Browsing by Subject "Juhani Aho"

Tarkastelen työssäni empatian herättämisen keinoja Minna Canthin Salakarissa (1887) ja Juhani Ahon Papin rouvassa (1893). Huomioni kiinnittyy niihin keinoihin, joiden kautta päähenkilöön mahdollistetaan empaattinen suhtautuminen. Analyysini lähtökohtana on Suzanne Keenin kerronnallisen empatian teoria, jossa painotetaan kertojan, fokalisaation, tunteiden kuvauksen, henkilöhahmon kohtaamien vaikeiden tilanteiden sekä samaistumisen mahdollisuuden merkitystä lukijan emotionaalisen roolin ottamisen kannalta. Tutkielmassani vertailen, eroavatko teokset niiden tavassa herättää lukijassa empatiaa. Kummankin teoksen taustalla vaikuttaa 1800-luvun yhteiskunnan näkemys naisesta kodin hengettärenä ja yksityiseen piiriin luonnostaan kuuluvana sukupuolensa edustajana. Nämä aviorikosromaaneiksi laskettavat teokset tuovat ilmi etenkin tyttöjen kasvatuksen puutteellisuuden ja solmitun avioliiton lopullisuuden naiselle. Teoksien keskiössä on 1800-luvun naturalismille ominaisesti negatiivisten tunteiden kuvaus. Päähenkilöiden kärsimys korostuu ulkopuolisen kertojafokalisoijan suodattaessa kertomansa heidän kauttaan. Kertoja tunkeutuu henkilöiden tietoisuuteen ja paljastaa heidän vaikeat tunteensa tavalla, joka mahdollistaa empaattisen suhtautumisen. Lisäksi tunteiden aiheuttamien fyysisten reaktioiden kuvauksella on sekä Canthin että Ahon teoksessa tärkeä rooli empatian kannalta. Papin rouvassa tunteiden kuvausta vahvistaa luonto, johon päähenkilön mielenmaisema heijastuu. Tämä vaikuttaa teoksen kokonaissävyyn ja edesauttaa emotionaalista suhtautumista. Salakarissa luonto on päähenkilöstä erillinen, mikä ei saa aikaan yhtä dramaattista sävyä tarinaan, mutta johtaa päähenkilön syyllisyyden tuskan korostumiseen hänen näyissään. Teoksissa on paljon samaa niin juonen kuin yksityiskohtienkin suhteen, mutta niillä ei ole empatian kannalta samaa vaikutusta lukijaan. Ahon romaanin mieshahmot eivät tarjoa empaattista tarttumapintaa vaan päinvastoin lisäävät päähenkilöön kohdistuvaa ymmärrystä ja samaistumista. Canthin pienoisromaanissa lukijan on taas ajoittain helpompi suhtautua myönteisesti päähenkilön aviomieheen kuin itse päähenkilöön. Salakarin päähenkilön empaattista tarttumapintaa voivat horjuttaa henkilöhahmossa tapahtuvat nopeat muutokset. Lukija saattaa hämmentyä päähenkilön muutoksesta huolehtivasta äidistä huvittelunhakuiseksi, lapsiaan vältteleväksi naiseksi. Papin rouvan päähenkilön kuvauksen ennustettavuus sen sijaan mahdollistaa emotionaalisen roolin ottamisen. Kummassakin tekstissä mahdollistetaan empaattinen suhtautuminen aviorikosta mielessään pohtivaan päähenkilöön. Teoksia vertaillessa selviää, että Ahon romaanissa korostetussa asemassa empatian syttymisen kannalta on tunteiden heijastuminen luontoon, joka on omiaan luomaan vaikuttavan kokonaissävyn teokseen. Canthin teoksessa pääasialliseksi keinoksi herättää tuntemuksia lukijassa muotoutuu henkilöhahmon tunteiden kuvaus.