Browsing by Subject "Oikeus ja kehitys -puolue"

Tämän työn teemana on kahden Yhdysvalloissa vaikuttavan Turkki-asiantuntijan käsitysten tarkastelu ja vertai-lu maata hallinneesta Oikeus ja kehitys -puolueesta (AKP) vuosina 2002-2013. Tutkimus tarkastelee sitä, minkä-laisena puolue nähtiin sen valtakauden alkupuolella länsimaisten tutkijoiden ja poliitikkojen vielä suhtautuessa pääsääntöisesti Turkin demokratiakehitykseen ja maan talouden liberalisointiin tähtääviin uudistuksiin näennäi-sen positiivisesti. Analyysin kohteena on kaksi turkkilaistaustaista tutkijaa, Hakan Yavuz ja Soner Çaǧaptay, jotka ovat tehneet akateemisen uransa pääasiassa Yhdysvalloissa ja olleet keskeisiä Turkki-kommentaattoreita koko tarkasteluajanjakson ajan. Tarkoituksena on ymmärtää, miten ja miksi heidän käsityksensä muuttuivat ajan kuluessa. Tutkimuskirjallisuus on pääsääntöisesti kirjoitettu vuoden 2013 jälkeen, jolloin paradigman voi katsoa muuttuneen, eikä moni pitänyt AKP:ta enää demokraattisena uudistajana länsimaisessa diskurssissa. Työssä käytetään menetelmänä vertailevaa kvalitatiivista analyysia ja se sijoittuu pitkälti poliittisen historian piiriin. Yavuzin ja Çaǧaptayn analyysissa on havaittavissa kaksi huomionarvoista diskurssia, joita he edustavat: Çaǧaptay suhtautuu hyvin pessimistisesti poliittiseen islamiin, kun taas Yavuzin näkemyksen mukaan islamismi voi maltillistua päästessään toimimaan liberaalidemokraattisessa ympäristössä. Molemmat katsovat lähtökohtai-sesti, että islam on yhdistettävissä demokratiaan. Keskeinen jako heidän näkemystensä välillä on kuitenkin se, kuinka he suhtautuvat Turkin demokratiaan ja sekularismiin. Yavuz näkee, että vaikka demokratia institutionaa-lisesti toimi ennen AKP:n valtakautta, puuttui maasta sekulaarien instituutioiden vaikutuksesta liberaalin demo-kratian peruspilarit. Çaǧaptay taas katsoo, että Turkki oli poikkeuksellinen muslimienemmistöinen maa, jonka sekulaarit instituutiot ja historia takasivat sen säilymisen demokraattisena. Molempien kirjoituksissa on havaitta-vissa selvä jännite liittyen poliittiseen islamiin ja länsimaisessa tulkintaperinteessä vahvasti vaikuttavaan ajatuk-seen siitä, että se ei ole yhteensopiva demokratian kanssa. Yavuz tulkitsi, että ratkaisu tähän jännitteeseen voisi vihdoin löytyä AKP:n kautta, kun Çaǧaptay taas katsoi, että jännite on edelleen siellä ja tulee johtamaan itseval-taiseen hallintoon ennemmin tai myöhemmin. Molemmat suhtautuivat 2000-luvun alkupuolella optimistisesti AKP:hen, mutta Çaǧaptay muuttui hyvin skeptiseksi puoluetta kohtaan jo vuoden 2004 jälkeen, kun taas Yavuz näki koko tarkasteluajanjakson ajan AKP:n puolueena, joka pyrki aidosti tekemään Turkista liberaalia demokra-tiaa. Molempien kirjoituksissa nousevat erityisesti esiin sekä potentiaaliseen EU-jäsenyyteen tähtäävät yhteis-kunnalliset uudistukset että AKP:n ja islamin välinen vaikea suhde.