Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Olga Tokarczuk"

Sort by: Order: Results:

  • Kotilainen, Ida (2024)
    Työssäni tutkin puolalaisen nykykirjailijan Olga Tokarczukin (s. 1962) kirjoittamaa kolmea romaania. Kirjailija on omassa maassaan tunnettu kansalaisaktivismista ja etenkin eläinten oikeuksia puolustavista ulostuloistaan. Tavoitteeni on tarkastella näissä Tokarczukin romaaneissa esiintyviä henkilöhahmoja sekä niiden kautta ihmisen ja eläimen välisiä rajoja sekä niiden häivyttämistä eläintutkimuksen näkökulmasta. Huomioni suuntautuu erityisesti siihen, kuinka Tokarzcuk tuo kerronnassaan esille ihmisten ja suden välistä hybridisyyttä. Tulkitsen myös ihmisten keskinäisiä sekä ihmisen ja eläimen välillä vallitsevia hierarkioita biopolitiikan näkökulmasta. Tarkastelen analyysissäni Tokarczukin romaaneja Prawiek i inne czasy (1996), Dom dzienny, dom nocny (1998) ja Prowadź swój pług przez kości umarłych (2009). Luentani keskittyy näissä romaaneissa esiintyvään kolmeen ihmissusihenkilöhahmoon. Analysoin näitä henkilöhahmoja hyödyntäen italialaisen filosofin Giorgio Agambenin ajatuksia. Hänen mukaansa ajatteluamme hallitsee tarve lakkaamattomalle ihmisen ja eläimen väliselle erottelulle, mitä hän kutsuu antropologiseksi koneeksi. Termillä homo sacer hän taas viittaa yksilöön, joka on suljettu ulos uskonnollisesta ja poliittisesta elämästä. Hän pitää myös ihmissuden hahmoa homo sacerin kaltaisena. Paljaaksi elämäksi hän puolestaan nimittää tilannetta, jossa yksilö riisuttu edellä mainituista ja hänet nähdään ainoastaan biologisena olentona. Leiri on Agambenin mukaan konstruktio, jossa vallitsee pysyvä poikeustila. Tällöin leirin sisällä oleva on suljettu lain piiriin oman ulossulkemisensa kautta. Analysoimani ihmissusihenkilöhahmot edustavat vähempiarvoista toiseutta. Tokarczukin ihmissudet ovat identiteettinsä vuoksi toisen luokan kansalaisia sosioekonomiselta taustaltaan ja sukupuolensa vuoksi. Ihmissusistereotypioista poiketen hahmot näyttäytyvät lukijalle sympaattisina ja moniulotteisina olentoina, jotka ovat jääneet ennakkoluulojen vangeiksi. He ovat kukin tavallaan osa ympäröivää valtarakennelmaa, vaikka eivät voi aktiivisesti vaikuttaa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ihmissudet liminaalisina olentoina häivyttävät kuviteltua kuilua ihmisen ja eläimen välillä. Tokarczukin ihmissudet eivät ole hirviöitä, vaan monimutkaisia hahmoja, joilla on oma tarinansa. Ihmissusihenkilöhahmot ovat kuin Agambenin kuvaama homo sacer ja ovat liminaalisten ihmissuden ominaisuuksiensa vuoksi osa leirin valtarakennelmaa, jossa he ovat alistetun roolissa. Leiri ei kuitenkaan koske pelkästään ihmissusihahmoja vaan ylettyy koskemaan myös romaanien tarinamaailmojen muita henkilöhahmoja.
  • Auer, Meri-Tuuli (2021)
    Tutkin maisterintutkielmassani aikarakennetta ja ajan käsittelyä narratiivisessa diskurssissa Olga Tokarczukin (1965‒) romaanissa Alku ja muut ajat (alk. Prawiek i inne Czasy 1996). Tyyliltään maagisrealistinen ja kerrontatavaltaan ensyklopedista romaania muistuttava Alku ja muut ajat kertoo fiktiivisestä puolalaisesta Alku-nimisestä kylästä, jossa ihmiset, Jumala ja enkelit elävät rinnakkain. Tutkielman tavoitteena on esittää tulkinta aikakäsityksestä tekstissä ja osoittaa, että sen fragmentaarinen rakenne ja moniääninen ajan kuvaamisen modus on osa teoksen revisionistista kerronnallista strategiaa postmodernina historiallisena romaanina. Tutkielman metodisessa lähestymistavassa yhdistyvät strukturalistinen narratologia ja postmodernistisen fiktion lajiteoria. Tutkimuskysymyksen purkamisen aloittaa kirjallisuuskatsaus ajan merkityksestä luonnollisessa kielessä ja inhimillisessä kokemustodellisuudessa, sekä fiktion keinoista representoida ihmisen yrityksiä mitata ja järjestelmällistää aikaa. Tekstianalyysissä muodostan aikajanan juonen keskeisistä tapahtumista ja sovellan siihen Gérard Genetten strukturalistista tekstin ja tarinan ajan analysoimisen käsitteistöä. Viimeisessä käsittelyluvussa tulkitsen tekstianalyysissä huomionarvoisiksi osoittautuneita anakronisia sekvenssejä postmodernistisen historiallisen fiktion apokryfisen poetiikan näkökulmasta. Postmodernin historiallisen romaanin revisionistiset kerronnalliset strategiat käyvät ilmi tekstin ajallisessa rakenteessa. Kokemus ajassa olemisesta ei rajoitu inhimillisiin hahmoihin, vaan myös luontokappaleet ovat osallisia ajasta. Toinen maailmansota muodostaa tarinan keskeisen kriisin, joka on myös tekstissä sen rytmiä ja elämän ja kuoleman teemojen käsittelyä kiihdyttävä taitekohta. Teoksen narratiivinen diskurssi kommunikoi metafiktiivisine ja intertekstuaalisine elementteineen epätäsmällisesti, kuinka tarinan kuvaama maailma rakentuu, ja mikä on ihmisen merkitys sen suuressa kuvassa. Alku ja muut ajat onkin eräänlainen vastakertomus ihmiskeskeisille fiktioille ajasta. Aika ei ole tekstissä universaali lineaarinen jana, vaan myös yksilöllinen olemisen tila, jollaista myös kuolema edustaa, mikä mahdollistaa ajan kuvaamisen muuttuvana ja jopa loppumattomana.