Browsing by Subject "Kairamo, Aulis"

Vuorineuvos Aulis Kairamo (1905–1991) teki elämäntyönsä metsäteollisuudessa. Hänen keskeisimmät työpaikkansa olivat Oulu Oy sekä Kemi Oy. Myös hänen isänsä Oswald Kairamo oli tehnyt monipuolisen uran yliopistossa ja politiikassa sekä toiminut myös senaattorina. Hän oli toiminut myös liike-elämässä, ja ollut aktiivinen suomalaisuusaatteen kannattaja. Auliksen isoisä Alfred Kihlman oli alunperin ollut apupappi, mutta oli siirtynyt yliopistolle opettajaksi sekä toiminut liike-elämässä. Hän oli myös ollut osa fennomaanista liikettä 1800-luvun Suomessa. Tämä tutkimus on biografinen ja keskittyy Aulis Kairamoon yksityishenkilönä. Lähdeaineistona on käytetty pääasiassa hänen kirjeitään kahdesta eri elämänvaiheesta; jatkosodasta vaimolleen sekä 1960-luvulla tyttärelleen, joka oli asunut Yhdysvalloissa. Näiden pohjalta olen käsitellyt hänen identiteettinsä muodostumista, mahdollisia ristiriitoja tai ulkopuolisia paineita sekä vaikutuksia, joita hänen ammatillisella identiteetillä on ollut hänen yksityiselämäänsä, suhteessa perheeseen. Käytössä olleiden kirjeiden valossa Aulis Kairamon identiteetissä keskeistä oli ollut työn moniulotteinen arvo. Sen ytimessä oli käsitys paitsi yleisestä työteliäisyydestä myös tyydyttävästä työstä elämän pohjana, sekä henkisen hyvinvoinnin taustalla. Työssään (tekemisessään) tyytyväinen ei esimerkiksi ollut taakaksi muille. Käsitys heijastelee hänen isoisänsä uskonnollista maailmankuvaa. Alfred Kihlmanin uskonnollinen vakaumus oli alunperin ollut ristiriidassa liike-elämässä toimimisen kanssa. Beckiläisyyden myötä hän oli saanut mielenrauhan liiketoimilleen. Aulis oli seurannut aikaansa ja lukenut kirjallisuutta, mikä oli nähtävissä hänen pohdinnoissaan tai luettavissa rivien välistä; hän oli taidokas kirjoittaja. Vahva ammatillinen identiteetti oli heijastunut perheeseen muun muassa välien kiristymisenä työstressin myötä. Toisaalta työ oli lähentänyt häntä vanhimman poikansa kanssa, joka oli myös käynyt teknillisen korkeakoulun. Vahvaa ammatti-identiteettiä oli tasapainoittanut läpi elämän mukana kulkenut musiikki sekä metsästys. Ellilän kartano Hämeenlinnassa oli tärkeä levon ja rauhan paikka Aulikselle.