Browsing by Subject "balladi"

Tarkastelen tutkielmassani Eeva-Liisa Mannerin näytelmän Poltettu oranssi (1968) yhteyksiä erilaisiin hysteriaa tarkasteleviin teksteihin. Eeva-Liisa Manner on itse eksplikoinut käyttäneensä näytelmän taustamateriaalina muutamien Freudiakin varhaisempien psykiatrien kirjoituksia. Itse näen näytelmän ilmeisen yhteyden myös Freudin tapaustutkimuksiin, erityisesti Doran tapaukseen, sekä Sigmund Freudin muihin pohdintoihin. Lähtökohta tutkia ilmiön hysteria ja tekstin Poltettu oranssi yhteyksiä on perusteltu, sillä näytelmässä mainitaan hysteria tai hysteerisyys muutamaankin kertaan, vaikka ihan vain hulluudestakin puhutaan; joka tapauksessa päähenkilöä vaivaa määrittelemätön tai useita eri nimityksiä saava mielen sairaus. Tutkimusmetodiani voi luennehtia kontekstuaaliseksi, ja feministinen näkökulma on vahvasti läsnä jo käyttämieni lähdetekstien ansiosta. Käytän paljon sitaatteja, jotta saisin eri tekstit keskustelemaan, kommunikoimaan keskenään. Tutkielman alkupuolella hahmottelen hysteriaa ja sen historiaa, loppupuolella liitän aihealueen tiiviimmin Mannerin näytelmän tekstiin. Lähteistäni löytyy tutkijoita, sosiologeja, filosofeja, kirjallisuuden tutkijoita ja historioitsijoita, jotka ovat tarkastelleet hysteriaa sekä sen historiaa eritoten feministisestä näkökulmasta. Hysteria oli aihepiirinä suosittu 1990-luvulla ranskalaisten feministisesti suuntautuneiden ajattelijoiden (Cixous, Clément, Irigaray, Kristeva) piirissä. Huomioin työssäni tunnetusti hyvin laajasti lukeneen Eeva-Liisa Mannerin erityisiä kiinnostuksen kohteita kirjallisuudesta, sekä myös muiden tutkijoiden näkemyksiä, analyyseja ja tulkintoja Mannerin teoksista. Analysoin ja pohdin, mitkä tekstit voivat olla Poltetun oranssin sukulaistekstejä tai kummitekstejä; Manner on niitä itsekin nimennyt, käyttäen juuri sanaa kummi, tai millaiset myyttiset tai kirjalliset hahmot – noita, Kassandra, Ofelia, balladien liminaalihahmo tai balladinainen, jopa sielu platonilaisena kuvaelmana, tai Freudin niin kutsutun Doran tapauksen Dora, hänkin omalla tavallaan fiktiivinen rakennelma – voisivat olla päähenkilö Marinan esikuvia, eräänlaisia esiäitejä. Johtopäätöksiä: Eeva-Liisa Mannerin näytelmä Poltettu oranssi – Balladi sanan ja veren ansoista ilmentää pohdintaa yksilön hulluudesta, sen peilautumisesta yhteiskuntaan, ja toisin päin. Tämä on molemminpuolista, myös yhteiskunnan voidaan ajatella olevan sairas. Olen löytänyt päähenkilö Marinalle lähdeaineistoani apuna käyttäen esikuvia, jotka usein liittyvät naisen niin sanotulla hulluudella, tai hysteeriseksi nimetyllä käytöksellä ilmaisemaan kapinaan vallitsevia ahdistavia olosuhteita kohtaan, joita voivat olla perhe, viktoriaanisen ajan ihanteet, erilaiset varhaiset terapiamuodot, subjektin aseman riistäminen, persoonan määrittely ulkopuolelta tai miehinen symbolinen järjestys, jossa naisen omalle ilmaisulle, puheelle, halulle tai identiteetille ei ole sijaa. Lopulta Marina valitsee oman identiteettinsä, mutta seuraukset ovat tuhoisat. Vertauskuvallisena hahmona Marina oman särkymisensä kautta ennustaa myös yhteiskunnan tuhoutumista, tai sen vallitsevien järjestelmien rikkoutumista, tavalla tai toisella. Katson, että näytelmän Poltettu oranssi yhteys hysterian moniulotteiseen historiaan on ilmeinen.