Browsing by Subject "Väärä kuponki"

Tutkielmassa tarkastellaan Leo Tolstoin kertomusta Fal’šivyj kupon (Väärennetty korkolippu) sekä sen filmatisointeja. Keskeneräiseksi jäänyt kertomus päätyi kirjallisuustutkijoiden kritiikin kohteeksi. Tuo kritiikki kohdistui mm. kertomuksen taiteelliseen yhtenäisyyteen sekä sen sisällön tarkoitushakoisuuteen, opettavaisuuteen ja täten ”puhtaan taiteen” periaatteista poikkeamiseen. Tutkijat ovat ottaneet kantaa myös siihen, että kertomuksen henkilöhahmojen tekemien valintojen ja tekojen motiivit ovat usein jokseenkin epämääräisiä tai puutteellisia. Tutkijoiden mielipiteet kertomuksen puutteista jakaantuvat laajalti. Tutkielman ensimmäisenä tavoitteena on määritellä ja eritellä aiempien tutkijoiden kiinnostuksen ja kritiikin kohteita sekä tehdä analyyttinen katsaus aiempaan tutkimuskorpukseen. Toisena tavoitteena on kerätä tarkkaa tietoa elokuva-adaptaatioista sekä vertailla elokuvissa käytettyä materiaalia kirjalliseen lähteeseen. Työn hypoteesissa väitetään, että kritiikin kohteeksi joutuneet kertomuksen osat soveltuvat elokuva-adaptaatioihin luontevasti ja huomamaattomasti. Hypoteesi osoittautuu oikeaksi. Tutkielma jakautuu kahteen lohkoon: ensimmäinen perehtyy kertomukseen ja toinen sen filmatisointeihin. Ensimmäinen lohko jakautuu karkeasti neljään osaan. Ensimmäisessä osassa keskitytään Tolstoin uskonnollisiin ja aatemaailman taustatekijöihin, joilla on todistettavasti ollut vaikutusta kirjailijan tuotantoon. Toisessa osassa kertomus otetaan lähiluvun kohteeksi. Siinä kertomuksen lyhyen juoniselostuksen ja syntyhistorian lisäksi tekstin ja olemassa olevan tutkimusmateriaalin pohjalta käsitellään mm. kertomuksen rakennetta ja keskeneräisyyttä sekä kertomuksen intertekstuaalisia yhteyksiä V.I. Dal’in novelliin Seren’kaja ja F.M. Dostoevskijn romaaniin Prestuplenie i nakazanie (Rikos ja rangaistus), henkilöhahmojen nimien symboliikkaa sekä hagiografisia motiiveja. Ensimmäisen lohkon kolmannessa osassa käsitellään aiempien tutkijoiden käsityksiä kirjailijan poetiikasta. Kesken jäänyt teos oli ollut Tolstoin työpöydällä miltei 20 vuotta, minä aikana hänen poetiikkansa oli kehittynyt ”kansan kertomuksista” kohti uudenlaista ”suuren kertomuksen” tyyliä. Tolstoin samaan aikaan tapahtuneiden draamakokeilujen on arveltu vaikuttaneen ko. kertomuksen tyyliin, jopa siinä määrin, että kertomuksessa on elokuvakäsikirjoituksen piirteitä. Neljännessä osassa on esitelty koko joukko tutkijoiden kriittisiä näkemyksiä kertomuksen ”taiteellisesta yhtenäisyydestä”, Tolstoin uskollisuudesta realismin periaatteille, kertomuksen henkilöhahmojen tekojen sosiaalisten ja psykologisten motiivien uskottavuudesta. Enemmän tai vähemmän argumentoitujen kriittisten mielipiteiden lisäksi on Tolstoita puolustaviakin puheenvuoroja, jotka korostavat teoksen tarkoitusperiä ja sen yhteyttä kirjalliseen kansanperinteeseen. Eritoten tässä yhteydessä on nähty kertomuksen hagiografisen perinteen piirteitä, joilla selitetään kertomuksen väitettyjä puutteita. Toisessa lohkossa perehdytään kertomuksen filmatisointiin. Kertomukseen perustuvia elokuvia on viisi: v:na 1913 Venäjällä tehty Fal’šivyj kupon, v. 1914 Italiassa tehty Il falso cupone, v. 1926 Saksassa tehty Die Abenteuer eines Zehnmarkscheines, v.1983 Ranskassa tehty L’Argent ja v. 2005 Suomessa tehty Paha maa. Tutkielman kiinnostuksen kohteena on selvittää, miltä osin elokuvien juonet vastaavat alkuperäistä tekstiä, ensimmäisessä lohkossa löydetyt piilomotiivit mukaan lukien.