Browsing by Subject "Wittgenstein, Ludwig"

Pro gradu -tutkielmassani tutkin yhdysvaltalaisen kirjailijan Kathy Ackerin Blood and Guts in High School ja Empire of the Senseless -romaaneja transgressiivisena kirjallisuutena. Käytän teoreettisena taustana ja transgressiivisen kirjallisuuden määritelmänä ranskalaisten teoreetikkojen Georges Bataillen, Roland Barthesin ja Philippe Sollersin kirjoituksia, mutta täydennän niitä analyyttisen filosofian käsitteistöllä. Koska ranskalaiset teoreetikot ovat kirjoittaneet, että transgressio katkaisee kielen viittaussuhdetta todellisuuteen ja kääntää lukijan katsetta romaanin mailman sijaan kieleen, mutta prosessia ei ole määritelty seikkaperäisesti, selkiytän heidän ajatteluaan tunnetuimman kielen viittaussuhteen problematisoijan Ludwig Wittgensteinin ajattelulla. Tutkielmastani selviää, että Ackerin teokset ovat transgressiivista kirjallisuutta ja katkaisevat kielen viittaussuhdetta todellisuuteen, sillä niiden väkivaltaiset ja seksuaaliset elementit ovat niin voimakkaassa ristiriidassa lukijan todellisuuden arvojen kanssa, että ne sokeeraamisen sijaan vieraannuttavat lukijaa romaanin maailmasta ja saavat kiinnittämään huomiota kieleen. Tällaisen vaikutuksen aiheuttavat myös romaanien juonten sisäiset ristiriidat ja epäjohdonmukaisuudet. Ackerin romaaneissa käytetään William S. Burroughsin tunnetuksi tekemää cut up -tekniikkaa. Acker lainaa teoksissaan muita kaunokirjallisia tekstejä mainitsematta, että kyse on lainauksesta. Esimerkiksi Blood and Guts in High Schoolissa päähenkilö lukee Scarlet Letteriä, jonka juonenkäänteet sekoittuvat romaanin mailman juonenkäänteisiin ja päähenkilön kokemuksiin ja Empire of the Senselessin juoni perustuu Neuromancerin ja Adventures of Huckleberry Finnin juoniin. Cut-up-tekniikka korostaa romaanin kertojan asemaa tekstuaalisena rakenteena samastuttavan henkilöhahmon sijaan; väitän tutkielmassani, että kertojan konstruktioluonteen korostuminen saa paitsi lukijan huomion kiinnittymään kieleen, myös tekee siitä romaanin ainoan sisällön. Väitän, että transgressiivisesta romaanista puuttuu romaanin maailma. Totean, että kielen viittaussuhteen katkeamisella ja romaanin maailmattomuudella on poliittinen ja filosofinen päämäärä Ackerin romaaneissa ja transgressiivisissa romaaneissa yleisemminkin. Poliittinen päämäärä on valtaapitävän diskurssin purkaminen ja filosofinen päämäärä klassisen kielikritiikin ongelman ratkaisu: Acker pyrkii luomaan kieltä, joka viittaa todellisuuteen suoraan mielikuvien sijaan. Hän on kehitellyt tätä varten metodin jota kutsuu ruumiin kieliksi. Ruumiin kielet ovat mahdollisimman suorasuikaista ja ruumiillisista toiminnoista kumpuavaa kirjoittamista, joka pyrkii suoraan kommunikaatioon lukijan kanssa. Selitän tutkielmassani, että niille on ominaista sokeeraavuuden, ristiriitojen ja maailman puuttumisen lisäksi lineaarisen aikakäsityksen kumoutuminen romaaneissa. Ruumiin kielten ja transgression tavoitteeksi ja määritelmäksi Ackerilla ja yleisesti muotoutuu tutkielmassani pyrkimys luoda yhdessä lukijan kanssa uusia, normeista vapaita myyttejä uusien kertomusten pohjaksi.