Browsing by Subject "Oikeustulkkaus"

Tutkimuksen päätavoitteena on tuoda esille oikeustulkkauksessa tapahtuvat tulkkausvirheet. Lähtökohtana on osoittaa, että tietyn tyyppiset virheet toistuvat tulkkauksissa ja jopa useammalla tulkilla riippumatta kieliparista. Tarkoituksena on, että kun eri tulkkausvirheet ovat selvillä, sekä opiskelija- että ammattitulkit voivat tiedostaa sanat tai segmentit, jotka tuottavat usein vaikeuksia ja parhaassa tapauksessa olla tekemättä niitä vastaisuudessa. Tutkimuksessa on otettu huomioon vain oikeustulkkauksen simultaanitulkkausvaiheessa esiintyvät virheet. Tutkimuksen aineisto koostuu Helsingin yliopiston Oikeustulkkaustaito-harjoitustunnilla tehdyistä tulkkauksista. Tarkastelun kohteena oli kaksi suomi–ranska- ja kaksi suomi–englanti-kieliparin opiskelijatulkkia. Tulkkausten äänitykset on litteroitu, mikä on mahdollistanut tulosten saannin ja analyysin. Tutkimuksen teoria perustuu pääasiassa yhteen virhekatogoriamäärittelyyn ja kahteen tulkkauksen virheanalyysiteoriaan, mutta myös muu alan kirjallisuus on otettu huomioon. Henri Barikin kehittelemä simultaanitulkkauksen virhekatogoriajako poistoihin, lisäyksiin ja muunnoksiin luo koko työlle raamit, joiden mukaan aineistosta selville saatavat virheet kategorisoidaan. Daniel Gilen teoria kognitiivisen kapasiteetin kuormittavuusmalleista tulkkauksessa antaa työkaluja virheiden teon syyn selvittämiselle. Anthony Pymin kontekstuaalinen näkemys kieltenvälisen viestinnän onnistumisessa mahdollistaa tulosten tarkastelun toisesta näkökulmasta ja antaa perspektiiviä eri tulkkausvirheiden vakavuuteen. Aineistosta käy ilmi, että tietyn tyyppiset sanat tuottavat vaikeuksia useampaan otteeseen, ja vaikeudet koskevat useampaa tulkkia. Tämän perusteella tulkkausvirheiden kategoriat pystyttiin jakamaan kvantitatiivisiin ja kvalitatiivisiin virheisiin: useaan otteeseen tai useammalla tulkilla esiintyviin virheisiin ja laajoihin tai muihin merkittäviin virheisiin. Tutkimustulokset mahdollistavat tutkimuskysymyksiin vastaamisen ensinnäkin tuomalla esille tulkkauksen lähtötekstin vaikeuksia tuottavat segmentit mutta myös sen, että tulkkausvirheissä on huomattavissa kaava: lähtötekstissä esiintyvät erisnimet, numerot ja substantiivien määritteet tuottavat useammalle tulkille vaikeuksia ja voivat aiheuttaa useammanlaisia tulkkausvirheitä. Virheiden analyysissä tulee myös esille itse tulkkauksen kuormittavuus sekä virheen määrittelemisen vaikeus.