Browsing by Subject "Paikat"

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, millaisin tavoin Piikkilän kartanosta puhutaan ja kerrotaan kartanoa 1960-80 -luvuilla käyttäneiden ihmisten parissa. Havainnoin, missä määrin yhteisön sisällä tuotetut ja ylläpidetyt narratiivit vahvistavat tunnistamaani kollektiivista representaatiota paikasta. Lisäksi tarkastelen, millaisin tavoin paikan, suvun ja perheyhteyden käsitteet limittyvät Piikkilän yhteisöllisessä vuorovaikutuksessa ja paikassa ylläpidetyissä narratiiveissa. Tutkielmaa varten olen haastatellut yhteensä yhtätoista Piikkilää eri aikoina käyttänyttä henkilöä. Tekemiäni haastatteluja erittelen diskurssianalyysiä hyödyntäen. Nostan aineistosta esiin yhteensä viisi erilaista keskeisenä pitämääni diskurssia, jotka olen jakanut kahteen ylälukuun sen perusteella, millaiseen diskursiiviseen kokonaisuuteen ne kiinnittyvät. Samalla peilaan tekemiäni tulkintoja paikan ja tilan aikaisempaan tutkimukseen ja käsitteistöön. Ensimmäinen yläluku ja kokonaisuus koostuu Piikkilän tapoja, arvoja ja normeja järjestävistä diskursseista. Tarkastelen kerronnasta tunnistamiani pysyvyysdiskursseja sekä pysyvyyden ja jatkuvuuden merkitysten roolia statuksellisen ja symbolisen yhteisyyden syntymisessä. Lisäksi havainnoin yhteisössä tuotettuja käsityksiä sen suhteen, mikä oli sallittua paikassa ja mikä ei, sekä niiden välityksellä heijastuvia käsityksiä kunnollisesta, oikeanlaisesta ja tarkoituksenmukaisesta Piikkilästä. Viimeisenä erittelen vielä paikan saamia, sille annettuja ja siellä koettuja erilaisia rajoja ja rajallisuuksia ja näiden rajallisuuksien suhdetta omaksuttuihin spatiaalisiin identiteetteihin. Toinen yläluku ja kokonaisuus keskittyy kerronnasta tunnistamiini paikkaan kiinnittymisen diskursseihin. Nämä diskurssit olen järjestänyt kahteen alakokonaisuuteen sen perusteella, tuottavatko kertojat kiinnittymisen kokemusta ensisijaisesti suhteessa luonnonympäristöön ja rakennettuun ympäristöön vai henkiseen, yhteisölliseen tilaan. Kiinnitymisdiskurssien yhteydessä nostan esiin myös tunnistamani Piikkilän kollektiivisen narratiivin yhteydessä vuorottelevat kertojapositiot: idealisoivan kertojaposition ja kriittisen kertojaposition. Kertojapositioiden yhteydessä nostan kiinnittymisdiskurssien vastapainona esiin myös paikasta etääntymisen äänenpainoja. Tutkimuksen keskeisinä johtopäätöksinä tuon esiin Piikkilän tapojen, arvojen ja normien sekä yhteisön sisäisten narratiivien merkityksellisyyden kollektiivisen paikkatietoisuuden syntymisessä. Tätä normistoa ja kerrontaa määrittää vahvasti yhteisön eksklusiivisuus. Kollektiivisen paikkatietoisuuden syntymisessä on keskeistä paikan ja sitä käyttävän yhteisön tarkkarajaisuus ja palautuminen sukuun yhteisenä nimittäjänä. Näitä rajoja myös jatkuvasti tuotetaan yhteisön sisällä ”me vastaan muut” -tyyppisillä vastakkainasetteluilla. Huomioin myös paikan saamien ja sille annetujen henkilökohtaisten merkitysten aseman kollektiivisen paikkatietoisuuden omaksumisessa. Paikasta tuotettu kollektiivinen representaatio saa alkunsa paikan kokemisesta tärkeänä sen sisältämien esteettisten, toiminnallisten, historiallisten ja sosiaalisten elementtien vaikutuksesta. Nostan myös esiin, ettei kollektiivisen paikkarepresentaation omaksuminen ole ongelmatonta, vaan kollektiivisesti tuotetusta Piikkilästä käydään jatkuvaa neuvottelua. Tullessaan paikan käyttäjien viralliseksi, jaetuksi identiteetiksi paikasta kollektiivinen Piikkilä-representaatio väistämättä johtaa toisten narratiivien ja paikallisten identiteettien hylkäämiseen.