuhteita tarkastelemalla miten Danticat kuvaa niitä haitilaisten vodou-uskomusten ja katolisen uskon kautta. Keskityn tutkielmassani tarkastelemaan erityisesti kahta vodou-henkeä: äitihahmo-Erzulia sekä myyttisiä kaksosia Marassoja. Tarkastelen myös näiden kulttuuristen ja uskonnollisten käsitysten merkitystä äiti-tytärsuhteiden muodostumisessa. Konkreettisten äiti-tytärsuhteiden lisäksi tarkastelen Danticatin tapaa kuvata hahmojensa suhdetta kotimaahansa (motherland) ja äidinkieleensä. The Farming of Bones -romaanissa on kolme keskeistä naishahmoa, joiden väitän edustavan maidensa ja kansojensa äitejä. Osoitan, että Danticat haluaa näiden hahmojen avulla kuvata naisten asemaa kansallisuusaatteessa. Äidinkielen merkitystä tarkastelen tilanteissa, joissa äidinkieli kääntyy puhujaansa vastaan ja ikään kuin “pettää” puhujansa. Keskeisimpänä taustateoriana tutkielmassani käytän Julia Kristevan esseetä Stabat Mater, jossa hän kuvaa neitsytkultin vaikutusta katolisten naisten ja äitien asemaan yhteiskunnassa. Danticatin teoksissa katolinen naiskuva esitetään rajoittavampana kuin naiskuva vodou-uskonnossa. Väitän, että Danticat haluaa teoksissaan kritisoida tapaa, jolla uskonnolliset ihanteet vaikeuttavat terveiden ja tasapainoisten äiti-tytärsuhteiden muodostumista. Äiti-tytärsuhteet ovat kantava teema Danticatin teoksissa. Teosten lähemmällä tarkastelulla voidaan kuitenkin huomata, miten Danticatin tapa kuvata niitä on muuttunut ajan myötä. Ensimmäisessä Breath, Eyes, Memory -romaanissaan Danticat lähes demonisoi äidin kuvaamalla hänet alistavana ja takertuvana. Kuitenkin jo Danticatin toisessa romaanissa äiti-tytärsuhteet kuvataan hyvin erilaisena. Siinä pääosassa on kaksi äitinsä menettänyttä naista, jotka etsivät juuriaan ja ikävöivät äitejään läpi koko romaanin. Danticatin myöhemmissä teoksissa näkökulma muuttuu jälleen ja Danticat kuvaa äiti-tytärsuhteita lapsensa menettäneen äidin näkökulmasta.