Browsing by Subject "av-kääntäminen"
Now showing items 1-15 of 15
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastelen av-kääntäjien käyttämiä käännösstrategioita ajankuvaa rakentavien elementtien kääntämisessä sekä kääntäjän roolia av-teoksen merkitysten välittäjänä. Vieraan kulttuurin vaikutusta käännösstrategioihin ja kääntäjän roolia vieraan kielen ja kulttuurin välittäjänä on tutkittu paljon. Tavoitteenani on selvittää, miten vieraan kulttuurin lisäksi kohdeyleisölle vieras ajankuva näkyy av-teoksessa ja sen suomenkielisten tekstitysten kahdessa eri käännösversiossa. Tutkielman aineisto koostuu Peaky Blinders -sarjan ensimmäisen kauden jaksoista, joita on yhteensä kuusi sekä Netflixin ja Ylen tekstityksistä. Selvitän laadullisella analyysilla, millaisia käännösstrategioita Ylen ja Netflixin käännösversioissa on käytetty ajankuvallisten elementtien kääntämiseen. Tutkin dialogissa esiintyviä ajankuvallisia viittauksia sotaan, poliittiseen ilmapiiriin, työväenluokan elinolosuhteisiin, teollistumiseen sekä kulttuurisidonnaisiin elementteihin, kuten valuuttaan, esineisiin, henkilöihin ja paikkoihin. Otan huomioon kuvan ja dialogin yhteyden sekä tutkittavana olevan ilmauksen yhteyden kohtauksen muuhun dialogiin. Lisäksi tarkastelen kääntäjien käyttämien käännösstrategioiden perusteella sitä, millainen rooli kääntäjillä on ollut lähdeteoksen merkitysten välittäjinä. Tuloksista kävi ilmi, että kääntäjien roolit merkitysten välittäjinä olivat erilaiset, vaikka suora käännös oli molemmissa käännösversioissa ylivoimaisesti käytetyin strategia. Ylen käännöksissä oli kuitenkin käytetty monipuolisesti erilaisia käännösstrategioita ja tehty niin semanttisia kuin pragmaattisiakin muutoksia. Ylen käännösversiossa vähiten käytetty käännösstrategia oli säilytys, kun taas Netflixin käännöksissä se oli toiseksi suosituin käännösstrategia. Semanttisia muutoksia oli Netflixillä tehty lähes yhtä paljon kuin Ylellä, mutta pragmaattisia muutoksia huomattavasti vähemmän. Yhteenvetona voidaan sanoa, että Ylen kääntäjän käännösstrategiat kertovat selittävästä ja jopa katsojaa auttavasta roolista, sillä Ylen tekstityksissä oli avattu monien ilmausten merkityksiä suomenkielisille katsojille. Netflixin kääntäjän roolin voi taas nähdä olevan vieraannuttava, sillä kääntäjä oli pysytellyt hyvin lähellä alkuperäistä dialogia ja säilyttänyt useita vieraskielisiä elementtejä tekstityksissä.
-
(2021)Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkaamisen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Anna Heroja Työn nimi: Gei kucken ahfen yam – miten tämänkin nyt kääntäisi? Koodinvaihto komediasarjassa Jäitä hattuun Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2021 Sivumäärä: 62 s. + liite 9 s. + englanninkielinen lyhennelmä 7 s. Avainsanat: koodinvaihto, monikielisyys, jiddish, käännösstrategiat, av-kääntäminen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto – Helda/ E-thesis (opinnäytteet), ethesis.helsinki.fi Muita tietoja: Tiivistelmä: Tutkielmani aiheena on koodinvaihto audiovisuaalisessa tekstissä ja kääntäjän käyttämät paikalliset käännösstrategiat, joiden myötä koodinvaihto kohdetekstissä joko säilytetään tai häivytetään. Tutkimusaihetta on lähestytty tarkastelemalla monikielisyyden ja koodinvaihdon merkitystä audiovisuaalisessa tekstissä. Tutkielmassa käytetään myös termiä L3-kieli, jolla viitataan mihin tahansa luonnollisen tai keksityn kielen representaatioon, joka esiintyy monikielisen av-tekstin pääkielen (L1) rinnalla. Tutkielmassa etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mihin aihepiireihin jiddishin- ja hepreankielistä koodinvaihtoa sisältävät ilmaukset liittyvät? Mitä paikallisia käännösstrategioita em. ilmausten kääntämiseksi on käytetty, ja voidaanko niiden perusteella vetää johtopäätöksiä tekstittäjän käyttämästä globaalista käännösstrategiasta? Miten suomenkieliset tekstitykset onnistuvat välittämään sarjan juutalaisia elementtejä suomalaiskatsojalle, ja kuinka paljon kääntäjä on voinut ratkaisuissaan tukeutua audiovisuaalisen tekstin muihin moodeihin, ts. kuvaan ja ääneen? Tutkimusaineistona on amerikkalaisen komediasarjan Curb your enthusiasm (suom. Jäitä hattuun) englanninkielinen alkuperäisversio ja suomenkieliset tekstitykset. Tutkimusaineistossa koodinvaihdolla tarkoitetaan heprean- ja jiddishinkielisten ilmausten esiintymistä muutoin amerikanenglannilla käytävässä keskustelussa. Laadullisena tutkimusmenetelmänä on tekstitysten vertailu, jossa aineistosta poimitaan kaikki koodinvaihtoa sisältävät ilmaisut ja vertaillaan niitä suomenkielisiin tekstitysratkaisuihin. Käännösstrategioiden luokittelussa hyödynnetään Jan Pedersenin kehittämää luokittelua. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vaikka noin puolet koodinvaihdoista on käännetty kohdekielisuuntautuneita käännösstrategioita käyttäen, on koodinvaihtoa säilytetty kuitenkin siinä määrin, että illuusiota amerikanjuutalaisten hahmojen puheesta voidaan pitää uskottavana, ja monet jiddishin- ja hepreankieliset sanat tulevat hyvin tutuiksi myös suomalaiselle katsojalle. Tutkimuksessa havaitaan myös selvästi, kuinka kuvan viesti ja sarjan dialogi tarjoavat selityksiä vieraammillekin ilmaisuille.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastellaan suoratoistopalveluiden ja harrastelijatekstitysten laatua niissä sovellettujen ruututekstikonventioiden näkökulmasta. Vertailevan tutkimukseni tavoitteena on selvittää, minkälaisia käytäntöjä harrastelijakääntäjät ja suoratoistopalveluiden kääntäjät noudattavat työssään, ja miten ne vertautuvat tässä tutkielmassa esiteltäviin yleispäteviin käännöstekstitysten laatusuosituksiin. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimivat Esko Vertasen esittelemät ruututekstikonventiot artikkelissa Ruututeksti tiedon ja tunteiden tulkkina (2007) sekä Suomen av-kääntäjien laatimat Käännöstekstitysten laatusuositukset (2020). Analyysi keskittyy kolmeen eri ruututekstikonventioiden kategoriaan: ruututekstien kesto, merkkimäärä ja segmentointi. Tutkielman aineisto koostuu suoratoistopalveluiden Netflix, HBO Nordic ja Viaplay tekstityksistä yhteen kunkin palvelun tarjoamaan tv-jaksoon, sekä Divx Finland -yhteisön harrastelijakääntäjien vastaavista tekstityksistä kyseisiin jaksoihin. Tutkimusaineiston vertailu toteutetaan kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimus osoittaa, että suoratoistopalveluiden käytännöt yltävät keskimäärin hieman paremmin vertailtuihin suosituksiin, mutta monella osa-alueella tulokset ovat vaihtelevia, ja myös tutkittujen suoratoistopalveluiden väliset eroavaisuudet ovat ajoittain huomattavia. DivX Finland suosii tekstityksissään enemmän kaksirivisiä ruututekstejä, kun taas suoratoistopalvelut keskimäärin enemmän yksirivisiä ruututekstejä. Suoratoistopalveluiden ruututekstit ovat merkkimäärältään tiiviimpiä, mutta DivX Finlandin tekstitykset yltävät jonkin verran paremmin ruututekstien keston suosituksiin. Yhteistä sekä suoratoistopalvelulle että DivX Finlandille on tuloksissa se, että kaksirivisten ruututekstien kesto jää usein suositeltua lyhyemmäksi. Epäsuotuisia segmentointiratkaisuja esiintyy prosentuaalisesti melko vähän kummankin toimijan tekstityksissä. Tarkasteltaessa eri suoratoistopalveluiden tuloksia yksitellen, voidaan todeta, että käytännöiltään lähimpänä av-alan laatusuosituksia ovat HBO Nordicin tekstitykset, kun taas Viaplayn tekstityksissä ilmenee huomattavin määrä epäsuotuisia tuloksia eri osa-alueilla. Merkittävin havainto tarkasteltaessa DivX Finlandin tekstityksiä on se, että ruututekstin rivien merkkimäärän ylärajat ovat yhteisön tekstityksissä selkeästi joustavampia kuin tekstitysalalla yleisesti.
-
(2017)Tämä tutkielma on käännösgradu, jossa käsittelen konkretisoivia käännösratkaisuja englanninkielisen Kit ’n’ Kate -lastenohjelman suomenkielisessä käännöksessä Killi ja Kiki, jonka olen tehnyt aitona toimeksiantona. Konkretisaatio-sanaa käytän tässä tutkielmassa kuvaamaan käännösstrategiaa, jolla audiovisuaalisen tekstin verbaalisen ja visuaalisen osan yhteyttä vahvistetaan esimerkiksi tarkentamalla lähdetekstin epäsuoria viittauksia. Tutkielmassa selvitän, millä eri tavoin ja mistä syistä konkretisaatiota voi toteuttaa dubbauskääntämisessä ja mitkä ovat kyseisen käännösstrategian edut ja ongelmat. Tutkielman aineistona on viisi Kit ’n’ Kate -ohjelman viisiminuuttista jaksoa sekä niistä tekemäni käännökset, jotka on esitetty YLE TV2 -kanavalla syksyllä 2016 ja keväällä 2017. Käsittelen tekemiäni konkretisoivia käännösratkaisuja nojaten muun muassa Baumgartenin visuaalis-verbaaliseen koheesioon, Klaudyn spesifikaatio-käsitteeseen sekä Séguinot’n eksplisitaatio-jaotteluun. Kolme useimmin käyttämääni konkretisoivaa käännösratkaisua ovat pronominien ja adverbiaalien korvaaminen substantiiveilla, yleismerkityksisten verbien korvaaminen tarkempimerkityksisillä verbeillä ja repliikin ”uudelleenkirjoittaminen” suoremmaksi viittaukseksi. Tutkin ja arvioin näitä ratkaisuja jaksoista poimimieni esimerkkien avulla. Konkretisaation tavoite, kuten dubbauskääntämisen yleensäkin, on tuottaa käännös, joka kannattelee kuvaa ja tarinan juonta sujuvalla ja kuvailevalla suomen kielellä. Kääntäjän on otettava huomioon lapsiyleisö ja tehtävä käännös, joka toimii sellaisenaan katsojien kulttuurissa. Toisinaan konkretisoivan kääntämisen ongelmana on, että katsoja ei saa tilaisuutta tehdä ohjelman kommunikatiivisesta tilanteesta omia tulkintojaan, jos implisiittinen viittaus eksplikoituu konkretisoivan käännösratkaisun myötä. Suomen dubbauskäännösalalla kuitenkin tunnutaan suosivan sellaisia käännöksiä, joihin konkretisaation avulla itsekin pyrin. Tämän voi päätellä toimeksiantajani antamista ohjeista käännöstyötä varten sekä muiden alan ammattilaisten näkemyksistä.
-
(2023)Tämä maisterintutkielma käsittelee audiovisuaalista kääntämistä kieliparissa japani–suomi. Japaninkielisten audiovisuaalisten teosten kääntämistä on toistaiseksi tutkittu suomeksi hyvin vähän, vaikka japanilainen audiovisuaalinen media on hyvin suosittua. Tutkimuksen päämääränä on kartoittaa, miten audiovisuaalisuus vaikuttaa japanin kääntämiseen. Tutkimus etsii vastausta seuraavaan kysymykseen: minkälaisia erityispiirteitä ja haasteita liittyy japaninkielisen audiovisuaalisen median suomentamiseen? Av-kääntämistä käsitellään tässä tutkimuksessa käännöstekstitysten näkökulmasta. Tutkimuksen teoriataustana toimii av-kääntämisen multimodaalisuus, käännöstekstitysten konventiot sekä japanilaisen kirjallisuuden ja mangan kääntämisestä kirjoitettu teoria, jota käytetään vertailukohtana analyysissä. Tutkimuksen aineistona käytetään tutkimusta varten toteutettuja puolistrukturoituja haastatteluita, joissa japanista suomeen av-käännöksiä tekeviltä kääntäjiltä kysyttiin heidän kokemuksistaan av-käännösten tekemisestä. Haastatteluun osallistui kolme kääntäjää. Haastatteluaineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistossa nousi esiin laajasti erilaisia aiheita. Tutkimuksessa selvisi, että käännettävän teoksen audiovisuaalisuus ja sen mukana tulevat tilalliset ja lähtötekstin läsnäoloon liittyvät rajoitteet vaikuttivat erityisellä tavalla juuri japanin kääntämiseen johtuen japanin ja suomen kielellisistä eroista. Käännöstekstityksen luonne vaikutti niin erilaisen sanajärjestyksen kuin kulttuurisidonnaisten elementtienkin kääntämiseenkin. Kuvan ja äänen läsnäolon koettiin auttavan kääntäjää, mutta toisaalta kuvan, äänen ja käännöksen rinnakkaisuus ja synkronia koettiin kääntäjän ilmaisumahdollisuuksia rajaavina tekijöinä. Japanilaisen av-median erikoisuutena nousi esiin erityisesti animen kääntämiseen liittyviä, lähtöteoksen haasteellisuutta ja kohdeyleisöä koskevia piirteitä. Tutkimus onnistui löytämään useita suuntia myöhemmälle tutkimukselle.
-
(2020)Pro gradu -tutkielmassani selvitän kuinka paljon katsojat arvostavat av-kääntämisen luultavasti tunnetuinta muotoa, eli tekstittämistä, ammattina. Käännösalalla vallitsevan käsityksen mukaan kääntäjän ammatti on huonosti arvostettu, ja erityisesti av-kääntäjät kokevat itse ammattinsa alhaisesti arvostetuksi. Tutkielman tarkoituksena on tuoda katsojien perspektiivi mukaan tutkimukseen, jotta aiheesta saadaan aikaisempaa kokonaisvaltaisempi kuva. Työ esittelee av-kääntämisen ja tekstittämisen erityispiirteitä, ja käy lyhyesti läpi av-kääntämisen alalla vallitsevaa työntekijöiden ahdinkoa. Tutkielman viitekehyksenä on Tanskassa ja Suomessa tehdyt tutkimukset kääntäjien omasta näkemyksestä ammattinsa arvostuksesta. Tutkielma nojaa Helle Vrønning Damin ja Karen Korning Zethsenin sekä Minna Ruokosen ammatin arvostusta tarkasteleviin tutkimuksiin, jotka käsittelivät aihetta palkan, näkyvyyden, erityisosaamisen ja vaikutusvallan näkökulmista. Näiden tutkimusten innoittamana hyödynsin tämän tutkielman kyselyssä tekijöistä kahta, näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa. Tutkimusmetodina on käytetty kyselytutkimusta. Kysely sisälsi sekä monivalinkysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Monivalintakysymysten vastaukset muutin numeerisiksi arvoiksi, jotta niiden vertailu aikaisempaan tutkimukseen olisi mahdollista, ja avointen kysymysten vastaukset analysoin temaattisesti. Analyysissa hyödynsin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista metodia, joten tutkielma voidaan luokitella monimenetelmätutkimukseksi. Kyselylomake julkaistiin Facebookin Käännöskukkasia-foorumilla, minkä lisäksi sitä levitettiin sähköpostitse. Kysely oli avoinna kaksi viikkoa ja keräsi yhteensä 140 vastausta. Tulokset osoittavat, että katsojat arvostavat tekstittämistä ammattina ja pitävät sitä tärkeänä työnä. Tekstittäjän yhteiskunnallinen näkyvyys on kuitenkin huono, ja heillä mielletään olevan vain vähän yhteiskunnallista, poliittista, taloudellista tai muuta vaikutusvaltaa. Arvostusta siis on, mutta se ei välity ammattilaisille asti. Tekstittäjän näkyvyys on usein negatiivista, vaikka moni arvostaa hyvin tehtyä tekstitystä ja mieltää tekstittäjillä olevan jonkin verran vaikutusvaltaa esimerkiksi oikeaoppisen suomen kielen vaalimisessa. Tutkielma pureutuu myös siihen, miten katsojat käyttävät tekstityksiä ja suhtautuvat niihin, miten tekstitysten laatu vaikuttaa heidän mielipiteeseensä ohjelman/elokuvan tarjoajasta, ja millainen on hyvä ja huono tekstitys katsojan mielestä.
-
(2016)Käsittelen tutkielmassani lapsille suunnattua dubbauskääntämistä teoriassa ja käytännössä. Tutkielmani on muodoltaan ns. käännösgradu, eli se sisältää oman käännökseni ranskalaisen Abert Barillén viimeiseksi jääneen vuonna 2008 julkaistun animaatiosarjan "Olipa kerran planeetta maa" jaksosta 10 "Kallisarvoinen vesi maailmassa", jota käytän korpuksenani tutkielman analyysiosassa. Tutkielman teoreettisessa osassa tutkin dubbauskääntämistä alaa käsittelevän kirjallisuuden pohjalta ensin yhtenä av-kääntämisen osa-alueena, sitten dubbauksen ja dubbauskääntämisen asemaa Suomessa ja lopuksi lapsille suunnattua kääntämistä yleensä ja dubbauskääntämisen suhdetta siihen. Tutkielman empiirisessä osassa kuvailen ensimmäistä saamaani toimeksiantoa dubbauskääntämisen alalta, esittelen kääntämäni ja tutkimusaineistona käyttämäni animaation ja kuvailen sen käännösprosessia. Sen jälkeen paneudun käännöksestäni poimimien esimerkkien avulla teoriaosassa kuvailemiini dubbausalan keskeisiin kysymyksiin, kuten materiaalin multimodaalisuuden ja synkronian asettamiin vaatimuksiin sekä lapsiyleisön huomioonottamiseen. Lisäksi analysoin tekemiäni käännösratkaisuja ja käyttämiäni käännösstrategioita myös teoriaosassa esittelemieni muiden aiheiden valossa, eli dialogin puhuttavuuden, kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämisen ja suomen kielen ominaispiirteiden kannalta. Tutkielmani päätteeksi pohdin alaan liittyviä eettisiä kysymyksiä ja av-kääntäjien asemaa Suomessa ja muualla.
-
(2023)Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan suomenruotsalaisen komediasarjan Sauli Niinistös julkalender suomenkielisissä käännöstekstityksissä esiintyviä käännössiirtymiä ja käännösstrategioita sekä sanaleikkejä ja niiden muodostamistapoja. Kyseessä on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tarkoituksena on selvittää, mitkä käännössiirtymät ja -strategiat ovat yleisimpiä, kun ohjelmassa käännetään sanaleikkejä suomenruotsista suomeksi. Tarkoituksena on myös ottaa selville, vaikuttaako audiovisuaalisen teoksen multimodaalisuus kääntäjän valintoihin vapaaehtoisten käännössiirtymien kohdalla. Tutkielman päämääränä on edelleen selvittää, mitkä sanaleikkien muodostamistavat ovat aineiston perusteella tavallisimpia lähde- ja kohdekielessä. Tutkielman aineistona on vuonna 2018 Yle Areenassa julkaistun Sauli Niinistös julkalender -ohjelmasarjan 23 ensimmäistä jaksoa. Sarjassa on yhteensä 24 jaksoa, mutta niistä viimeinen on luonteeltaan niin erilainen kuin muut, että se on jätetty tutkimusaineiston ulkopuolelle. Tutkittavat jaksot on toteutettu keskenään saman kaavan mukaan, ja ne perustuvat stand-up-komiikkamaiseen vitsinkerrontaan. Ohjelman ainoan näyttelijän, Christoffer Strandbergin, rooli taas on toimia presidentti Niinistön karikatyyrinä. Kaikki jaksot on kääntänyt Sari Kumpulainen. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan käännöstekstitysten sanaleikeistä löytyviä Pekkasen (2010) määrittelemiä vapaaehtoisia käännössiirtymiä ja epäsiirtymiä. Sanaleikkien käännösstrategiat taas luokitellaan Leppihalmeen (1997b) mukaan lähdekielisen sanaleikin korvaamiseen kohdekielisellä sanaleikillä, muihin retorisiin tehokeinoihin sekä käännösstrategian poisjättöön. Sanaleikkien muodostamistavat ryhmitellään niin ikään Leppihalmetta (1997b) mukaillen seuraaviin: sanojen kaksimerkityksisyys, leikilliset uudissanat, kontaminaatio, homofonia, homonymia, paronymia, polysemia ja intertekstuaalisuus. Kaikista yleisin sanaleikkien käännösstrategia tutkimusaineistossa on lähdekielisen sanaleikin korvaaminen kohdekielisellä sanaleikillä. Tavallisinta tämä on aineiston vapaaehtoisten käännössiirtymien kohdalla (18 esimerkkiä 24:stä). Kuuden vapaaehtoisen käännössiirtymän tapauksessa kääntäjä on käyttänyt strategiana muita retorisia tehokeinoja. Aineiston kymmenen epäsiirtymän kohdalla ei sanaleikin käännösstrategiaa ole käytetty. Tutkimuksen perusteella av-teoksen multimodaalisuus ohjaa tekstitysten käännössiirtymiä silloin, kun kääntäjän on mahdollista valita yhden tai useamman eri siirtymän välillä. Kaikista aineiston 24 vapaaehtoisesta siirtymästä multimodaalisuus on nimittäin ohjannut kääntäjän muokkauksia kokonaisten 13 siirtymän kohdalla. Tutkimusaineiston perusteella yleisin sanaleikin luomistavoista on lähdekielessä ehdottomasti homonymia (10 sanaleikkiä 18:sta) ja seuraavaksi tavallisin tapa homofonia (5 sanaleikkiä 18:sta). Kohdekielessä tilanne on toinen. Kaikista yleisin kielellisen leikittelyn muodostamiskeino kohdekielisissä käännöstekstityksissä on polysemia (7 sanaleikkiä 18:sta), ja seuraavalla sijalla on sanojen kaksimerkityksisyys (4 sanaleikkiä 18:sta). Lähdekielisen sanaleikin homonymia yhdistyy materiaalissani useimmiten kohdekielisen sanaleikin polysemiaan (5 sanaleikkiä 10:stä) tai sanojen kaksimerkityksisyyteen (3 sanaleikkiä 18:sta). Materiaalin lähdekielisten sanaleikkien toiseksi yleisin muodostamistapa eli homofonia taas yhdistyy käännöstekstityksessä useimmiten kohdekielisen sanaleikin polysemiaan (3 sanaleikkiä 5:stä). Tutkimustulokset tukevat näkemystä siitä, että av-kääntäminen on mutkikasta ja vaatii kääntäjältä luovuutta.
-
(2016)Tutkielman tavoitteena on selvittää, onnistuvatko elokuvan tekstitykset antamaan käännöksen vastaanottajalle samanlaisen katseluelämyksen kuin lähtötekstin vastaanottajalle. Kyseessä on vastaanottotutkimus, jonka metodina käytettiin ryhmäkeskustelua. Keskusteluihin osallistui kaksi ryhmää: toinen koostui suomea äidinkielenään puhuvista, jotka eivät osanneet lainkaan saksaa, ja toinen saksaa äidinkielenään puhuvista. Molemmat ryhmät katsoivat saksankielisen koulumaailmaan sijoittuvan komedian Fack ju Göhte (2013), suomenkieliset suomeksi tekstitettynä, saksankieliset ilman tekstityksiä. Keskusteluissa oli tarkoituksena selvittää, mitä mieltä he ovat elokuvasta, millainen kuva heille siitä tuli ja millaisia asioita heidän mieleensä nousi elokuvasta. Näiden lisäksi tarkasteltiin, oliko tekstityksillä vaikutusta suomenkielisten vastaanottoon. Tutkielman teoriaosiossa käsitellään tekstittämistä kääntämisen lajina, esitellään käännöstieteen vastaanottotutkimuksia audiovisuaalisen kääntämisen alalta, kuten esimerkiksi Tiina Tuomisen väitöskirjaa (2012), sekä elokuvatutkimuksen alalta David Bordwellin (1988) vastaanottoteorioita, jotka käsittelevät skeemoja ja hypoteesien tekemistä. Keskustelujen perusteella voi sanoa, että ryhmillä oli osittain samanlainen katseluelämys. Juonesta ja elokuvassa käytettävästä kielestä osallistujilla oli samankaltaisia mielipiteitä. Eroavaisuuksiakin löytyi. Saksankieliset osallistujat keskustelivat paljon koulujärjestelmästä ja vertailivat elokuvan ja todellisuuden välisiä yhtäläisyyksiä. Suomenkieliset puhuivat puolestaan tekstityksestä, elokuvan sisäisestä maailmasta ja muista elokuvista. Suomenkieliset vertasivat elokuvan tapahtumia myös todellisuuteen, mutta kriittisempään sävyyn kuin saksankieliset. Erot johtunevat siitä, että tekstitykset eivät pysty aina välittämään elementtejä, joiden tulkintaan vaikuttaa kulttuurinen tietoa tai katsojan omat ennakkotiedot ja kokemukset. Lähtötekstin vastaanottajilla on paljon tietoa lähtökulttuurista toisin kuin käännöksen vastaanottajilla. Saksankielisillä oli elokuvan maailmasta omakohtaisia kokemuksia, joita he hyödynsivät elokuvan katselussa. Suomenkielisille maailma oli vieras, joten he käsittelivät elokuvaa enemmän pelkkänä fiktiona.
-
(2023)Tutkielmassa tarkastellaan reaalioiden kääntämiseen liittyviä normeja suomenkielisissä käännöstekstityksissä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, ohjailevatko normit reaalioiden kääntämistä. Käännösnormien paljastamiseksi tarvitaan todisteita sekä käännöksissä toistuvista piirteistä että normatiivisesta voimasta. Näiden todisteiden löytämiseksi tutkimuksen täytyy vastata kolmeen tarkempaan tutkimuskysymykseen: 1) Mitä käännösstrategioita käytetään eniten tietyntyyppisten reaalioiden kääntämisessä? 2) Voidaanko näiden strategioiden käyttöä pitää säännönmukaisina? 3) Löytyykö Käännöstekstitysten laatusuosituksista normilausumia, jotka tukevat näiden strategioiden käyttöä? Tutkielman tutkimusaineisto koostuu Suurmestari UK -sarjan kahdesta ensimmäisestä kaudesta (yhteensä 11 jaksoa) ja Hypoteesi UK -sarjan ensimmäisen kauden jaksoista 1–6 ja toisen kauden jaksoista 1 ja 2. Analyysin ensimmäisessä osassa aineistosta poimittiin yhteensä 483 reaaliaa, jotka jaoteltiin niiden aiheiden mukaan ja analysoitiin niiden käännöksissä käytettyjen käännösstrategioiden pohjalta. Lisäksi tutkielmassa käytetään ylitekstuaalisena lähteenä Av-kääntäjien (2020) Käännöstekstitysten laatusuosituksia. Laatusuosituksista etsitään normilausumia, jotka tukevat analyysin ensimmäisessä osassa löydettyjä piirteitä. Analyysin perusteella vieraiden valuuttojen säilyttämistä ja vieraiden paino- ja mittayksiköiden muuntamista suomen käytäntöjen mukaisiksi voidaan pitää normeina. Henkilöiden nimiä ja maantieteellisiä nimiä käännettäessä käytetään enimmäkseen säilyttämistä, mutta Laatusuosituksissa ei ollut sen käyttöä tukevia normilausumia, joten säilyttäminen näyttää olevan vain hyvin yleistä näissä reaaliakategorioissa. Tuotemerkkien korvaamista kohdekulttuurin vastineilla sen sijaan pidetään norminvastaisena.
-
(2020)Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten tekstityskonventioiden noudattaminen ja noudattamatta jättäminen vaikuttaa tekstitetyn audiovisuaalisen teoksen vastaanottokokemukseen. Tutkimukseni on tapaustutkimus, jonka kohteena on kaksi saksan kielen aikuisopiskelijaryhmää. Tavoitteenani on selvittää, huomaavatko ryhmät tekstityskonventioiden rikkomisen, millaisia puutteita he havaitsevat, häiritseekö rikkominen katselunautintoa tai ymmärtämistä ja kokevatko katsojat konventioita noudattavan tekstityksen laadukkaammaksi kuin konventioita rikkovan tekstityksen. Tutkimukseni pohjautuu Käännöstekstitysten laatusuosituksiin (2020). Tutkielmani teorialuvussa teen katsauksen tekstittämiseen kääntämisen lajina, erittelen tekstityskonventioita ja -perinnettä Suomessa sekä esittelen tutkimukseni pohjana olevat Käännöstekstitysten laatusuositukset (2020). Tämän jälkeen käyn läpi ruututekstien ja audiovisuaalisen kääntämisen vastaanottoa käsittelevää tutkimusta kuten Tuomisen (2012) ja Orrego-Carmonan (2006) tutkimuksia. Tutkimuksessa näytin yhdelle ryhmälle kerrallaan kaksi otetta saksankielisestä Netflix-sarjasta Criminal: Saksa (2019). Olin laatinut otteisiin suomenkieliset tekstitykset. Ryhmä A näki ensimmäisen elokuvaotteen tekstityksellä, joka noudatti tekstityskonventioita, ja toisen elokuvaotteen tekstityksellä, joka ei noudattanut konventioita. Ryhmä B näki otteet eri tekstityksillä niin, että ensimmäisen otteen tekstitys ei noudattanut tekstityskonventioita, mutta toisen otteen tekstitys noudatti. Katselun jälkeen keräsin tietoa heidän vastaanottokokemuksestaan kyselylomakkeella. Vastauksista käy ilmi, että tekstityskonventioiden vaikutus ryhmieni vastaanottokokemukseen oli oletettua pienempi. Kaikista vastaajista noin kolmasosa ilmoitti huomanneensa tekstityksissä konventioiden rikkomista. Eniten vastaajat havaitsivat liian lyhyitä taukoja repliikkien välissä sekä tuttujen merkintätapojen käyttämistä väärin tai käyttämättä jättämistä. Niistä vastaajista, jotka huomasivat konventioiden rikkomisen, suurin osa ilmoitti, että se ei haitannut heidän katselukokemustaan tai ymmärtämistään. Siihen, kokivatko katsojat konventioiden mukaiset tekstitykset laadukkaammiksi, ei tutkimukseni pohjalta pysty vastaamaan yksiselitteisesti: toisaalta katsojat ilmoittivat pitäneensä laadukkaana myös konventioita rikkovaa tekstitystä, mutta toisaalta he listasivat myöhemmin lomakkeessa laadukkaan tekstityksen ominaispiirteiksi sellaisia seikkoja, jotka puuttuivat konventioita rikkovasta tekstityksestä osittain tai kokonaan.
-
(2020)Pro gradu -työssäni tutkin seksuaalisten ilmausten ruututekstittämistä kieliparissa suomi–englanti. Aineistoni koostuu 307 esimerkistä, jotka olen koonnut kahdeksan suomalaisen vuosina 2000–2017 ilmestyneen elokuvan DVD-julkaisuilta ja elokuvien englanninkielisistä ruututekstityksistä. Olen rajannut tutkimani ilmaukset seksuaalisiin ruumiinosiin sekä seksuaaliseen toimintaan viittaaviin ilmauksiin. Tutkimukseni ulkopuolelle jäävät mm. sellaiset seksuaaliset ilmaukset, joita on selkeästi käytetty kirosanana. Tutkimusmetodini on laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimuksessani haluan selvittää, millaisia käännösstrategioita seksuaalisten ilmausten kääntämiseen on käytetty, minkä verran tiettyjä strategioita on käytetty, mikä on kontekstin vaikutus käännösstrategian valintaan sekä onko seksuaalisten ilmausten ja muun poikkeavan kielen (esimerkiksi puhekieli, kirosanat) kääntämiseen käytetty järjestelmällisesti samanlaista strategiaa. Hypoteesini on, että huomattavaan osaan aineistoni seksuaalisista ilmauksista on käytetty jotakin alkuperäisen seksuaalisen ilmauksen ”painoa” lieventävää käännösstrategiaa. Koska aihetta ei ole vielä tutkittu laajasti, työni keskittyy myös tutkimuksen terminologian pohjustamiseen sekä keskustelee aihettani sivuavien tutkimusten kanssa. Aiheelleni ei löydy tiettyä teoriaa, jonka pohjalta sitä voisi tutkia, mutta tutkielma ja hypoteesini pohjautuu suurelta osin siihen, millaisia ohjeita alatyylisten ilmausten ja muun poikkeavan kielen kääntämisestä on alalla annettu. Omassa aineistossani hypoteesini osoittautui paikkansapitäväksi. Koko aineistosta noin kolmasosaa seksuaalisista ilmauksista oli jollain tavalla muutettu lähtötekstissä, ja kaiken kaikkiaan noin 25 % ilmauksista oli lievennetty käännettäessä. Strategioiden välillä on kuitenkin vaihtelua eri elokuvien ja erilaisten aineiston sisäisten kategorioiden (esim. julkaisuajankohta, kohdeyleisö) välillä. Analysoin myös näitä strategioiden valintaan liittyviä tekijöitä tutkimuksessani.
-
(2023)Kielensisäisten- eli ohjelmatekstitysten erityispiirteisiin kuuluu audiovisuaalisen teoksen multimodaalisuus eli se, että teos koostuu useiden moodien rakentamista merkityksistä. Tekstitykset ovat osa merkityskokonaisuutta, eikä niiden ole tarkoitus herättää ylimääräistä huomiota. Kirjoituksessa tietyt puheen elementit helposti korostuvat, minkä vuoksi jotkut niistä on syytä muotoilla eri tavalla kirjoitettuun muotoon. Yksi näistä on puhekielisyyden tekstittäminen. Puhekielisyyden tekstittäminen on tarkoituksenmukaista nimenomaan ohjelmatekstityksissä, koska puhekielisyys on tärkeä osa merkitysten muodostumista, ja ohjelmatekstitysten ensisijainen kohderyhmä on kuulovammaiset henkilöt, joilla ei ole riittävää pääsyä audiovisuaalisen teoksen, kuten televisio-ohjelman, äänimaailmaan. Ohjelmatekstitys kuuluu saavutettavuuspalveluihin, joista on säädetty laissa. Puhekielen poisjättäminen tekstityksistä muuttaisi henkilöhahmojen ulosantia ja sivuuttaisi merkittävän osan teoksen merkitysmaailmasta. Puhekielimäisyyttä ei voida kuitenkaan suoraan litteroida sellaisenaan, sillä kirjoitus on painokkaampaa kuin puhe kuultuna. Siksi puhekielen luomiseen tekstissä riittää tietyt puhekielimäiset piirteet äänne-, muoto-, sanasto- ja lausetasolla. Näiden piirteiden käytön toteutumista tutkin aineistoni Yle Areenassa julkaistun sarjan AIKUISET avulla. Olen litteroinut kahden jakson puhuttuja lausumia ja niitä vastaavat tekstitykset rivijakoineen. Tutkielman metodi on laadullinen aineistopohjainen kielentutkimus. Tutkimusaineiston perusteella sarjan tekstitykset on luotu yleisesti ja laajalevikkeisesti käytettyjen puhekielisten piirteiden mukaisesti. Ohjelmatekstitysten puhekielisyyden piirteet aineistossa on tuotettu siten, että ne antavat ensisijaiselle kohdeyleisölle tarvittavan illuusion siitä, miten dialogia käydään. Aineiston tekstitykset ovat kaiken kaikkiaan helposti luettavia ja tarkoituksenmukaisia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Poikkeuksissa ratkaisun takana voi olla tekstittäjän virhe, repliikin ajan tai tilan puutteellisuus taikka muu vastaava tekstittämisen haasteisiin liittyvä seikka. Eniten puhekielimäisyyttä on jätetty pois lausetasolta, mikä jälleen liittyy ajan ja tilan haasteisiin tekstityksessä.
-
(2017)Pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan freelancer-kääntäjä Kalle Niemen tekemiä tekstityskäännöksiä Eurovision laulukilpailuun vuosina 2009-2016. Tutkielman tavoitteena on on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat persoonallisten käännösratkaisujen syntymiseen Euroviisujen tekstityksissä, ja millä tavoin ja mistä syistä kääntäjä tekee itsensä näkyväksi näissä ruututeksteissä. Tutkin myös, miten Euroviisujen tekstitykset sitoutuvat yleisiin tekstityskonventioihin ja –normeihin. Tutkimusaihe on ajankohtainen, koska Niemen persoonalliset euroviisu- ja muut musiikkikäännökset ovat herättäneet viime vuosina mediassa käännösalalle poikkeuksellista huomiota. Tutkielman aineisto koostuu Euroviisuissa vuosina 2009-2016 esitetyistä kilpailukappaleista ja niiden suomenkielisistä tekstityksistä, jotka on YLE TV2:lle laatinut Kalle Niemi. Kilpailukappaleiden joukosta on poimittu esimerkkikäännöksiä, joissa kääntäjän rooli on erityisen näkyvä. Lisäksi aineistona on käytetty Kalle Niemen kanssa maaliskuussa 2017 tehtyä haastattelua. Tutkimukseni pohjaa erityisesti Díaz Cintasin ja Remaelin (2007), Vertasen (2007) sekä Tuomisen (2012) teorioihin audiovisuaalisesta kääntämisestä, Low’n (2017) ja Franzonin (2001) laulujen kääntämisen teorioihin sekä Virkkusen (2001, 2007) laatimiin oopperakääntämisen suuntaviivoihin. Euroviisujen tekstityksistä havaittiin neljä eri näkyvyysluokkaa, joissa kääntäjä tulee erityisen näkyväksi: hokemien ja onomatopoeesian kääntäminen, sanontojen ja muiden persoonallisten sanavalintojen käyttö käännöksissä, omituisten euroviisujen kääntäminen, sekä live-tekstityksen erityishaasteet. Tutkielma osoittaa, miten ammattitaitoinen kääntäjä osaa genren tuntemuksensa ja kunnioituksensa kautta tuoda esille euroviisumusiikkiin liittyviä erityispiirteitä tekstityskäännöksen muodossa. Usein tekstityksen ajatellaan automaattisesti “köyhdyttävän” alkutekstiä, mutta persoonallisten käännösratkaisujen kautta alkuteksti parhaimmillaan rikastuu. Kääntäjän näkyvä rooli tekstityksessä voi parantaa käännösalan näkyvyyttä esimerkiksi mediassa, ja tekstitysnormien rikkoutumisen sijaan Niemen persoonalliset euroviisukäännökset voivat luoda kokonaan uusia normeja laulujen tekstittämiseen.
-
(2020)Tutkielmani aiheena on sotilaiden välisen puhuttelun kääntäminen yhdysvaltalais-britannialaisessa televisiosarjassa Band of Brothers, joka on esitetty Suomessa nimellä Taistelutoverit. Tutkin puhuttelusubstantiiveja, pronominien ja imperatiivirakenteiden kääntämistä sinutteluna ja teitittelynä sekä puhuttelun kääntämättä jättämistä tapauksissa, joissa puhuttelumuotojen puuttuminen voisi viitata suomalaiselle kielenkäytölle ominaiseen suoran puhuttelun välttämiseen. Olen lähestynyt tutkimusaihetta sotilasinstituution tarkastelun kautta: kyseessä on Erving Goffmanin (1961) määritelmän mukainen totaalinen instituutio, mikä selittää sen ominaispiirteitä, kuten muodollista puhuttelua osana hierarkiaa ja vallankäyttöä pikemminkin kuin sosiaalisena valintana tai kohteliaisuuden merkkinä. Sotilaskielessä substantiivipuhutteluun liittyy käännösongelmia, jotka korostuvat käännöstekstittämisessä, jossa pyritään tiiviiseen ja nopeasti ymmärrettävissä olevaan ilmaisuun. Angloamerikkalaisessa sotilasinstituutiossa, jossa yleisessä käytössä on esimerkiksi yksitavuinen puhuttelusana sir, muodollinen substantiivipuhuttelu on tyypillisesti tiiviimpää kuin suomalaisessa. Epämuodollisessa puhuttelussa on molemmissa instituutioissa enemmän vaihtelua. Koska puhuttelusubstantiivien käyttö on englannissa yleisempää kuin suomessa, erityisesti epämuodolliset puhuttelusanat ovat kuitenkin usein jätettävissä käännöksestä pois. Pronominipuhuttelussa käännösongelman tuottaa se, että englannin puhuttelupronomini you voidaan kääntää joko sinutteluna tai teitittelynä. Käännösongelma on sotilaskielessä pienempi kuin instituution ulkopuolisessa yleiskielessä, jossa odotukset voivat vaihdella, sillä Puolustusvoimissa teitittely on esimiehen ja alaisen välillä muodollisissa tilanteissa yleensä pakollista ja muulloinkin yleistä. Epämuodollisissa yhteyksissä ja toisensa hyvin tuntevien sotilaiden välillä hierarkian ohittavaa sinuttelua kuitenkin esiintyy. Analyysissa tarkastelen puhuttelua sekä muodollisissa että epämuodollisissa tilanteissa televisiosarjan kolmessa jaksossa. Analyysini on lähtökohdiltaan kvantitatiivinen, ja olen valinnut tarkastelemastani 726 puhuttelua sisältävästä repliikistä lähempään tarkasteluun 37 esimerkkiä. Yleinen kysymys, johon pyrin vastaamaan, on se, onko alkutekstissä esiintyvä puhuttelu käännetty sotilaskielen verrattain hyvin tunteva suomalainen kohdeyleisö huomioon ottaen siten, että käännöksessä säilyy sama uskottavuus, jonka alkuteksti saavuttaa sotilasinstituutiossa käytetyn kielen osalta. Erityistä huomiota kiinnitän merkkeihin suoran puhuttelun välttämisestä käännöksessä passiivi- ja nollapronominirakenteilla. Analyysin perusteella vaikuttaa, että puhuttelumuodot säilytettiin käännöksessä verrattain usein. Substantiivipuhuttelua oli poistettu eniten, ja sen vivahteita oli välitetty sinuttelu- ja teitittelyvalinnoilla. Suoraa puhuttelua ei erityisen selvästi vältelty passiivi- tai nollapersoonarakenteilla, joita oli havaittavissa vain pienehkö määrä; sen sijaan suurin osa käännöksessä vältetystä puhuttelusta selittyi av-kääntämisen ominaispiirteillä ja erityisesti tarpeella tiivistää ruututekstiä. Puhutteluvalinnat olivat yleisesti selitettävissä sotilasinstituution hierarkkisen rakenteen tai puhujan ja puhuteltavan sosiaalisten suhteiden kautta, ja usein merkitystä oli molemmilla. Sotilaspuhuttelu vaikutti yleisesti idiomaattiselta, ja käännösratkaisut noudattivat pitkälti suomalaisessa sotilasinstituutiossa esiintyviä tapoja ja käytäntöjä.
Now showing items 1-15 of 15