Browsing by Subject "Kylmä sota"

Opinnäytetyö käsittelee nk. Berliinin kolmatta kriisiä kesällä 1961. Kriisi kytkeytyi laajemmin Saksan kysymykseen kylmän sodan aikana. Toisen maailmansodan voittajavaltiot olivat jakaneet maan miehitysvyöhykkeisiin vuonna 1945, joiden pohjalle olivat syntyneet myöhemmin Saksan liittotasavalta ja Saksan demokraattinen tasavalta. Berliinin asema DDR:n sisällä oli vahvistettu liittoutuneiden välisin sopimuksin, mutta sen tilanne säilyi pitkään ongelmallisena, samoin kuin molempien Saksojen juridinen status. Kesäkuussa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hruštšov esitti uhkavaatimuksen Berliinin kysymyksen lopullisesta ratkaisemisesta, joka vaaransi Yhdysvaltojen edut kaupungissa. Samana vuonna virkaansa valittu ja jo Sikojenlahden selkkauksessa ulkopoliittisia tappioita kärsinyt presidentti Kennedy joutui avustajakuntansa kanssa hallitsemaan vakavaa ulkopoliittista kriisiä. Elokuussa DDR:n valtiopäämies eristi kaupungin itäisen puolen muurilla, josta tuli kriisin ja koko kylmän sodan symboli. Kriisiä tarkastellaan Presidentti John F. Kennedyn hallinnon päätöksentekoprosessin ja kahden merkittävän yhdysvaltalaisen sanomalehden, New York Timesin ja Washington Postin kolumnien ja pääkirjoitusten kautta. Nämä lehdet toimivat välittäjäryhmänä alati muuttuvassa tilanteessa amerikkalaisen yleisön suuntaan sekä myös kansainvälisesti, joten niiden merkitys oli monella tavalla suuri. Lehdistö tukeutui uutisoinnissaan vallitsevaan poliittiseen ja ideologiseen hegemoniaan, kun se välitti tietoa kriisistä luoden samalla aktiivisesti kuvaa siitä. Kennedyn hallinnolla oli monia omia intressejä sille sopivan kuvan luomisessa, koska kriisi vaikutti suoraan Kennedyn asemaan ulko- ja sisäpolitiikassa sekä Yhdysvaltojen liittolaissuhteisiin. Työ etenee kronologisesti. Alkuperäislähteiden ja tutkimuskirjallisuuden avulla esitellään Kennedyn ja hänen avustajakuntansa neuvotteluja, suunnitelmia ja päätöksiä kriisin eri vaiheissa. Metodeiltaan työ kuuluu näiltä osin kansainvälisen politiikan tutkimuksen perinteeseen. Lehdistötutkimuksen menetelmiin kuuluvan normatiivis-kognitiivisen analyysin kautta työssä tutkitaan kriisistä lehdistössä luotua kuvaa ja etsitään yhtymäkohtia arvoväritteisten uutisten ja poliittisen päätöksentekoprosessin välillä. Tutkimuksessa tulee esille hallinnon edustajien ristiriitaiset näkemykset ja suunnitelmat, ratkaisuvaihtoehdot ja tulkinnat kriisin syistä, kun Hruštšovin painostukseen ja myöhemmin Berliinin muurin rakentamiseen vastattiin. Työssä havaitaan myös vahvat siteet Kennedyn hallinnon ja lehtimiesten välillä. Kolumnistit tulkitsivat Berliinin tapahtumia pääosin linjassa poliittisen hallinnon, kylmän sodan suodattimien ja lehtensä kanssa. Vuorovaikutus poliitikkojen ja lehdistön edustajien välillä voidaan nähdä uutisoinnin asennoitumisessa Berliinin lailliseen asemaan, propagandistisissa painotuksissa ja hallinnon päätösten välittymisenä päivittäiseen uutisointiin. Monet lehdistön edustajat olivat myös suoraan henkilökohtaisten suhteidensa kautta tai kutsuttuina konsultteina hallinnossa, joten median edustajien aktiivinen rooli politiikan tekemisessä voidaan edelleen todeta. Heidän motiivinsa kietoutuivat tätä kautta poliittisten toimijoiden tavoitteisiin, vaikka joitakin ristiriitoja vallitsevassa diskurssissa on havaittavissa.