Browsing by Subject "avantgarde"

Tutkimus tarkastelee camp-sensibiliteettiä Kenneth Angerin lyhytelokuvasarjassa The Magick Lantern Cycle (1947-81). Tutkielman lähtökohtana on Susan Sontagin essee Notes on ’Camp’ (1964). Sontag kuvailee campia estetiikan lajina, jonka syvin olemus on sen rakkaudessa epäluonnolliseen ja liioitteluun. Tutkielma kysyy missä mielessä Kenneth Angerin elokuvia voi pitää campina, millaista on Kenneth Angerin camp ja millaisia ulottuvuuksia elokuvien camp-luenta tuo niiden tulkintaan. Keskeisiä tutkimusmetodeja ovat lähiluku, intertekstuaalinen analyysi ja queer-luenta. Teoriaosuus esittelee aluksi Sontagin camp-teorian ja etenee siitä teoriaan myöhemmin kohdistettuun kritiikkiin. Tutkielmassa käydään läpi myös modernimpia camp-teorioita. Tästä edetään Mihail Bahtinin karnevalismiin, joka on myös aiemmassa tutkimuksessa nostettu esiin Angerin elokuvien yhteydessä. Lopuksi kaikista käsitellyistä camp-teorioista kootaan synteesi ja määritellään, kuinka camp tulisi ymmärtää käsitteenä tämän tutkielman kontekstissa. Käsittelyosa jakautuu kolmeen eri teemaan. Ensimmäinen alaluku keskittyy Angerin elokuvien avantgardistiseen muotoon ja kuva- sekä merkkikieleen kytkeytyviin piilomerkityksiin. Luvun ydinargumentti on, että Angerin elokuvien camp-merkitysten syntyminen liittyy elimellisesti juuri näihin piilomerkityksiin, joista Sontag puhuu esseessään asioiden kaksoisvalaistuksena. Uskonnon ja populaarikulttuurin suhdetta Angerin elokuvissa pohtiva toinen alaluku lähestyy Angerin elokuvien camp-olemusta ritualistisuuden, karnevalismin sekä antropologi Victor Turnerin liminaliteetin käsitteen kautta. Luvussa argumentoidaan, että liminaalitilassa eli välitilassa totuttuja konventioita ja normeja voidaan tarkastella niiden ulkopuolelta. Näitä normeja voidaan sitten toisintaa satiirisesti ja saattaa ne camp-valoon. Viimeinen alaluku pureutuu Angerin elokuvien sukupuolirepresentaatioihin ja sukupuolen korostettuun performatiivisuuteen. Luvun ydinargumentti on, että camp näkee asiat, erityisesti sukupuolet, lainausmerkeissä. Camp sukupuoliparodia kyseenalaistaa valtakulttuuriin juurtuneita mielivaltaisia sukupuolikonstruktioiden perustuksia alleviivaamalla niiden keinotekoista luonnetta. Drag-taiteeseen vertautuva liioiteltu sukupuolten performoiminen myös tuottaa elokuviin campia mies- ja naiskuvaa. Keskeisinä päätelminä voidaan todeta, että campin ydinominaisuudet, eli parodia, ironia, esteettisyys, performanssi ja vastarinta löytyvät kaikki Angerin elokuvista. Angerin elokuvat eivät ole ensisijaisesti poliittisia, mutta epäpoliittisina niitä ei voi pitää. Camp laittaa esteettisyyden sisällön edelle, mutta myös estetiikka on usein ideologista ja siten poliittista. Camp omii kulttuurisia artefakteja kaoottiseen välitilaansa hajottaakseen hallitsevia representaatioita ja tekee sen liioittelun ja karnevalismin kautta, se on vastakulttuuria. Angerin elokuvat ovat tietynlaisen olemisen tavan manifesti, jota ei ole suunnattu cis-heteronormiin kuuluvalle katsojalle, vaan tarkoitettu katarttisena kokemuksena queer-yleisölle.

Tämä tutkielma käsittelee Suomen kansalliskirjaston Slaavilaisen kirjaston erikoiskokoelman “Futuristit” kirjojen alkuperää. Tutkielman pääasiallisena tehtävänä on tutkia kirjaston arkiston ja muiden lähdeaineistojen perusteella, miten ja milloin kokoelman kirjat ovat tulleet kirjastoon. Kaikkien kokoelman kirjojen osalta niiden provenienssia ei voida osoittaa varmasti, mutta esimerkkiteosten pohjalta osoitetaan todistettuja reittejä, joita pitkin kirjat ovat kirjastoon tulleet. Kokoelman kirjat kuuluvat venäläisen historiallisen avantgarden piiriin ja sijoittuvat julkaisuajaltaan vuosille 1909–1932. Kokoelmassa on 49 nidettä. Osa kokoelman kirjoista on täysin uniikkeja ja muutamissa on mukana käsintehtyjä maalauksia ja grafiikkaa. Tämän lisäksi osa kirjoista on erittäin harvinaisia, eikä niitä ole säilynyt maailmassa kuin muutamia kymmeniä kappaleita. Tutkielmassa perehdytään myös kirjaston historiaan nimenomaan kirjojen hankinnan pohjalta keskittyen siihen, miten kirjoja on hankittu ja minkälaisia resursseja kirjastolla on ollut sen historian eri vaiheissa. Suurin osa “Futuristit” -kokoelman kirjoista tuli kirjastoon vuosien 1909 ja 1917 välillä, kun kirjastolla oli vapaakappaleoikeus kaikkeen Venäjän keisarikunnan aikana julkaistuun kirjallisuuteen. Venäjän vallankumouksen jälkeen vapaakappaleoikeus mitätöityi. Vapaakappaleena saapuneista kirjoista ei ole säilynyt täydellisiä listoja, mutta kirjoissa olevien leimojen perusteella voidaan päätellä mitkä kirjat tulivat kirjastoon ennen vuotta 1917. Sen jälkeen kokoelmaan kuuluvia kirjoja hankittiin muun muassa antikvaarisista kirjakaupoista Neuvostoliitosta, saatiin lahjoituksena kirjailijoilta, vaihdettiin muiden yliopistojen ja instituutioiden kanssa ja ostettiin yksityishenkilöiltä. Kirjat on koottu erikoiskokoelmaksi vasta 1980-luvulla. Alkusysäyksenä “Futuristit” -kokoelman kokoamiseen oli taidekeräilijä George Costakisin venäläisen avantgarden kokoelman näyttely Helsingissä 1984, jossa oli mukana myös kuvitettuja avantgarden ajan kirjoja Slaavilaisen kirjaston kokoelmista. Näyttelyn jälkeen kirjaston kokoelmista löydettiin myös muita harvinaisuuksia ja avantgardekirjat koottiin suljettuun erikoiskokoelmaan.

Tutkielman aiheena on taidegraafikkona ja propagandaposliinin suunnittelijana maineensa luonut venäläinen taiteilija Sergej Čehonin. Tutkielman pääasiallisena tehtävänä on tutkia Čehoninin elämäkertaa ennen vallankumousta ja vallankumouksen aikana ja käsitellä hänen tunnetuimman eli posliinituotantonsa suosion johdosta vähemmälle huomiolle jääneitä muita taideteoksia, joissa näkyy sekä pietarilaisen Mir Iskusstva (Taiteen maailma) -liikkeen filosofiaa että vallankumoustematiikkaa ja uuden taiteen, avantgarden, vaikutusta. Tämän lisäksi tutkielmassa pohditaan, miksi Čehoninin tuotanto jää jopa tänäkin päivänä vaille huomiota. Tutkielmassa analysoidaan vuosina 1918–1919 ilmestyneen Sirena-kirjallisuuslehden kansikuvia, joita Čehonin teki päätoimittaja ja akmeistirunoilija Vladimir Narbutin pyynnöstä. Čehoninin biografian avulla pyritään ymmärtämään taiteilijan suhdetta tähän tuotantoonsa. Čehoninin elämäkerran kuvauksessa on käytetty apuna aikalaismuistelmia, uudempaa tutkimuskirjallisuutta, taidekriitikoiden kirjoituksia sekä monografiaa, joka ilmestyi jo Čehoninin elinaikana. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Čehonin oli aktiivinen Mir Iskusstvan modernistisen liikkeen toisen sukupolven jäsen, jolla oli vahvoja yhteyksiä ryhmän ensimmäisen sukupolven taiteilijoihin. Samalla tutkimus osoittaa, että Čehonin kuului Mamontovin Abramcevon taidepiiriin, joka selvästi vaikutti hänen taidetyylinsä muotoutumiseen. Vallankumouksen aikana hän liittyi futuristiseen liikkeeseen, mikä myös heijastui hänen tuotannossaan. Tutkielman tulokset osoittavat, että Sirena-lehden ilmestymisvuonna Venäjän kulttuuripolitiikka suhtautui kriittisesti aikaisempaan kulttuuriperintöön, mutta Sirena peräänkuulutti kulttuuriperinnön säilyttämistä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että aika, jolloin Sirena-lehti ilmestyi, oli myös käännekohta Čehoninin uralla. Sirenassa Čehonin kokeili uusia ilmaisutapoja ja tyylejä, hänen työssään näkyi avantgarden ominaispiirteitä. Samalla hän hyödynsi taiteessaan Mir Iskusstvan keskeisiä periaatteita kuten eklektisyyttä, symbolismia, intertekstuaalisuutta ja polysemiaa. Lopputuloksena voidaan sanoa, että Čehonin oli niitä taiteilijoita, jotka halusivat säilyttää kahden aikakauden välisen yhteyden.