Browsing by Subject "Paavo Haavikko"

Tutkielman aiheena ovat teemat Paavo Haavikon runokokoelmassa Lehdet lehtiä (1958). Tavoitteena on tarkastella runokokoelman teemoja ja jäsentää sen rakennetta teemojen avulla. Tarkasteltaessa kokoelman teemoja keskitytään pääasiassa runojen ydinteemoihin, jotka jaetaan kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä on kieleen ja kirjoittamiseen liittyvä tematiikka, toisessa politiikkaan ja historiaan liittyvä tematiikka, kolmannessa sukupuoliin ja niiden esittämiseen liittyvä tematiikka ja neljännessä luontotematiikka. Teemojen tutkimuksen lisäksi tutkielmassa tarkastellaan kokoelman intertekstuaalisia viittauksia. Näitä eriteltäessä hyödynnetään erityisesti Sisko Ylimartimon aiempaa Haavikko-tutkimusta. Teoksen sisältämät historiaan ja politiikkaan kohdistuvat intertekstuaaliset viittaukset, joita Ylimartimo selventää ja avaa, ovat oleellisesti yhteydessä teoksen tematiikan muodostumiseen. Tutkielmassa hyödynnetään lisäksi Paavo Haavikon henkilöarkiston Lehdet lehtiä -kokoelman oikovedosta. Oikovedokseen tehtyjä muutoksia ja poistoja tarkastellaan suhteessa julkaistun teoksen tematiikkaan. Tutkimuksessa osoitetaan, että Lehdet lehtiä on kokoelmana kollaasimainen ja hyvin monitulkintainen. Runojen tapahtumat ovat outoja ja odottamattomia, selittämättömiä. Intertekstuaaliset viittaukset risteilevät kokoelmassa laajasti. Sekavuudesta ja runojen monitulkintaisuudesta huolimatta kokoelman rakenne järjestäytyy ja selkenee teoksesta poimittujen neljän ydinteeman avulla. Kokoelman toinen ja kolmas osasto muodostavat oman historiallis-poliittisen temaattisen kokonaisuutensa suorien lainausten ja tarkkojen intertekstuaalisten viittausten kautta. Kokoelman viidettä osastoa määrittää niin ikään selkeästi antiikin ajan historiallisuuden tematiikka. Loput ydinteemat, kieli ja kirjoittaminen, sukupuoliroolit sekä luonto, jakautuvat koko teoksen alueelle. Kieltä ja säkeiden merkityksiä hämmennetään teoksen ensimmäisestä osastosta alkaen. Kirjailijuus ja kirjoittaminen luovat yhteyksiä kiinalaiseen runoilijaan Li Pohon. Luonto eläimineen näyttäytyy toisaalta ihanteellisena ympäristönä elämälle, toisaalta hiljaa humisevana taustana runojen tapahtumille. Erityisesti linnut ja puut ovat vahvasti läsnä. Runoissa nainen piirretään esiin ruumiinosiensa kautta, ja viettelevien tekojensa kautta nainen nähdään syyllisenä kaikkeen pahaan. Mies sen sijaan on vahva ja aktiivinen toimija, suvunjatkaja positiivisessa mielessä. Oikovedoksen ja kahden kokoelmasta poistetun runon tarkastelu tuo vaihtelua teoksen sukupuolirooleihin. Poistetuissa runoissa esillä olevat naisen ja miehen roolit ovat erilaiset kuin muussa teoksessa. Nainen näyttäytyy niissä muusana ja neitsyenä, mies puolestaan herkkänä ja tarvitsevana.