Browsing by Subject "Wodehouse"

Tutkielmassani tutkin, miten Kaisa Siveniuksen kolmessa Wodehouse-käännöksessä on käännetty P.G. Wodehousille tyypillisiä interjektioita ja millaisia seurauksia käännösstrategioiden valinnoilla on. Ensimmäinen kysymys viittaa siihen, minkälaisia käännösstrategioita interjektioiden kääntämiseen on valittu ja kuinka johdonmukaisesti kääntäjä on käyttänyt vastineitaan. Toinen kysymys puolestaan tutkii sitä, miten käännökset ovat vaikuttaneet interjektioiden tyyppikategorioihin ja funktioihin. Tutkimukseni on sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista. Tutkielmassani interjektiolla viittaan kielen piiriin kuuluvaan, lauseen kaltaisesti käyttäytyvään huudahdukseen, jolla voidaan ilmaista niin tunnetiloja, tiedostamista, halua, sosiaalisen kanssakäymisen edesauttamista, onomatopoeettisuutta, diskurssin vuorojakaumaa kuin puhujan asennoitumista toisen puhujan antamaan informaatioon ja tekoihin. Kokosin kyseinen määritelmän monesta eri lähteestä konsensuksen puuttuessa. Tyyppikategorioilla viittaan Amekan interjektioiden jakotapaan, jonka mukaan interjektiot ovat jaettavissa kolmeen eri luokkaan semanttisten ja morfologisten piirteidensä mukaan. Interjektion funktioilla viittaan niihin eri asioihin, joita interjektioilla voidaan ilmaista. Lisäksi määrittelen Wodehousille tyypilliset interjektiot Wodehouse-tutkijoiden, kuten Hall Jr.:n ja Usbornen, kirjoitusten pohjalta. Tutkielmani aineistona käytän kolmea P.G. Wodehousen romaania sekä Kaisa Siveniuksen vastaavaa kolmea käännöstä. Romaanit ovat Right Ho, Jeeves (1934), The Code of the Woosters (1938) ja Joy in the Morning (1946). Niiden vastaavat käännökset on julkaistu kokoelmateoksissa Kiitos, Jeeves (2009) ja Hiiop, Jeeves (2010). Interjektioiden kielitieteellisessä osiossa nojaan ennen kaikkea Cuencan, Amekan ja Wilkinsin teorioihin, sekä analyysiosiossa sovellan Cuencan kuusipolvista, interjektioiden kääntämiseen tarkoitettua mallia, joka on alun perin suunniteltu audiovisuaaliseen kääntämiseen. Analyysistä selviää, että kääntäjä on pääosin kääntänyt interjektioita kirjaimellisesti, käyttämällä erimuotoisia mutta samamerkityksisiä interjektioita tai käyttämällä erimerkityksisiä interjektioita. Lisäksi kääntäjä on selkeästi pyrkinyt säilyttämään interjektioiden tarkoituksen ja funktion eikä niinkään niiden muodollisia piirteitä. Tutkielma myös todistaa sen, että Cuencan malli sopii hyvin myös kirjallisuuden kääntämisen tutkimukseen.