Browsing by Subject "avioliitto"

Now showing items 1-7 of 7

Epätoivottu kosija : Johan Gyldenärin tausta ja hänen avioaikeensa 1620-luvulla

Jensen-Eriksen, Patrik (2023)

Tutkielma käsittelee alemman aatelisen Johan Gyldenärin (1598-1685?) taustoja sekä hänen avioitumistaan aatelisneito Elin Hornin kanssa 1620-luvun alussa. Johan Gyldenär tunnetaan nykyisin Espoon Leppävaaran perustajana. Tutkielman tavoitteita oli selvittää mistä Johan Gyldenär muutti Ruotsin valtakuntaan, mitkä hänen taustansa olivat, sekä selvittää paikallisten aatelisten suhtautumista hänen avioitumiseensa. Avioitumisen aikana Johan Gyldenär ei ollut aatelinen (aateloitiin 1646) ja oli poikkeuksellista, että aateliston ulkopuolinen meni naimisiin aatelisen kanssa. Tutkimuksen keskeisinä lähteinä olivat Lyypekistä löytyneet oikeusdokumentit koskien Gyldenärin perhettä sekä Gyldenärin kirjeenvaihto korkea-arvoisen aatelisen Åke Tottin kanssa. Tutkimuksessa selvisi, että Johan Gyldenärin perheellä oli suolankeittämö Lyypekissä. Gyldenärin perhe menehtyi 1620-luvun alkupuolella, mikä toi hänelle mahdollisesti suurehkon perintöomaisuuden. Näillä rahoilla Gyldenär hankki läänityksiä nykyisen Uudenmaan alueelta. Hän avioitui vuonna 1624 Elin Hornin kanssa ilman Elinin mahdollisten huoltajien, ylhäisaatelistoon kuuluvien Kurkien lupaa. Elin oli orpo aatelisnainen ja on mahdollista, että Kurjet olivat toimineet hänen huoltajinaan. Gyldenärin kirjeistä tulee vaikutelma, että asia aiheutti jonkinasteisen skandaalin ja pahennusta aikanaan. Hän yritti hakea tukea ja myös suojelusta itselleen tutulta ylhäisaateliselta Åke Tottilta. 1600-luvun vaihteesta tunnetaan muutamia vastaavanlaisia aatelisten avioskandaaleja. Tämä tutkimus lisää yhden mielenkiintoisen esimerkin näiden joukkoon. Kyseisenä ajanjaksona Ruotsin valtakuntaan muutti paljon ulkomaalaista aatelistoa, joten tutkielma valottaa myös näiden ihmisten taustoja ja elämää. Lisäksi tutkielma lisää paikallistuntemusta tuodessaan lisätietoa suureksi asuinalueeksi kasvaneen Leppävaaran perustajasta.
Jumalan ja veren häpeä : Sukurutsa 1600-luvun Suomessa moraalipsykologian näkökulmasta

Santavuori, Jaakko (2024)

Tutkielmani tarkastelee moraalipsykologian näkökulmasta 1600-luvun sukurutsaa Suomes-sa. Vahvistan aiemman tutkimuksen tulkintaa sukurutsasta Jumalan vastaisena rikoksena ja moniselitteisenä ilmiönä. Tähän vaikutti Jumalan lain monitulkinnallisuus sekä Jumalan lain ja maallisten lakien yhtäaikainen soveltaminen sukurutsarikoksissa. Lisään ymmärrystä siitä, kuinka Jumala voitiin kokea yhdeksi osapuoleksi sukurutsarikiksessa analysoimalla Jumalaan vetoamisia oikeuspöytäkirjoissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on relationaalis-situationaalinen moraaliteoria, joka on muodostamani synteesi, jonka avulla tutkin moraalia. Synteesi pohjautuu Chelsea Scheinin ja Kurt Grayn dyadiseen moraaliteoriaan ja Dan Sperberin teoriaan representaati-oiden epidemiologiasta. Tutkielmassani testaan moraalia selittävien psykologisten teorioi-den soveltuvuutta historiantutkimuksessa. Haastetta aiheuttaa nopeasti syntyvien moraaliar-vostelmien tarkastelu historiallisilla aineistoilla. Lähdeaineiston runkona on 80 alioikeuksien oikeuspöytäkirjaa, joissa käsitellään sukurutsaa. Aineisto on haettu tuomiokirjakortisto Tuokosta, tutkimuskirjallisuudesta ja jäljittämällä oikeuspöytäkirjoja. Hyödynnän myös Turun hovioikeuden 1600-luvulta säilyneitä sakko-tuomioita ja annettuja kuolemantuomioita. Lisäksi aineiston tukena on esivaltaa edustavia painettuja aineistoja. Analyysini perustuu laadulliselle tarkastelulle, jota tuen sukurutsan rikosrakenteen määrällisellä esityksellä. Sukurutsarikoksen rikosrakenne oli monitulkintai-nen ja suhtautuminen niihin oli ankaraa. Vakavampia kuolemantuomioon johtaneita suku-rutsasuhteita esiintyy enemmän kuin lievempiä sakkotuomioon päättyneitä tapauksia. Veri-sukulaisten välisiä suhteita esiintyy huomattavasti vähemmän kuin lankosukulaisten välisiä. Sukurutsaan kohdistuneet moraaliarvostelmat tulivat käräjille tutkittavaksi yleensä silloin, kun laittoman suhteen biologiset seuraukset äidin raskauksineen ja aviottomine lapsineen tulivat ilmi. Sukurutsaan liittyviin moraalikäsityksiin vaikutti huoli Jumalasta ja avioliitos-ta, sillä sukurutsa häpäisi niitä. Käsitys Jumalan vastaisesta sukurutsasta oli levinnyt rah-vaan pariin, mistä osoituksena on rahvaan Jumalaan vetoamiset. Huolehtimalla Jumalan tahdon toteutumisesta ja avioliiton eheydestä suvut varmistivat maineensa puhtauden, suvun toimeentulon ja suvun jatkumisen. Seksuaalisuuteen ja puhtauteen palautuvat moraalikäsi-tykset aiheuttivat vaikeita konfliktitilanteita, joissa yksilön etu oli alisteinen ryhmän etuun nähden.
”Kukapa ei haluaisi olla rakastettu?” : Avioliiton ja parisuhteen representaatiot ja pyhä järjestys Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa

Pönni, Laura (2023)

Tutkielmassa tarkastellaan Ensitreffit alttarilla -televisio-ohjelmassa rakentuvia avioliiton ja parisuhteen representaatioita ja selvitetään millainen ”pyhä järjestys” niiden pohjalta rakentuu. Tarkoituksena on tarkastella itsestään selvänä pidettyä parisuhteen ja avioliiton ensisijaisuutta kriittisestä näkökulmasta. Pyhän käsitteen kautta tuodaan esille parisuhdenormatiivisuuden taustalla olevaa järjestystä ja sen loukkaamattomuuden ja rajojen suojelua. Tutkielma sijoittuu sosiologisen ja diskursiivisen uskonnontutkimuksen sekä normikriittisen feministisen tutkimuksen kenttään ja sosiaalisen konstruktionismin teoriaperinteeseen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimivat William E. Padenin pyhää järjestystä koskeva teoria, jossa pyhänä näyttäytyy järjestelmä itsessään ja sen loukkaamattomuus, sekä Veikko Anttosen pyhä-teoria, jossa pyhä ymmärretään yhteisön kategoriajärjestelmän ja sen symbolisten rajojen kautta. Lisäksi hyödynnetään Sari Charpentierin näkemystä sukupuoliuskosta, eli pyhään sukupuolieroon perustuvasta heteroseksuaalisesta järjestyksestä. Tutkielman aineistona on Ensitreffit alttarilla -ohjelman kuudes kausi, jossa rakentuvia avioliiton ja parisuhteen diskursiivisia representaatioita analysoidaan representaatioanalyysin keinoin. Aineistosta on valittu keskeisiä kohtauksia, avainkuvia, joiden analyysissa sovelletaan hallitsevan ja vastustavan luennan menetelmää. Aineistosta etsitään itsestään selviä, hegemonisia tulkintoja sekä tätä vastustavia, ei-ilmeisiä, tulkintoja. Ohjelman hallitsevan luennan kautta rakentuu normatiivinen pyhä järjestys, jossa sekä avioliitto että parisuhde saavat pyhän aseman. Ihanteellinen, pyhä parisuhde, on luonnollinen, heteroseksuaalinen, ajallisesti pitkäkestoinen, tulevaisuusorientoitunut ja ydinperheeseen tähtäävä. Myös rakkaus saa pyhän aseman täydellisen onnellisuuden merkkinä. Pyhää järjestystä suojellaan korostamalla parisuhteen ensisijaisuutta ja avioliiton merkitystä sitoutumisen korostajana. Vastustavan luennan kautta ohjelmasta rakentuu anti-järjestys, jossa avioliiton ja parisuhteen ensisijainen asema kyseenalaistetaan korostamalla muiden ihmissuhteiden, kuten ystävyyden, merkitystä ja ymmärtämällä ajallisuus sekä perhe normeista poikkeavalla tavalla. Romanttisen rakkauden merkitys ainoana tienä onneen kyseenalaistetaan ja huomataan myös ei-romanttisen rakkauden merkitys.
Nainen modernisaation keskiössä : Halide Edibin kasvatukseen, koulutukseen ja avioliittoon liittyvien identiteettien rakentuminen 1900-luvun alun Turkissa

Sipovaara, Karoliina (2020)

Tutkin pro gradu -tutkielmassani turkkilaisen kirjailijan Halide Edibin (1884–1964) kasvatukseen, koulutukseen ja avioliittoon liittyviä identiteettejä hänen vuonna 1926 englanniksi julkaistussa muistelmateoksessaan Memoirs of Halide Edib. Edib oli osa uutta osmanimuslimien turkinkielistä koulutettua yläluokkaa, joka ihannoi länsimaita erityisesti Ranskaa – ja halusi modernisoida Osmanivaltakuntaa perinpohjaisesti. Halide Edib on hyvin tunnettu nationalistinen kirjailija Turkissa ja hänen uraansa on tutkittu paljon, joten keskityn tässä pro gradussa ensisijaisesti siihen, miten hän rakentaa muistelmissa identiteettejään kertoessaan siitä ajasta, kun hän ei ollut vielä tunnettu. Olen valikoinut kasvatuksen, koulutuksen ja avioliiton erityishuomion kohteeksi, koska ne olivat aikakauden kuumia puheenaiheita. Naisten sosiaalisen aseman muuttaminen oli yksi nuorturkkilaisten keskeisiä tavoitteita. Heidän naisihanteensa oli moderni koulutettu nainen, joka oli tasapuolinen aviopuoliso modernille miehelle sekä hyvä äiti ja kasvattaja perheen lapsille. Perheihanne perustui länsimaiseen porvarilliseen perheideaaliin. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: - Millaisia nuorturkkilaisten ihanteelliseen moderniin naiseuteen liittyviä identiteettejä Halide Edib rakentaa muistelmissaan ja miksi hän kuvailee itseään tällä tavoin? - Miten hän rakentaa muistelmissa itäiseen ja läntiseen kasvatukseen, koulutukseen ja avioliittoon liittyviä identiteettejä ennen uransa alkua? Olen käyttänyt henkilöhistoriallista lähestymistapaa analysoidessani muistelmia, koska omaelämäkerrallinen kirjoittaminen käyttää samoja konventioita kuin omaelämäkertaa muistuttava autofiktiivinen kirjallisuus tällaisen muistitiedon ja kaunokirjallisuuden rajoilla häilyvän lähestyvän kirjoittamisen lajin tutkimuksessa kirjallisuudentutkimus antaa hyödyllisiä käsitteitä avuksi. Tämä pro gradu - tutkimus on kuitenkin ensisijaisesti historiantutkimusta, koska keskityn enemmän kirjoittamisen tapojen ja luonteen sijasta historialliseen kontekstiin. Käytän analyysissani myös sosiaalihistoriallista lähestymistapaa ja pohdin, miten muistelmissa sekä kertova että kerrottu Halide Edib suhteutuu osaksi laajempaa historiallista kontekstiaan ja erityisesti osmanimuslimien uudistusmielistä yläluokkaa. Yhdistelmä henkilöhistoriaa sekä sosiaalihistoriaa antaa hyvän pohjan tutkia sekä yksilöä että historiallista aikaa, jossa hän eli ja yhteisöä, jota hän oli osa. Halide Edib on kirjoittanut muistelmateoksensa tiettynä ajankohtana, rajaten sitä tietoisesti ja tiedostamatta. Hänen päätöksiinsä niin kirjoitetuista kuin kirjoittamattomista asioista ovat vaikuttaneet kirjoittamisajankohdan tilanteet ja ihmiset. Vaikka muistelmissa eletään menneisyydessä ja muistoissa, on tutkimuksen kohteena silti vuonna 1926 julkaistu teos. Hän ottaa muistelmissa yleisön huomioon ja rakentaa identiteettejään suhteessa heihin. Muistelmissa turkinkieliseen osmanimuslimien yläluokkaan kuulunut Edib rakentaa identiteettejään kirjoittamishetkestä menneisyyteen katsoen ja kertovassa muodossa sanoittaa oman elämänsä tarinan, jossa hän laajan koulutuksen ja perhe-elämään liittyvien ongelmien tarkkailun kautta kasvaa lopulta kirjoittajaksi, koulutuksen kehittäjäksi ja feministiksi. Vaikka muistelmista on luettavissa kehityskertomuksen kaltainen elämäntarina ovat tulkintani mukaan hänen muistelmissaan rakentuvat identiteetit myös ristiriitaisia, mikä näkyy erityisen hyvin kun Edib puhuu kiistanalaisista aiheista kuten feminismistä, avioerosta tai omasta poliittisuudestaan. Edib esittää itsensä muistelmissa nuorturkkilaisten nationalistisen ihanteen mukaisena modernina naisena, joka on sekä uraa luova kirjoittaja että rakastava äiti. Turkkilaisnationalismin oppien mukaan hän löytää tasapainon länsimaisen sivistyksen ja ikiaikaiseksi mielletyn turkkilaisen kulttuurin välillä, mikä näkyy muistelmissa koulutuksen osalta kansankulttuuriksi mielletyn turkkilaisen kirjallisuuden ja teatterin arvostuksena. Kuvatessaan perheeseen ja avioliittoon liittyviä käytäntöjä on Edib selkeästi kriittisempi ja näkee idän ja lännen suhteen jännitteisempänä. Vanhat perheeseen vaikuttavat käytännöt ovat ennemmin haitallisia kuin jotain, mitä pitäisi vaalia ja säilyttää. Uusi eurooppalainen perheideaali on Edibille muistelmissa ihanne, johon hän vertaa vanhaa turkkilaista perhemallia.
Rakkauden ja äitiyden tähden? : Frieda Grossin perhe-elämä 1900–1923

Malm, Niika (2018)

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen Itävalta-Unkarissa syntyneen Frieda Grossin (1876–1950) perhe-elämää sekä rakkauden ja seksuaalisuuden kokemuksia 1900-luvun alun Saksassa ja Sveitsissä. Lisäksi tarkastelen yksityisen perhe-elämän ja kokemuksen taustalla 1900-luvun alun Euroopassa käytyä keskustelua avioliitosta, seksuaalisuudesta, naisista ja äitiydestä. Tähän keskusteluun Frieda Gross yhdistyy aviomiehensä psykiatri Otto Grossin (1877–1920) ja oman epätyypillisen perhe-elämänsä kautta. Otto Gross oli tunnettu seksuaalisen vapauden puolestapuhujana ja patriarkaaliseksi mieltämänsä avioliiton kriitikkona. Seksuaalisen vapauden Otto Gross yhdisti ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Patriarkaalisen yhteiskunnan tilalle Otto Gross halusi matriarkaatin valtaan perustuvan yhteiskunnan. Frieda Gross kasvoi porvarillisessa ja hyvin toimeentulevassa perheessä Itävallan Grazissa. Muutama vuosi avioitumisensa jälkeen aviopari Gross muutti Müncheniin ja antoi toisilleen vapauden avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin. Avioeroa he eivät hakeneet, vaikka yhteiselo ja keskinäinen suhde päättyivätkin pian. Frieda Gross sai yhden lapsen aviomiehensä kanssa ja kolme lasta avioliiton ulkopuolisesta suhteesta kuvataiteilija Ernst Frickin kanssa. Frieda Gross joutui taistelemaan vanhimman lapsensa huoltajuudesta aviomiehensä isän Hans Grossin kanssa. Friedan aviomies tuki Friedaa ja tämän oikeutta pitää kaikki lapsensa luonaan. Frieda Grossin ajatuksia ja kokemuksia perhe-elämästä, rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisena olemisesta analysoin aineistolähtöisesti Friedan ystävälleen Else Jaffélle (1874–1973) kirjoittamista kirjeistä. Taustalla käydystä keskustelusta hyödynnän saksalaisten naisliikkeiden kannanottoja sekä Saksan keisarikunnassa suurta suosiota saavuttaneen ruotsalaisen kirjailijan Ellen Keyn näkemyksiä. Taustan analyysilleni muodostan porvarillisen perheen, äidin ja naisen ihanteesta. Käytän tutkielmassani käsitettä antiporvarillinen, sillä niin Otto Grossia kuin Ellen Keytä on kuvailtu porvarillisen perheen kriitikoiksi. Ajan keskustelua leimasi niin porvarillisissa kuin antiporvarillisissa piireissä äitiyden ylistäminen ja määritteleminen. Kysyn tutkielmassani millaisia olivat Frieda Grossin perhe-elämään liittyvät valinnat, mikä sai Friedan kääntämään selkänsä sovinnaiselle elämäntavalle ja millainen oli ihanteellinen porvarillinen- ja antiporvarillinen nainen sekä miten Frieda näihin määrittelyihin sopi omien luonnekuvailujensa perusteella? 1900-luvun alkupuolella porvarillisesta ydinperhemallista tuli läntisessä eurooppalaisessa kulttuuripiirissä perheen normi, josta poikkeaminen saattoi johtaa väliintuloon. Kirjeiden ja tutkimuskirjallisuuden perusteella esitän, että Friedan perhe-elämä oli hänen taustaansa nähden poikkeuksellista. Omassa tuttavapiirissään hän ei kuitenkaan ollut poikkeuksellinen. Monet saivat lapsia avioliiton ulkopuolella ja monet myös tukivat näkyvästi Friedaa. Vaikka Friedan elämäntapaan vaikuttivat hänen aviomiehensä Otto Grossin näkemykset avioliitosta ja seksuaalisuudesta, esitän, että mainitun tuttavapiirin ja yhteisön tuki oli aviomiestäkin tärkeämpi vaikutin Friedalle. Frieda ei tavoitellut yksinhuoltajuutta, mutta piti selvästi kiinni oikeudestaan hankkia lapsia myös avioliiton ulkopuolella rakastamansa ihmisen kanssa. Äidinoikeudesta kasvoi näkemykseni mukaan Friedalle vakaumus Müncheniin muuton jälkeen. Rakkaus oli tärkeä osa niin Friedan valintoja kuin hänen naiskuvaansa. Rakkaus naisten ominaisena piirteenä yhdistää Friedaa sekä porvarillisiin että antiporvarillisiin naisihanteisiin. Myös äitiys naista vahvasti määrittävänä tekijänä on yhdistävä tekijä antiporvarillisissa ja porvarillisissa naisihanteissa. Sen sijaan olennainen ero näkyy suhtautumisessa seksuaalisuuteen. Porvarilliseen äitiyteen perustuva naisihanne ei ollut seksuaalinen näkyvästi kuten Frieda oli. Konkreettisia seurauksia Friedalle hänen elämäntavastaan oli myös jatkuva taloudellinen ahdinko.
Rakkaus rahan kahleissa : Hilja Pärssinen rakentamassa työläisnaisen identiteettiä 1900-luvun alun Suomessa

Värtö, Ella (2018)

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa suomalaisen yhteiskunnan sukupuolijärjestelmä eli murroksessa siirryttäessä sääty-yhteiskunnasta kansalaisyhteiskuntaan. Tämä muutos toi mukanaan uudenlaisia käsityksiä avioliitosta, perheestä ja sukupuolten välisistä suhteista, etenkin naisten taloudellisesta itsenäisyydestä ja oikeudellisen aseman parantamisesta. Avio- ja perhe-elämän uudistaminen, moraalisten olojen kritiikki sekä siveyden ihanteet kaikki omalta osaltaan toimivat yhtä tärkeinä naisasian polttopisteinä kuin koulutuskysymykset ja tasavertaisten kansalaisoikeuksien vaatimukset. Luokkaa tehdään erilaisissa prosesseissa ja sitä tuotetaan jatkuvasti. Luokka myös kietoutuu muihin sosiaalisiin kategorioihin, kuten rotuun, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen luoden yhdessä niille erilaisia merkityksiä. Näiden merkitysten määrittelyyn liittyy vallan käsite: ne joilla on valtaa pääsevät muovaamaan omaa luokkaansa ja luokan representaatioita yhteiskunnassa haluamallaan tavalla. Intersektionaalisuus sukupuolentutkimuksessa pyrkii ottamaan huomioon yksilön identiteettiin ja asennoitumiseen yhteiskunnallisissa valtasuhteissa vaikuttavan sukupuolen lisäksi monet muutkin tekijät, kuten yhteiskuntaluokan, iän, etnisen taustan ja seksuaalisuuden. Tutkimuksessa käydään läpi sitä, miten sosialisti, naisasianainen ja kansanedustaja Hilja Amanda Pärssinen (os.Lindgren) otti osaa sukupuolimoraalikeskusteluun 1900-luvun alussa. Tutkimuksen tärkeimpänä lähdemateriaalina toimivat Pärssisen itse tuottamat tekstit, kirjoitukset ja puheet. Tutkimuskysymyksiä ovat: Miten Pärssinen suhtautui vallitsevaan avioliittoinstituutioon sekä perhe-elämän järjestelyihin kapitalistisessa yhteiskunnassa ja millä tavalla hän kritisoi vallinneita moraali- ja siveyskäsityksiä? Tutkimuksessa käydään läpi myös sitä miksi hän vastusti kirkollista vihkimystä ja minkälaisena hän näki kirkon roolin yhteiskunnassa sekä naisen aseman määrittelijänä. Läpi tutkimuksen pyritään ennen kaikkea kuvailemaan sitä, minkälaiseksi Pärssinen loi uudenlaista, valtavirrasta poikkeavaa kuvaa työläisnaisesta, joka vallitsevassa yhteiskunnassa yhdistettiin luokan ja sukupuolensa tähden usein siveettömyyteen ja löyhämoraalisuuteen. Minkälainen oli tämä uusi identiteetti, johon Pärssinen halusi työläisnaisten samaistuvan ja millä tavoin Pärssinen näki työläisnaisen kärsivän sekä luokkansa että sukupuolensa tähden? Pärssinen loi teksteillään uudenlaista kuvaa työläisnaisesta ihanteellisena, mutta arjen murheista kärsivänä äitinä tai nuorena ja onnettomana yhteiskunnan uhrina, jonka päälle miehet kasasivat omat syntinsä. Näiden uusien roolien ja samaistuttavien identiteettien tarjoamisen kautta Pärssisen voi sanoa toivoneen näkevänsä työläisnaisia ottamassa enemmän osaa yhteiskunnalliseen toimintaan. Tutkimus esittää Pärssisen ajatelleen, että rakkaudelle perustuva avioliitto vapauttaisi avioliitot, perhe-elämän ja naiset niistä kahleista, joita sitoivat taloudelliset tekijät. Vallitsevassa yhteiskunnassa, jossa avioliittoja solmittiin rahasta, äidinrakkaus oli rajoitettua toimeentulon pakon vuoksi ja lähimmäisenrakkaus oli hautautunut dogmien ja sakramenttien alle oli rakkaus kaikin puolin rahan kahleissa.
Sofien kihlaus : Sofie von Willebrandin kihlausajan kirjeenvaihto keskustelun tilana rakkaudesta, avioliitosta ja naisen yhteiskunnallisesta asemasta 1850

Vaissi, Hannele (2022)

Tarkastelen tutkimuksessani Sofie von Willebrandin kihlajaisaikaista kirjeen vaihtoa. Sofie von Willebrand os. Jaenisch ja Knut Felix von Willebrand avioituivat 27.12.1850. He menivät kihloihin lokakuussa 1850. Kihlausaika oli noin kymmenisen viikkoa. Koska pari asui kihlausaikansa ajan eri kaupungeissa – Sofie Lappeenrannassa ja hänen sulhasensa Felix Helsingissä – muodostui kirjeenvaihto Sofien ja Felixin keskustelun tilaksi, jossa he tutustuivat toisiinsa ja kävivät läpi tunteitaan ja ajatuksiaan. Tutkimuskysymys on: Kuinka Sofie osallistui kihlausaikaisen kirjeenvaihtonsa kautta aikakautensa yhteiskunnalliseen keskusteluun rakkaudesta, avioliitosta ja naisen yhteiskunnallisesta asemasta. Naisilla ei ollut pääsyä julkisen keskustekun foorumeille, kuten sanomalehtiin. Sen sijaan naisten kirjoittamat aikalaisromaanit toimivat keskustelun tilana. Kihlausajan kirjeenvaihto toimi saman periaatteen mukaan. Sofie sai äänensä kuuluviin. Tutkimukseni liittyy elämäkertahistorian ja naishistorian kenttään. Erityisesti Sofie käytti kirjeenvaihtoa keskustelun tilana reflektoiden menneisyyttään, toiveitaan tulevaisuudesta ja naiseuden kuvaa. Koska Sofie oli jo aiemmin toiminut opettajana perustamassaan koulussa, ei aikakauden vaatimus naisen riippuvaisuudesta aviomiehestä ollut helppo. Sofie toimi aktiivisesti oman tulevaisuutensa muokkaajana. Jo kihlaus Felixin kanssa osoitti sitä. Sofie oli aluksi torjunut kosinnan ja myöhemmin tarjonnut itse kättään Felixille. Sofie halusi tuoda keskusteluissa esiin hyvin rehellisen ja ”realistisen” kuvan itsestään naisena. Hänen mielestään Felixillä oli oikeus tietää hänen todelliset tunteensa. Tutkimus vahvistaa joitakin Sofien aikakauden naiseudelle annettuja konventioita, joitakin Sofie vastustaa ja haluaa etsiä itselleen sopivaa ilmenemismuotoa. Tutkimus antaa lisävaloa elämäkerralliseen tietoon Sofie von Willebrandista. Hänestä ei ole kirjoitettu elämäkertaa. Kirjeenvaihto antaa lisäymmärrystä 1850-luvun yhteiskunnalliseen tunneilmastoon ja kertoo yksilön kokemuksen kautta siitä, millaista oli olla morsian ja nainen perheen murroksen vuosisadalla, jotka teemat jatkuvat edelleen meidän vuosituhannellamme.

Now showing items 1-7 of 7

Browsing by Subject "avioliitto"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO