Browsing by Subject "TAITO-hanke"

Tutkielma käsittelee ruotsin kielen nominilausekkeen käyttöä. Tavoitteena on selvittää, millaisia nominilausekkeita pohjoismaisten kielten opiskelijat käyttävät, ja kartoittaa niissä esiintyviä virheitä. Perustana tutkimukselle on toiminut Helsingin yliopiston vieraiden kielten taitotasoja kuvannut TAITO-hanke. Tutkimuksen tueksi vertaan tuloksiani aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja niiden tuloksiin. Tutkielman aineisto koostuu TAITO-hanketta varten kerätyistä lyhyistä kirjoituksista. Informanttien tehtävänä on ollut tuottaa 1–2 sivun pituinen pohdiskeleva essee omista tavoitteista ja suunnitelmista opintojen saralla. Kirjoitustehtävä on osa pohjoismaisten kielten opintoja mutta sen käytöstä tutkimuksessa jokainen opiskelija on saanut päättää itse. Kaikki tutkimukseen osallistuneet opiskelevat pohjoismaisia kieliä toisen kotimaisen kielen linjalla, joten kaikilla informanteilla äidinkielen voidaan olettaa olevan suomi. Tässä tutkimuksessa analysoidaan kahdeksaa tutkimusta varten kerättyä tekstiä niiden kieliopillisen sisällön perusteella. Työssä osoitetaan, että nominilauseketta käytetään paljon ja että niissä esiintyvien virheiden määrä on muihin tutkimuksiin verrattuna alhainen. Aineiston 1467 nominilausekkeen joukko on rajattu 485:een määritteiseen lausekkeeseen. Etumääritteistä eniten käytetään adjektiivilausekkeita, kun taas jälkimääritteistä suosituimpia ovat prepositiolausekkeet. Etumääritteissä esiintyvien virheiden määrä on 29, mikä prosentuaalisesti vastaa alle kymmenosaa aineiston 388 etumääritteisestä lausekkeesta. Yhdellä opiskelijalla virheitä ei esiintynyt yhtään, mikä voi johtua opiskelijan korkeasta kielellisestä tasosta tai tuttujen rakenteiden käyttämisestä. Tulokset osoittavat, että suomessa eri tavalla esiintyvä määräisyys aiheuttaa ruotsia toisena kielenä opiskeleville eniten ongelmia. Virheiden vähäisyydestä ja säännönmukaisuudettomuudesta voidaan kuitenkin jokaisen informantin taitavan nominilausekkeen muodostukseen liittyvän teorian – ainoastaan sen omaksumisessa esiintyy eroja. Aineiston vähäisyydestä huolimatta tarjoaa tutkielma katsauksen suomenkielisten yliopisto-opiskelijoiden ruotsin kielen osaamiseen. Nominilausekkeiden suuri määrä osoittaa, että nominilausekkeen osaaminen on keskeinen osa ruotsin kielioppia. Tutkimuksesta ilmenee myös, lausekkeiden sisäisessä kongruenssissa määrällisyys aiheuttaa edelleen valtaosan nominilausekkeissa esiintyvistä virheistä. Näin ollen tutkielma vahvistaa aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia.