Browsing by Subject "Syyria"

Tutkielma käsittelee ranskalaisen koulutusjärjestön Mission laïque françaisen (MLF) toimintaa itäisen Välimeren alueella 1920-luvulla. Tutkielman keskiössä ovat järjestön oppilaat sen kouluissa Kreikassa, Egyptissä, Libanonissa ja Syyriassa, ja se, miten tasavaltalaista ja maallista koulutusideologiaa kannattanut järjestö perusteli toimintaansa oppilaissa koulutuksen aikana väitetysti tapahtuneen muutoksen kautta. MLF perustettiin Ranskassa vuonna 1902, ja järjestö aloitti pian toimintansa perustamalla kouluja itäisen Välimeren alueelle, jossa se halusi toimia maallisena vaihtoehtona alueen ranskankielisiä kouluja ylläpitäneille katolisille lähetystyöjärjestöille. MLF katsoi edustavansa alueella perinteisen katolisen Ranskan sijasta modernia ja maallista tasavaltaa, jolla oli velvollisuus kouluttaa ja ”sivilisoida” muita kansoja. Järjestö perusti toimintansa ensimmäisen 25 vuoden aikana yhteensä seitsemän koulua Beirutiin, Thessalonikiin, Kairoon, Aleksandriaan, Damaskokseen ja Aleppoon. Toimintansa tukena MLF alkoi vuonna 1920 julkaista omaa aikakauslehteään, Revue de l’enseignement français hors de France (REFF). Kyseisessä lehdessä ja muussa järjestön julkaisemassa materiaalissa käsiteltiin paljon MLF:n oppilaita ja heidän kouluttamisensa merkitystä. Oppilaiden kautta MLF muun muassa perusteli oman koulutusideologiansa toimivuutta ja sopivuutta alueelle. Tarkastelen aihettani seuraavien tutkimuskysymysten kautta: Miten oppilaiden läpikäymä koulutus rakennettiin sivilisointiprosessina REFF:n sivuilla, ja miksi oppilaita käytettiin järjestön toiminnan perusteluun? Mitä tavoitteita Mission laïque françaisella oli oppilailleen ja miksi? Miten esimerkiksi kansallisuuden, uskonnon, rodun ja sukupuolen kategoriat vaikuttivat oppilaille asetettuihin tavoitteisiin? Mistä ja keitä oppilaat olivat, ja mikä heidän kouluttamisensa tarkoitus oli MLF:n ja Ranskan kannalta? Keitä oppilaista oli tarkoitus tulla, ja miksi heidän kouluttamisensa oli järjestölle tärkeää? Tutkielman alkuperäisaineisto koostuu REFF:n 65 numerosta, jotka julkaistiin vuosina 1920–1927 sekä MLF:n Kairon lyseon tiedonannosta vuodelta 1927, jossa julkaistiin myös MLF:n Pariisissa järjestetyn 25-vuotisjuhlakonferenssin pääpuheenvuoro sekä suppea kuva-aineisto Kairon lyseon oppilaista ja oppilaitoksessa kevätlukukaudella 1927 järjestetyistä tapahtumista. Pääasiallinen alkuperäisaineisto koostuu oppilaitoksia käsittelevistä raporteista, jotka sisältävät esimerkiksi opettajien, oppilaiden ja koulussa vierailleiden henkilöiden pitämiä puheita toisilleen. Tutkielmassa osoitan, että MLF:llä oli inklusiivisesta ideologiastaan huolimatta arvottavia asenteita oppilaitaan kohtaan. Vaikka järjestö painotti haluavansa kouluttaa oppilaista kotimailleen hyödyllisiä kansalaisia, tavoitteet olivat usein ristiriidassa hyvinä pidettyjen tulosten kanssa. MLF pyrki välittämään oppilailleen ensisijaisesti Ranskalle myönteisen kulttuurisen identiteetin, jonka kautta he tarkastelisivat maailmaa. Siitä huolimatta, että MLF esitti itsensä sopivana tahona kouluttamaan erilaisista taustoista tulleita oppilaita kunnioittaen näiden omia kulttuureja, järjestön julkaisemasta materiaalista käy ilmi, että koulutuksen läpikäyneissä oppilaissa arvostettiin erityisesti sitä, miten paljon he muistuttivat ranskalaisia ikätovereitaan esimerkiksi käytöksen osalta, ja sitä, millä tavoin he hyödyttivät Ranskaa. Myös järjestön entisiin oppilaisiin pidettiin yhteyttä, ja heidän oletettiin toimivan oppilaitoksille, MLF:lle ja Ranskalle hyödyllisinä välittäjinä kotimaissaan. Järjestö esitti oppilaansa moninaisena joukkona eri kansallisuus- ja uskontoryhmiin kuuluneita lapsia ja nuoria, joista oli järjestön kouluissa sivilisointiprosessin kautta muovattavissa yhtenäinen ja Ranskalle myötämielinen ryhmä.

Pro gradu -työssäni tutkin kuinka vuosina 1138–1193 elänyt ayyubidisulttaani Salah al-Din ensin perusti ayyubidien dynastian ja sen jälkeen teki siitä Egyptin ja Syyrian voimakkaimman toimijan. Työni käsittelee sulttaanin uraa vuosilta 1169–1186, jolloin Salah al-Din loi ensin Egyptissä dynastiansa kivijalan ja laajensi sitä vuoden 1174 jälkeen myös Syyriaan. Salah al-Din oli vuonna 1169 vain upseeri Syyriasta saapuneissa joukoissa, jotka Egyptin famitidikalifaattia palvellut visiiri pyysi avuksi. Joukot jäivät lopulta pysyvästi Egyptiin ja visiiri syrjäytettiin. Joukkoja johtanut Shirkuh asettui Egyptin visiiriksi ja hänen yllättäen kuollessa, hänen veljenpoikansa Salah al-Din valittiin virkaan. Tutkimuksessani kahtena alkuperäislähteenä toimivat Ibn Shaddadin ja Ibn al-Athirin biografiat Salah al-Dinista. Shaddad oli lainoppinut, joka palveli Salah al-Dinia henkilökohtaisesti. Ibn al-Athir oli historioitsija, joka asui nykyisen Irakin alueella sijaitsevassa Mosulin kaupungissa. Shaddad on lähteenä Salah al-Dinia ihaileva ja siksi hänen kirjoituksiinsa on suhtauduttava varauksella. Al-Athir vuorostaan oli uskollinen Syyrian ja Irakin alueita hallinneille zengidiprinsseille. Sen vuoksi hänen kritiikkinsä Salah al-Dinia kohtaan oli myös puolueellista. Kaksikon vastakkainasettelu antaa hyvän mahdollisuuden tarkastella sulttaanin uraa, molemmat kirjoittajista olivat puolueellisia, vain eri tavoin. Molempien lähteiden kautta ilmenee myös, kuinka onnekas Salah al-Din oli. Hän tuskin kuvitteli perustavansa omaa dynastiaa, saati laajentavansa sitä. Sulttaanin suurin ansio onkin ollut aina tilaisuuden tullessa tarttua siihen. Hän myös ympäröi itsensä sukulaisillaan ja muilla hallintonsa kannalta korvaamattomilla ihmisillä. Juuri tämän vuoksi dynastia vuosina 1169–1186 kasvoi Egyptin ja Syyrian vahvimmaksi valtatekijäksi. Olen jakanut tutkimukseni kolmeen lukuun. Luvuissa kaksi ja kolme tutkin, kuinka Salah al-Din palveli aluksi shiilaista fatimidikalifaattia ja Syyriasta käsin vaikuttanutta zengistien johtajaa Nur al-Dinia. Salah al-Din onnistui vuoteen 1172 mennessä syrjäyttämään fatimidit vallasta. Nur al-Dinin kuollessa vuonna 1174, Salah al-Din irrotti Egyptin myös Syyrian otteesta ja perusti ayyubidien dynastian. Luvussa neljä tutkin ayyubidien laajentumista Syyriaan. Kuinka se oli mahdollista ja miksi hän ei ikinä saanut kaikkia zengistien alueita itselleen? Salah al-Dinin onnistui valloittaa tärkeät kaupungit, kuten Damaskos ja Aleppo, mutta Mosulia hän ei saanut ikinä haltuunsa. Vaikka Salah al-Din tunnetaankin nykypäivänä parhaiten Jerusalemin valloittajana, hän käänsi katseensa todellisuudessa Jerusalemin kuningaskuntaan kohti vasta vuoden 1186 jälkeen. Tätä ennen ayyubidit keskittyivät pääosin valloittamaan alueita zengisteiltä. Osoitankin työssäni vuosien 1174–1186 tärkeyden ayyubidien dynastialle. Se laajeni Syyriaan ja osoitti muille dynastioille tärkeytensä. Uuden dynastian kehittyessä kilpailijoitaan vahvemmaksi, he lopulta joko liittyivät siihen tai sopivat sen kanssa rauhan. Salah al-Dinin julistaessa vuonna 1187 jihadin frankeille, myös Mosul sai kutsun ja vastasi myönteisesti. Tuleva sota Jerusalemin kuningaskuntaa vastaan ei olisikaan ollut millään tavoin mahdollinen ilman ayyubidien aiempien vuosien kehitystä. Salah al-Din oli luonut Egyptin kautta dynastialleen vahvan kivijalan ja onnistui sen avulla levittämään valtansa vuoteen 1186 mennessä myös Syyriaan.

Tässä tutkielmassa analysoidaan Syyrian regiimin kannattajien Facebook-sivuja ja -ryhmiä, niissä julkaistua materiaalia, sekä käyttäjien vuorovaikutusta vuoden 2019 heinäkuusta syyskuuhun. Tutkielmassa kysytään, miten Syyrian regiimin kannattajat käyttävät Facebookia identiteetin ja yhteisöllisyyden diskursiiviseen tuottamiseen, merkityksellistävät sodan vaikeita kokemuksia, ja legitimoivat Syyrian regiimiä erityisesti itsen ja toisen representaatioiden kollektiivisen tuottamisen kautta. Tutkielma pyrkii arabiankieliseen lähdemateriaaliin perustuvana tapaustutkimuksena ja diskurssianalyysina tarkastelemaan aikaisemmin hyvin vähän tutkittua demografiaa – Syyrian regiimiä kannattavia syyrialaisia – ja heidän kokemustaan sodasta. Analyysi rakentuu useamman pääteeman ympärille. Tutkimuksessa pohditaan Assadien perheen ja Syyrian armeijan roolia nationalistisina symboleina ja analysoidaan marttyyrien ja haavoittuneiden asemaa internetissä tapahtuvissa yhteisöllisyyden performansseissa. Toiseuden rakentaminen terrorismina, ja uskonnon rooli regiimin kannattajien maailmassa muodostavat toisen tulkinnallisen akselin, minkä lisäksi analysoidaan sitä, kuinka ’virallinen’ Syyria asemoidaan suhteessa kansainväliseen yhteisöön ja miten sodan traumaa kompensoidaan toisaalta tuottamalla kuva normaalista ja toimivasta yhteiskunnasta, ja kuinka toisaalta yhteisöllisyyttä rakennetaan idyllisen menneisyyden kollektiivisen muistelun kautta. Tämän lisäksi työssä pohditaan, mikä Facebookin merkitys Syyrialaisille regiimin kannattajille on laajemmin, ja mitä eri käyttötarkoituksia se käytännössä palvelee. Tutkielman löydösten perusteella kysytään, onko sektarianismiin perustuvia selitysmalleja kenties sovellettu Syyrian sotaan turhan kritiikittömästi, todetaan, että Syyrian regiimi ja sen kannattajat käyvät tärkeässä mielessä ’eri sotaa’ kuin aseistettu oppositio, ja korostetaan Syyrian regiimin kannattajien merkitysmaailmaan kohdistuvan tutkimuksen tärkeyttä. Lisäksi pohditaan Facebookin ominaisuuksia erilaisten sosiaalisten prosessien mahdollistajana ja sitä, miten Facebookin erityispiirteet muovaavat alustalla tapahtuvaa vuorovaikutusta.