Browsing by Subject "Yhdysvaltojen eteläinen huumorinperinne"

Tutkin maisterintutkielmassani huumoria, sen esiintymistapoja ja sen mahdollista funktiota Cormac McCarthyn romaanissa Blood Meridian or the Evening Redness of the West (1985). 1840- ja 1850-lukujen taitteeseen sijoittuva Blood Meridian on väljästi tositapahtumiin perustuva postmoderni historiallinen romaani, jota on luonnehdittu muun muassa yhdeksi kaikkien aikojen parhaaksi lännenromaaniksi. Se kertoo tarinan nuorukaisesta, joka liittyy päänahanmetsästäjien joukkoon. Joukko vaeltaa Meksikon ja Yhdysvaltojen rajaseutua tehtävänään laittaa kuriin paikalliset alkuperäisasukkaat. McCarthyn teksti on samaan aikaan monitulkintaista, äärimmäisen brutaalilla tavalla väkivaltaista, mutta myös hienovaraisella huumorilla sävytettyä. Tutkielman tarkoituksena on tutkia sitä, minkälaisilla tavoilla huumori nousee McCarthyn tekstistä esille ja millaista se on luonteeltaan. Lisäksi tutkin esille nousevan huumorin mahdollista funktiota teoksessa. Tutkimuskysymyksen purkamisen aloittaa katsaus eri huumorintutkimuksen teorioihin ja mustaan huumoriin. Lisäksi teen katsauksen Yhdysvaltojen eteläiseen huumoriperinteeseen ja pyrin tarkastelemaan McCarthyn teosta osana tätä historiallista jatkumoa. Teoksen sijoittaminen osaksi pitempää historiallista perinnettä antaa näkökulmaa siihen, mikä teoksesta löytyvien humorististen elementtien tarkoitus mahdollisesti on. Tekstianalyysissä lähestyn tutkimuskysymystä analysoimalla hahmojen välisiä dialogeja sekä hahmojen olemuksen esittämistä soveltaen huumorintutkimuksessa valtavirrassa olevaa inkongruenssiteoriaa sekä paikoin myös huojennusteoriaa. Selkeimmin huumori nousee esille tapahtumaympäristöjen ja olosuhteiden sekä hahmojen välisten dialogien yhteensopimattomuuksissa. Myös hahmojen habitus asettuu usein koomisella tavalla ristiriitaan ympäröivien olosuhteiden kanssa. Huumoria nousee esille myös kertojan ivallisista huomioista ja alluusioista esimerkiksi Shakespearen teoksiin. Kokonaisuudessaan teoksessa esiintyvä huumori muokkaa teoksen maailmasta jonkinlaisen surrealistisella tavalla absurdin painajaisen. Se myös toimii hetkellisenä hengähdystaukona romaanin erittäin väkivaltaisen sisällön keskellä. Kun teosta tarkastellaan osana Yhdysvaltain eteläisen huumoriperinteen jatkumoa, voidaan huumorin katsoa tuovan esille myös kriittistä näkökantaa siihen millä tavoin lännenkirjallisuudessa on perinteisesti kuvattu alkuperäiskansoja ja ”lännenmiehiä”. Groteskilla tavalla liioitellut ja koomiset kuvaukset teoksen hahmoista sekä sen äärimmäinen väkivaltaisuus kääntävät lännenkirjallisuuden asetelmat päälaelleen ja rikkovat sitä glorifioitua ja siloiteltua kuvaa Yhdysvaltojen rajaseutujen historiasta, joka on totutusti lännenkirjallisuudessa ja -elokuvissa ollut esillä.