Browsing by Subject "Typee"

Tutkielmani käsittelee luonnon esiintymistä Herman Melvillen romaanissa Typee (1846). Luonnon käsite laajenee työssäni merkitsemään tapahtumamiljöötä kokonaisuutena sen yksittäisten osien lisäksi. Tutkielman tavoite on selvittää millä tavoin luonto tulee Typeessä esitetyksi ja miten se palvelee teoksen kokonaismerkityksiä. Hyödynnän työssäni ekokritiikin tyypillisiä lähestymistapoja kuten maisemakuvausta sekä pastoraalin- ja erämaan käsitteitä. Pohdin myös miten luontokuvaus toimii osana Typeen eri kirjallisia lajityyppejä. Aloitan tutkimukseni kartoittamalla taustaa Melvillen luontokuvaukselle tarkastelemalla 1800-luvun alkupuolen Yhdysvaltojen kirjallista ja aatteellista ilmapiiriä. Pyrin sijoittamaan Melvillen luontokuvauksen aikansa romanttiseen traditioon ja etsimään hänen tuotantonsa yhteyksiä transsendentalistiseen luontokirjallisuuteen. Aloitan tarkemman analyysini Typeestä tarkastelemalla miten luontokuvaus toimii osana sen matkakertomustyylistä kerrontaa. Tämän jälkeen liitän romaanin saari-aiheen laajempaan kirjalliseen ja filosofiseen kontekstiin ja tarkastelen mitä mahdollisia symbolisia elementtejä saaren miljöö- ja luontokuvaus sisältää. Jatkan työtäni tarkastelemalla miten Typeen tapahtumaympäristönä toimivasta saaresta rakentuu konstruoitu pastoraali-idylli, joka muodostaa jyrkän vastakohdan länsimaiselle sivilisaatiolle. Tutkin myös miten romantisoidun ympäristön asukkaat ja heidän kulttuurinsa tulevat kuvatuksi sekä miten Melville käyttää tätä kuvausta käsitellessään tosiasiassa länsimaista ihmistä. Tutkimukseni osoittaa, että Typeen miljöönä toimiva saari on todenmukainen ympäristö, mutta samalla myös mielikuvituksellinen paikka, joka tarjoaa puitteet filosofiselle ajatusleikille. Typeen kertoja kuvailee ympäristöään ja sen asukkaita dokumentaarisen tarkasti, mutta hänen pääasiallisena tarkoituksenaan on käsitellä omaa kulttuuriaan. 1800-luvun romantiikan ja transsendentalistisen kirjallisuuden tavoin Melville kuvaa syrjäisen seudun luonnonmaisemineen sekä asukkaineen vahvasti ihannoiden. Typeen esittämä suhde ihmisen ja luonnon välillä jää kuitenkin ratkaisemattomasti ristiriitaiseksi. Työssäni käy ilmi, että Typeen kertoja Tommo kokee ympäröivän luonnon idyllinä, mutta myös vaarallisena ja pelottavana erämaana. Lisäksi tutkielmani esittää syitä miksi ja millä tavoin Typeen kuvaus eksoottisesta luonnonkansasta jää pinnallisen yksipuoliseksi.