Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "buddhalaisuus mediassa"

Sort by: Order: Results:

  • Sorvoja, Piia (2019)
    Tarkastelen tutkielmassani, kuinka vuoden 2017 elokuussa Burma/Myanmarissa käynnistynyt rohingya -kriisi representoidaan Helsingin Sanomissa. Burma/Myanmar on buddhalaisenemmistöinen maa, kun taas sen vainottu vähemmistö rohingyat ovat islaminuskoisia. Islam edustaa mediassa usein länsimaille vihamielistä ”toista”, missä yhteydessä muslimit kuvataan aggressiivisina ja uhkaavina. Buddhalaisuuteen puolestaan suhtaudutaan länsimaissa lähtökohtaisesti positiivisesti, ja buddhalaismunkkeihin yhdistyy mielikuvissa seesteisyys sekä rauhanomaisuus. Rohingya -kriisissä asetelma kääntyy päälaelleen siinä mielessä, että muslimivastaisuutta Burma/Myanmarissa ovat lietsoneet jotkut äärinationalistiset buddhalaismunkit, kuten Wirathu. Tutkimuskysymykseni onkin, miten islam ja buddhalaisuus esitetään Helsingin Sanomissa ja miten niiden roolien puolesta argumentoidaan. Aineistonani toimii Helsingin Sanomien verkkopalvelun uutisartikkelit vuoden 2017 elokuusta vuoden 2018 helmikuuhun. Hyödynnän tutkimuksessani retorista analyysia Chaïm Perelmanin teorian pohjalta. Jaan aineistosta nousevien teemojen perusteella uutiset viiteen eri kategoriaan ja tarkastelen, millaisia retorisia keinoja niissä on käytetty sekä millaisia kuvia niistä muodostuu. Nämä kategoriat ovat buddhalaisuutta koskeva buddhalaisuus – ”myötätuntoa hyttysille, muttei ihmisille”, islamiin liittyvä islam – taistelijoita ja suuria perheitä, rohingyoiden kärsimyksen kuvailuun keskittyvä rohnigya -kansan kärsimykset, Aung San Suu Kyihin median kohdistama kritiikki ja puolustus kategoriassa Aung San Suu Kyi –”ahtaassa raossa” vai ”kansanmurhan palvelija”? sekä sotavoimien kuvaaminen Burma/Myanmarin todellisena vallankäyttäjänä kategoriassa sotavoimat todellisena vallankäyttäjänä. Tutkimuksessani käy ilmi, että kriisiä koskevasta uutisoinnista on löydettävissä erilaisia retorisia keinoja auktoriteettiin nojaavasta argumentaatiosta metaforiin. Lisäksi niistä on havaittavissa vahvoja premissejä eli esisopimuksia. Buddhalaiset mielletään rauhanomaisiksi, kun taas islaminuskoiset aggressiivisiksi ja takapajuisiksi. Islaminuskoisen vähemmistön jouduttua vainon kohteeksi buddhalaisenemmistöisessä maassa uutisointi muuttuu ja alkuperäisestä premissistä poiketen buddhalaisuuteen aletaan liittää myös aiempaa negatiivisempia rinnastuksia. Sävyltään uutisointi on kuitenkin enemmän ihmettelevää, ja kriisiin pyritään etsimään vastauksia ennen kaikkea Burma/Myanmarin valtion olemuksesta tai sen historiasta. Aineistosta käy ilmi sekä islamia että buddhalaisuutta koskevan tiedon olevan itse asiassa varsin vähäistä.