Browsing by Subject "Queer-feminismi"

Judith Butlerin teoretisointi performatiivisesta sukupuolesta on vaikuttanut suuresti sukupuolentutkimukseen, mutta myös muun muassa kulttuurin- ja taiteidentutkimukseen. Myös ajatus sukupuolen luonnollisuutta horjuttavista kumouksellisista teoista nousee Butlerin kirjoituksista. The Knife-yhtyeen Shaking the Habitual Show esimerkkiaineistonaan tämä työ tutkii, mitä kumouksellisuus voisi olla esittävissä taiteissa ja kysyy, voiko Shaking the Habitual Show'ta ajatella esimerkkinä kumouksellisista käytännöistä. Performatiivisuuden ajatuksen soveltaminen esittäviin taiteisiin on paikoin nähty haastavana. Ongelmallisuus liittyy ennen kaikkea siihen, että taideteokselle on perinteisesti oletettu tekijä, kun taas performatiivisen sukupuolen ajatus nostaa merkittäväksi nimenomaan teot, ei tekijää niiden takana. Tutkimusaineisto muodostuu Youtubeen ladatuista Shaking the Habitual Show'n katsojataltioinneista huhti–syyskuulta 2013. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nousee pääasiassa queer-feminismin piiristä. Butlerin työn lisäksi se käyttää hyväkseen myös muita kumouksellisuuden teoretisointeja, esim. Mihail Bahtinilta ja Umberto Ecolta, ja pyrkii löytämään aineistosta näille teoretisoinneille konkreettisia ilmenemismuotoja. Queer-feminismi ja lähiluku muodostavat lukustrategian, jonka kautta esimerkkejä kumouksellisuuden keinoista etsitään. Käytettyjen teorioiden valossa tärkeitä seikkoja ovat normeihin, sukupuoleen ja toistoon liittyviin tekijät. Taltioinneista etsitään lisäksi sellaisia käytäntöjä, joita voidaan ajatella esimerkkeinä tai sovelluksina Butlerin performatiivista sukupuolta ja kumouksellisuutta käsittelevistä teoretisoinneista. Toiston ajatus on eräs tärkeimmistä analyysityökaluista, ja aineistosta nostetaan siihen liittyviä elementtejä: kopiointia, imitaatiota ja parodiointia. Katsojataltiointeja lähilukemalla tutkimus nostaa siitä esille niitä keinoja, joilla sen voi ajatella horjuttavan ”luonnollisiksi” ja ”normaaleiksi” ajateltuja kategorioita. Työssä tarkastellaan myös vaihtoehtoista tapaa soveltaa performatiivisen sukupuolen ajatusta esittäviin taiteisiin. Tutkielma osoittaa, että Butlerin teoretisoinnin soveltaminen esittävän taiteen tutkimiseen on hedelmällistä. Tutkittu aineisto näyttäytyy sekä vertauskuvallisena teoksena että havainnollistavana esimerkkinä Butlerin teoretisoinnista. Myös performatiivisuuden soveltaminen esitysten tutkimiseen onnistuu, kun huomio käännetään siihen kontekstiin, jossa esitys tapahtuu, ei tekijään. Tutkielma osoittaa, kuinka muun muassa teoksen oman esityskontekstin normien kritisointi muodostaa osan laajempaa normatiivisuuden kritiikkiä. Tärkeiksi kumouksellisuuden keinoiksi nousevat muun muassa näkyväksi tekeminen, kontekstin hyödyntäminen, imitointi ja parodiointi sekä kyky käyttää monenlaisia rajoja hyödykseen. Rajoja, joita aineisto hämärtää ovat muun muassa esiintyjän eri roolien rajat (muusikko/tanssija/katsoja) sekä yleisön ja esiintyjien välinen raja. Työ myös osoittaa, kuinka feministinen projekti sukupuolen luonnollisuuden horjuttamisesta voi toteutua esityksen keinoin.