Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Nadine Gordimer"

Sort by: Order: Results:

  • Wolski, Marja (2018)
    Tutkielma käsittelee väkivaltaa kirjallisuudessa apartheidin ja jälki-apartheidin yhteiskunnasta Etelä-Afrikassa. Valittuina romaaneina ovat Nadine Gordimerin Burger’s Daughter (1979) ja J.M. Coetzeen Disgrace (1999). Kummassakin romaanissa väkivalta on keskeinen. Väkivallan teoriaa sen analysoimiseksi edustavat pääasiallisesti Hannah Arendt ja Slavoj Zizek. Romaanien vertailussa yhteiskuntajärjestelmien aiheuttamien erojen ja kirjailijoille ominaisten kerrontatapojen nähdään vaikuttavan väkivallan esittämisen tapaan. Gordimerin teoksessa apartheidin parlamentaarisin keinoin toteuttama väkivalta, erityisesti mustan enemmistön afrikkalaisia kohtaan, on Zizekin mukaan objektiivista ja systemaattista sekä Arendtin mukaan lähenee totalitaarisuutta. Täten apartheid-väkivalta on epäsuoraa, kasvotonta, ja romaanissa se esitetään vastaavasti epäsuorasti. Teos kertoo valkoisten ja mustien yhteisestä apartheid-vastarinnasta ANC:n ja Etelä Afrikan Kommunistisen puolueen liittolaisuudessa päähenkilöinä viimemainitun kuuluisa johtaja Lionel Burger ja hänen tyttärensä Rosa, romaanin nimihenkilö, sisältäen runsaasti yksityiskohtaista informaatiota maan poliittisesta historiasta. Coetzeen romaani vastakohtaisesti edustaa avointa ja suoraa subjektiivista väkivaltaa huipentuen valkoisen päähenkilöintellektuelli David Lurien tyttären Lucyn raiskaukseen tämän pientilalla kolmen mustan miehen voimin edustaen apartheidin jälkeistä vastareaktiota. Burger’s Daughter’n teema viestii mustien vallankumouksesta, Disgrace’n teema nimensä mukaisesti häpeästä. Yhteistä romaaneille on voimakas sitoutuminen omaan valittuun asiaan: apartheid-romaanissa poliittiseen vastarintaan, jälki-apartheid-teoksessa romantiikan kirjallisuuteen, ensisijassa lordi Byronin perintöön. Keskinäinen sekä molemmissa historiaan ulottuva intertekstuaalisuus luovat romaanien välille suhteen, jossa Burger’s Daughter toimii taustan kaikupohjana ja Disgrace, ainakin osittain, aikaisemman kaksikymmentä vuotta vanhemman teoksen kommenttina.