Browsing by Subject "Václav Klaus"

Tutkimus käsittelee samettivallankumouksen jälkimaininkeina tapahtunutta Tšekkoslovakian valtion jakautumista. Tarkastelussa on ensisijaisesti kesän 1992 parlamenttivaalivoittajien Václav Klausin ja Vladimír Mečiarin hallitusneuvotteluissa ja niiden ympärillä käymä argumentaatio sekä sen analysointi diskurssianalyysin keinoin. Tutkimuksessa selvitetään, millä perustein Tšekkoslovakia purettiin. Klaus ja Mečiar eivät tavoitelleet valtion jakautumista, mutta heidän muut tavoitteensa johtivat eroon. Mečiar vaati Slovakialle itsenäisempää roolia ja kansainvälisoikeudellista subjektiviteettia, kun taas Klausin tavoitteissa oli toimiva federaatio, joka veisi läpi radikaalit talousuudistukset. Mečiarin tavoitteet eivät olleet linjassa valtion säilyttämisen kanssa, joten lopulta Klaus tulkitsi Mečiarin puheet itselleen sopivalla tavalla päästäkseen jatkamaan talousuudistuksia. Valtio päädyttiin jakamaan lähes vahingossa Klausin toimiessa aloitteellisemmin tässä tehtävässä. Hallitusneuvotteluiden kulku kuvataan tutkimuskirjallisuuden kautta, mutta Klausin ja Mečiarin lehdistölle antamat näkemykset on poimittu Lidové Novinyn ja Rudé Pravon artikkeleista ajanjaksolta 8.6.-26.11.1992. Jakautuminen on monisyinen tapahtumaketju, joten tutkimuksessa avataan niitä argumentteja, joiden varaan Tšekkoslovakia perustettiin sekä kuvataan yhteisen valtiohistorian kipukohtia, jotka kulminoituivat kesän 1992 hallitusneuvotteluissa. Tšekkoslovakiasta ei koskaan täysin tullut todellista kuviteltua yhteisöä, sillä tšekkoslovakialaisuus ei juurtunut kansalaisiin, vaan kansalliset identiteetit jäivät voimakkaammiksi. Laajamittaista kannatusta jakautumiselle ei ollut, joten poikkeuksellista on sen vahva poliittinen luonne, vaikka kansan äänestämä vaalitulos jakaantumista vahvasti enteilikin. Tästä syystä tutkimuksessa tuodaan esiin myös tšekkiläisen lehdistön luomaa kuvaa tilanteesta sekä kansalaisten yleistä mielipidettä. Poliittiselta eliitiltä puuttui kärsivällisyyttä, kun he tekivät kokemattomina ja paineen alla ratkaisevia päätöksiä. Klaus ja Mečiar eivät osanneet vaalien jälkeen muuttaa viestintäänsä, vaan he jatkoivat lehdistössä kommentointia vaaliretorisin keinoin, vaikka tarkoitus oli neuvotella yhdessä hallituksen muodostamisesta. Molemmat lukittuivat omiin argumentaatiopositioihinsa, josta kumpikaan ei ollut valmis liikahtamaan ennen kuin Klaus rikkoi pelin kaavan ja tulkitsi Meěiarin haluavan jakaa yhteisen valtion. Argumentaatiopositioihin lukkiutuminen oli seurausta siitä, että valtiohistorian kipukohdat eli menneisyyden kokemukset eivät herättäneet keskinäistä luottamusta, joten odotushorisontti ei näyttänyt kummankaan silmissä lupaavalta. Klaus piti talousuudistusten vuoksi yllä kiireen tuntua ja päätyi lopulta antamaan Meěiarille enemmän kuin tämä olisi halunnut. Tämän jälkeen hän ei ollut valmis hyväksymään enää mitään muita ratkaisuja kuin valtion jakautumisen ja suhtautui mm. kansanäänestysvaatimukseen vihamielisesti. Lehdistölle antamissa kommenteissaan hän kuitenkin pystyi etäännyttämään itsensä aloitteellisesta päätöksentekijän roolista ja luomaan itsestään kuvaa vastuunkantajana ikävässä tilanteessa, johon Meěiar oli hänet pakottanut. Klaus pystyi muodostamaan omasta ratkaisustaan dominoivan diskurssin, mikä johti kahden uuden itsenäisen valtion syntyyn 1.1.1993 alkaen.