Browsing by Subject "Ogaki"

Tässä tutkielmassa tarkastelen nuorten käyttämää Gifu-prefektuurin Länsi-Minon alueen murretta LINE-pikaviestisovelluksessa. Lähtökohtana on tarkastella, miten nuoret tänä päivänä käyttävät murretta. Tämän vuoksi valitsin aineistokseni pikaviestikeskusteluja, jotka kattavat yhtenäisen pitkän ajanjakson. Tutkielmani on kattava katsaus nuorten käyttämiin murteellisiin muotovariantteihin murrealueella käytävässä pikaviestikeskustelussa. Lisäksi vertailen aineistoni keskustelijoita keskenään ja pohdin murteen funktiota – käyttötarkoitusta – pikaviesteissä. Aineistoni koostuu seitsemän 20–24-vuotiaan naisen kahdenkeskisistä keskusteluista ja se on kerätty vuoden 2017 aikana. Keskusteluja on yhteensä neljä. Pisin yksittäinen keskustelu kattaa kolme vuotta. Aineistoni on laadullinen ja sisältää yhteensä 3584 viestiä ja 55267 merkkiä. Nuoret ovat kotoisin Gifu-prefektuurin Länsi-Minon alueelta, Oogakin ja Gifun kaupungeista, sekä Yooroon pikkukaupungista. Teoreettinen lähtökohtani on tietokonevälitteisen diskurssin (CMD) tutkimus. Määritän aineistoni kirjoitetuksi puhekieleksi. Tutkimusmetodina olen soveltanut tietokonevälitteisen diskurssin analyysia (CMDA) ja perinteistä deskriptiivistä murretutkimusta. Analyysissa kontrastoin aineistossa esiintyviä murteellisia muotovariantteja (erit. kopula, verbin taivutus: te iru -rakenne ja kieltomuoto, i-adjektiivin taivutus, lausumapartikkelit, konjunktiot ja sanasto) yleiskieleen, Tokion alueen yleispuhekieleen ja Länsi-Minon alueen perinteiseen murteeseen. Monista rakenteista esiintyy murteellista ja yleis(puhe)kielistä versiota. Keskustelijat käyttävät murteellisia ja yleis(puhe)kielisiä muotoja hyvin konsistentisti. Selkeitä tendenssejä on löydettävissä. Esimerkiksi verbin kieltomuoto menneessä ajassa esiintyy pääosin vain murteellisena, vaikka menemättömässä ajassa esiintyy molempia muotoja. Sama pätee kopulan menneeseen aikamuotoon ja potentiaalimuotoon. Yksittäisillä keskustelijoilla on havaittavissa myös tiettyjä syntaktisia ympäristöjä, joissa käytetään joko murteellista tai yleiskielistä varianttia. Esimerkiksi tietyt lausumapartikkelit esiintyvät vain murteellisen ya-kopulan kanssa. Seitsemästä keskustelijasta kaksi käyttää selkeästi enemmän yleiskielisiä muotoja. Loput viisi taas käyttävät enemmän murteellisia muotoja. Näiden viiden keskuudessa kopulasta valitaan mieluummin murteellinen muoto, verbiä taivutetaan murteellisesti ja keskustelussa esiintyy murteellista sanastoa, lausumapartikkeleita ja konjunktioita. Länsi-Mino sijaitsee japanin murrejatkumossa kiinnostavasti itä- ja länsimurteiden rajalla. Kenties tämä on johtanut siihen, että monista muotovarianteista esiintyy samalla keskustelijalla niin yleis(puhe)kielistä kuin murteellista varianttia. Aineistoni perusteella murteen käytölle ei voi määrittää selkeitä funktioita, vaikka yksittäisissä tapauksissa se selvästi piristää keskustelua ja lisää yhteen-kuuluvuuden tunnetta. Päädyn siihen, että nuorten LINE-pikaviestimessä käyttämä Länsi-Minon murre on nähtävä neomurteena eli hybridikielenä.