Browsing by Subject "Raija Siekkinen"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Pro gradu -tutkielmani kohdeteoksena on Joel Haahtelan romaani Katoamispiste (2010). Tutkin, miten muistot, muistaminen ja ajan kokeminen asettuvat merkittäväksi osaksi teosta. Työssäni hyödynnän fenomenologista lähestymistapaa. Fenomenologia tähdentää välittömän havainnon merkitystä tiedon lähteenä. Fenomenologi Edward S. Casey analysoi teoksessaan Remembering. A Phenomenological Study muistamisen prosessia: ensivaikutelmia, tarkoituksellista muistamista, muistojen mielessä pitämistä, muistin tukemista, muistelemista, tunnistamista, muistuttamista ja muistojen mielessä säilyttämistä, kehon ja paikan muistia. Katoamispisteessä painottuvat traumaattinen ja tarkoituksellinen muisti, sillä romaanin henkilöt etsivät kadonneita läheisiään. Minäkertoja selvittää kirjailija-kollegansa Raija Siekkisen vaiheiden syitä. Caseyn erittelemästä prosessista romaanissa painottuu tarkoituksellinen muistaminen: tietojen penkominen. Toinen tärkeä muistamisen laji on tunnistaminen. Motiivit, kuten esineet ja dokumentit, kirjeet ja muistilaput sekä toisten kokemukset tuovat kertojan mieleen kohtauksia hänen omasta elämästään. Tarkastelen ajan kokemista Haahtelan romaanissa tutkimalla muistamisen vaiheita, tiloja ja esineitä, toistuvia motiiveja. Ne limittyvät keskenään; henkilöt liikkuvat tiloissa eri aikoihin ja herättävät toisissaan muistoja ja kokemuksia. Romaanissa ilmenee paikkoja, taideteoksia ja esineitä, joiden läheisyydessä muistot heräävät. Motiivien tarkasteluun saan tukea fenomenologi Gaston Bachelardin tutkielmasta Tilan poetiikka. Hän tutkii kuvan hetkellistä esiintuloa. Haahtelan teoksissa toistuvat pohtiva kertojatyyppi ja etsimisen tematiikka. Päähenkilö lähtee etsimään kadonnutta tai kaivattua henkilöä. Päähenkilö on eksistentialistisessa kriisissä. Hänen suhteensa puolisoon on katkennut tai epävarma; usein joku perheenjäsen on kadonnut tai jäänyt tuntemattomaksi. Etsimisen kohde ei yleensä löydy, mutta päähenkilö muuttuu. Matkan aikana hän järjestelee muistojaan, hahmottaa menneisyytensä ja nykyisyytensä uudelleen. Haahtelan romaani on kunnianosoitus Raija Siekkiselle, novellistille. Kertoja kiertää tämän jalanjäljissä. Haahtela uusintaa Siekkisen Saari-romaanin kerrontamenetelmiä, paikka- ja esinemotiiveja. Siekkisen fiktio, hänen elämäänsä liittyvät faktat ja romaanin todellisuus sulautuvat yhteen. Romaani kuvaa myös omaa syntyprosessiaan, tietojen keräämistä ja matkaa tapahtumapaikoille. Siekkisen persoona ja elämä tulevat osaksi romaania. Katoamispiste on monitulkintainen. Henkilöhahmot liukuvat samaan todellisuuteen; ääriviivat heidän välillään liukenevat. Henkilöitä yhdistävät samankaltaiset trauma ja sivullisuuden kokemukset. Katoamispisteessä toistuu samanlainen kehämäisyys kuin Saaressa. Romaanin nimi Katoamispiste konkretisoituu romaanin lopussa, mutta näkyy myös variaatioina tarinassa: avioerossa, potilaiden kertomuksissa, veneen irrotessa rannasta, naisen vilahtaessa kadulla, kohtaamattomuudessa. Haahtelan tuotannon toistuva teema, minäkertojan ajautuminen eksistentiaaliseen kriisiin ja kehitys autenttisemmaksi yksilöksi toteutuu tässäkin romaanissa. Kertoja luo käsityksen Siekkisen elämänvaiheista ja omasta ajautumisestaan kriisiin. Hän tuntee itsensä entistä paremmin. Identiteetti on luotava aina uudelleen.
-
(2024)Tarkastelen tässä maisterintutkielmassa sivullisuutta Raija Siekkisen pienoisromaanissa Saari (1988). Siekkinen käsittelee tuotannossaan usein sivullisia naisia, ja myös Saaressa esiintyy kaksi sivullisia piirteitä omaavaa naishahmoa. Tutkin, miten sivullisuus ilmenee näiden kahden naishahmon toiminnassa, tunteissa ja kokemuksissa, sekä miten naisten sivulliset piirteet eroavat toisistaan. Kartoitan myös sivullisuutta romaanin kerronnallisten strategioiden kautta. Siekkisen romaani sisältää selkeitä sivullisuuden ilmentymiä, mutta hieman eri tavoin kuin 1950-luvun sotien jälkeistä kirjallisuutta leimaavissa sivullisuuskertomuksissa. Pohdinkin myös, miten Siekkisen teoksen sivullisuus poikkeaa modernistisen kirjallisuuden sivullisuuden kuvauksista. Tutkielmani menetelmänä toimii teoksen lähiluku sekä kirjallisuuden sivullisuustutkimuksiin ja sivullishahmon kartoituksiin nojaava tekstianalyysi. Aiempi sivullisuuden tutkimus pohjaa Colin Wilsonin (1956) määritelmään sivullishahmosta sekä Elise Nykäsen (2022) tutkimukseen kotimaisen kirjallisuuden sivullisista ja eksistentiaalisista tunteista. Hyödynnän analyysissa myös kertomuksen teorian käsitteistöä keskittyen erityisesti romaanin kertojan ja fokalisaation vaikutuksiin sivullisuuden ilmenemisessä. Tutkimukseni osoittaa, että sivullisuus ilmenee Siekkisen teoksen naishahmoissa sekä konkreettisen toiminnan että kokemuksellisuuden kautta. Sivulliselle ominaista toimintatapaa kuvaa naisten muusta maailmasta eristäytyminen, mikä aiheuttaa naisissa ambivalentteja yksinäisyyden sekä ahdistuksen tuntemuksia. Kumpikin nainen kokee myös eksistentiaalisen muutoksen, jossa oma kokemus itsen ja muun maailman välisestä suhteesta muuttuu. Tämän muutoksen aiheuttamat tunteet ilmenevät naisissa maailmassa olemista koskevina eksistentiaalisina tunteina, joista erityisesti vierauden sekä oman arvottomuuden ja merkityksettömyyden tunteet korostuvat. Naisten tapa kokea erilaiset sivullisuuden tuntemukset sekä elämään ja olemassaoloon liittyvät muutokset kuitenkin poikkeavat toisistaan. Esitän myös, että Saaren kerronta nostaa esiin naisten sivullisuutta ulkopuolisen ja etäisen kertojan sekä naisten mielenmaiseman kuvauksen kautta. Fokalisaatio tuo esiin myös naisten välisen peilaussuhteen, mikä korostaa sivullisille ominaista sivustaseuraamista ja katseen kohteena olemista. Kerronnan kaksoiskatse tarkentaa myös yksinäisyyden ja toisen läsnäolon väliseen jännitteeseen. Analyysini pohjalta esitän, että Saaren sivulliset naishahmot asettuvat modernismin sivulliskuvausten jatkumoon täydentäen aikaisempia sivullishahmon kartoituksia. Siekkisen teoksen naisten sivullisuus poikkeaa kuitenkin hieman modernismin sivullisuudesta, koska naisten kokemuksissa ja sivullisuuden kuvauksissa voi havaita arkisuutta ja ajattomuutta. Tulkintani mukaan Siekkinen kuvaa yleisesti sivullisuuden ja yksinäisyyden tunteiden kanssa kamppailevien naisten mielenmaisemaa, mikä osoittaa myös sivullisuuden tunteen universaaliuden. Sen lisäksi että naishahmojen tutkimus tuo uutta näkökulmaa sivullishahmon traditioon, syventää tutkimukseni myös käsitystä Siekkisen naishahmojen sivullisista piirteistä sekä koko Siekkisen tuotantoa leimaavasta sivullisesta naiskuvasta.
Now showing items 1-2 of 2