Browsing by Subject "ecocriticism"

This thesis discusses A.S. Byatt’s writing about nature in Possession: A Romance and The Biographer’s Tale. It examines how the duality of nature, symbolic and material, manifests itself in the two novels and how that relates to broader questions about fiction and reality. The purpose of this study is to explore the conceptualisation of nature by humans in conjunction with the physical existence of the natural world. The biographical aspect of the texts is juxtaposed with a discussion of the natural sciences and the evolutionary process, which enables Byatt’s human characters’ existence to be analysed in less anthropocentric terms, against the wider organic context of nature and life. This study draws upon ecocritical perspectives which are applied to explore the complex and intertwined connections between the cultural and physical aspects of nature, the human and the non-human, and the mind and the body. As Byatt’s novels mix realism and fantasy, such approaches enable the duality of the natural world to be analysed as relational instead of being treated as oppositional: the human-nature relationship operates on biological and abstract levels simultaneously. The distinction between language, a product of the human mind, and the embodied physical reality of nature is at the core of the analysis conducted. The body and the mind are examined both in human terms and in relation to the non-human. This thesis argues that there are underlying systemic contexts, both biological and cultural, within which Byatt’s human characters and her narratives operate in Possession and The Biographer’s Tale. Alongside the exploration of human and natural histories, origins and relationality emerge as key themes in the two novels, connecting the fragmented and uncertain existence of postmodern individuals with the more solid and timeless systems of the natural world.

In this thesis I analyze the economic and ecological themes in Margaret Atwood’s 2003 novel Oryx and Crake. I show that the dystopian near-future world of the novel is a satirical depiction of the culture of 2000’s late capitalism and that Atwood is specifically criticizing global capitalism’s detrimental effects on the environment. Atwood herself categorizes the novel as a work of speculative fiction, by which she means that the dystopian fictional elements of the novel have real-world precedents, and that they are an exaggeration of contemporary conditions. In my analysis of capitalism and culture in the novel I use theoretical concepts introduced by Frederic Jameson regarding the culture of late capitalism. I show that Atwood’s extensive use of the language of branding calls attention to the role global capitalism plays in the story. The estranging effect works by foregrounding the neologisms and fictional brands, which then reveal how similarly pervasive real corporations and brands are in our world. In accordance with the satirical tone of the novel, the absurd elements in the story are rarely questioned or commented on critically by the characters. I claim this works to show how a lack of political concern or action in the real world leads to the worsening social and ecological conditions described in the novel. The ecological satire of the novel, on the other hand, comes across in the way climate and nature are approached in the story. In my analysis I claim that Atwood is criticizing the shallow environmentalism of corporations, the commodification of production animals, and the opposition between humans and nature by taking these themes to their extremes. Instead of system change, individual solutions are applied to individual problems, including Crake’s ultimate decision to end humanity, which I read as a misapplication of deep ecological politics. I conclude that speculative fiction serves an important function in imagining possible futures and challenging our ideas about where we might be headed. The theoretical approaches I adopt in my thesis work together to present capitalism not only as a system of human exploitation, but of ecological exploitation as well. Oryx and Crake is a deeply political novel that shows the trajectory of the cultural and ecological decline we are on if our understanding of our own role in the ecosphere does not change.

Tutkielma käsittelee mielenmaiseman ja maiseman sekä inhimillisen ja ei-inhimillisen yhteyttä Virginia Woolfin The Waves -teoksessa. Sana luonto on käsitteenä liukuva, sillä selvää rajaa ihmisen ja luonnon välillä on vaikea vetää. Ihminen on osa luontoa jatkumona, jonka rajapinta on epäselvä. Kun puhutaan luonnosta, jossa ihminen ei ole osana, sana luonto on ongelmallinen. Sen vuoksi tutkielmassa käytetään käsitettä ei-inhimillinen kun puhutaan luonnosta, joka on jatkumon vastakkaisessa päässä ihmisen suhteen. Tutkielmassa tarkastellaan Woolfin tapaa käydä ekologista dialogia ei-inhimillisen maailman kanssa ja tulkita ei-inhimillisen maailman hiljaisuutta. Woolf avaa lukijalle väylän tulla tietoiseksi tuosta hiljaisesta ekologisesta dialogista. Tarkastelen tutkielmassani The Waves -teoksen hahmojen suhdetta ei-inhimilliseen, mikä ilmenee erityisesti heidän pyrkimyksissään muodostaa bioottisia yhteisöjä ympäristönsä kanssa. Bioottinen yhteisö on luonnontieteilijä Aldo Leopoldin käyttämä ilmaisu, jolla tarkoitetaan ihmisen ja hänen ympäristönsä muodostamaa yhteisöä. Bioottisen yhteisön jäsenten eloonjääminen, elämän mielekkyys ja evoluutio ovat suorassa vuorovaikutuksessa toisiinsa. Merkittäviä teemoja, joita käsittelen tutkielmassani ovat maa, puut, lehdet ja toistuvat kuviot. Erityisesti maan merkitys on jäänyt vähemmälle huomiolle Virginia Woolfia käsittelevissä tutkielmissa. Tutkielma on lähtökohtaisesti ekokriittinen. Ekokriittisessä lähestymistavassa tarkastellaan erilaisia kulttuurin tulkintoja ihmisen ja ympäristön suhteesta. Tutkielmassa pohditaan myös, voisiko kirjallisuuden tulkinta ekokriittiseltä kannalta edistää ratkaisujen löytymistä ekologisiin kriiseihin edistämällä ekologista dialogia ihmisen ja ei-inhimillisen maailman välillä. Tutkielmassa käsitellään myös Woolfin omaa elämänfilosofiaa piilossa olevasta kuviosta, eräänlaisesta metafyysisestä rakenteesta, johon voi saada kosketuksen taiteen välityksellä, ja sen ilmenemisestä The Waves teoksessa. Woolf uskoi, että taiteet ja estetiikka muodostavat arkielämältä piilossa olevan kuvion, jonka voi hetkellisesti kokea. Woolfin mukaan Beethovenin musiikki tai Shakespearen näytelmät ovat osa kuviota, jonka muodostavat kaikki ihmiset eräänlaisena yhteisenä alitajuntana. Tutkielmassa pohdin lisäksi Woolfin ajattelun ja kirjallisen ilmaisun yhtymäkohtia niihin luonnontieteellisiin teorioihin, joissa käsitellään maaetiikkaa, bioottista yhteisöä, eri organismeissa sekä mm. musiikissa toistuvien kuvioiden merkitystä sekä biofiiliaa eli hypoteesia ihmisten sisäänrakennetusta tarpeesta olla yhteydessä muihin elollisiin organismeihin. Metodiltaan tutkielma tukeutuu lähdekirjallisuuteen, joista kirjallisuuden tutkimuksen puolelta mainittavia ovat Charlotte Zoe Walker, Diana Royer, Carrie Rohman, Avrom Fleishman, Laci Mattison, Emily M. Hinnov, Diana L. Swanson, Gillian Beer, Christina Alt, Louise Westling ja L. Elizabeth Waller. Luonnontieteellisiä lähteitä ovat Aldo Leopoldin, Edward O. Wilsonin ja Gregory Batesonin teokset. Tutkielma koostuu johdantoluvun lisäksi viidestä taustaa ja teorioita käsittelevästä luvusta sekä analyysiosiosta, jonka viidessä luvussa tarkastellaan lähemmin mielenmaiseman, maiseman, bioottisten yhteisöjen, maaetiikan ja kuoleman merkitystä The Waves -teoksen hahmoille ja kerronnan kokonaisuudelle. Keskusteluosiossa pohditaan hahmojen ja heidän ympäristönsä eli bioottisten yhteisöiden vuorovaikutussuhteita. Tutkielma osoittaa, että inhimillinen ja ei-inhimillinen ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa The Waves -teoksessa. Voidaan päätellä, että Woolfin hahmojen suhde ympäristöönsä ohjaa heidän elämäänsä joko positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan. Tutkielmassa havainnoidaan myös Woolfin kirjallisen ilmaisun ja eräiden Batesonin, Wilsonin ja Leopoldin esittämien teorioiden samankaltaisuus. Tutkielmassa todetaan lopuksi, että kirjallisuuden ja luonnontieteiden yhtymäkohdat ja kirjallisuuden tulkinta ei-inhimillisestä näkökulmasta voivat tarjota tärkeitä väyliä inhimillistä ja ei-inhimillistä maailmaa uhkaavien ekologisten kriisien karikoista selviämiseen.

Kirjallisuustieteellinen tutkielma erittelee puutarhan käsitettä ja sen monimerkityksellistä suhdetta luonnon ja kulttuurin väliseen dikotomiaan. Puutarha voidaan nähdä luonnon ja kulttuurin välisenä kohtaamispaikkana ja yhteensovittajana, sekä metaforisella tasolla että käytännössä. Tutkielman lähtökohtana ja pääaineistona on laguna pueblo intiaanikirjailija Leslie Marmon Silkon teos Gardens in the Dunes (1999), jossa puutarhat ovat keskeisessä roolissa myös luonto/kulttuuri-dikotomian neuvottelemisessa. Romaanin päähenkilöiden suhteet omiin puutarhoihinsa kuvastavat sekä heidän luontosuhdettaan että ajatusmaailmaansa laajemmallakin tasolla. Nämä puolestaan näkyvät siinä, minkälaisin keinoin henkilöhahmot viljelevät ja hoitavat maata, sekä puutarhojen erilaisissa sosiaalisissa ja kasvatuksellisissa merkityksissä. Silkon teos sijoittuu pitkälti 1890-luvun Yhdysvaltojen läntisille alueille, muun muassa Sonoran aavikolle Kalifornian ja Arizonan osavaltioiden rajalla. Tämä on kulttuurihistoriallisesti ja maantieteellisesti kriittinen ajanjakso myös alkuperäiskansojen näkökulmasta, sillä virallisesti katsottiin "rajaseudun" (engl. Frontier) pysähtyneen vuoteen 1890 - samalla intiaaniheimot pakotettiin reservaatteihin, sisäoppilaitoksiin, tai pakkotöihin, ja yleisesti miellettiin intiaanien ns. perinteisen kulttuurihistorian myös käytännössä "pysähtyneen" tähän ajanjaksoon. Teoksessaan Silko kuitenkin kulkee rajaseudun jälkiä taaksepäin, vieden kirjan päähenkilöitä pitkälle matkalle kohti Yhdysvaltain itärannikkoa, aina Englantiin ja Italiaan asti. Kulttuurinen ja poliittinen ajankuva näkyy vahvasti myös matkan aikana kohdatuissa puutarhoissa. Tutkielma nostaa esille myös muutamia ekokritisismissä vakiintuneita käsitteitä kuten erämaa, pastoraali ja "ekologinen Intiaani" (engl. wilderness, pastoral ja "ecological Indian"). Nämä käsitteet ovat saaneet paljon huomiota niin kirjallisuus- kuin kulttuuritutkimuksessa yleensäkin, ja ne sisältävät vaikutusvaltaisia metaforia ja mielikuvia, jotka puolestaan näkyvät eri kulttuurien luontokäsitysten muodostamisessa. Tutkielma vertaa puutarhan käsitettä myös erämaan ja pastoraalin keskisiin piirteisiin, sekä puutarhan mahdollisuuksia paljastaa uusia, merkityksellisiä näkemyksiä ihmisen ja (ei-inhimillisen) luonnon väliseen suhteeseen. Tutkielman teoreettiinen aineisto koostuu useasta eri ekokriittisestä lähteestä. Kirjallisuusteorian osalta keskeiseen aineistoon kuuluvut muun muassa Laura Coltellin (toim.) Reading Leslie Marmon Silko: Critical Perspectives Through Gardens in the Dunes (2007); Mary Ellen Snodgrassin Leslie Marmon Silko: A Literary Companion (2011) Cheryl Glotfelteyin ja Harold Frommin (toim.) The Ecocriticism Reader: Landmarks in Literary Ecology (1996); Laurence Buellin The Environmental Imagination: Thoreau, Nature Writing and the Formation of American Culture (1995); Greg Garrardin Ecocriticism (2004); sekä Nancy Easterlinin A Biocultural Approach to Literary Theory and Interpretation (2012). Kirjallisuustieteen ulkopuolelta tulevaa aineistoa ovat muun muassa Mara Millerin taidefilosifinen tutkielma The Garden as an Art (1993), ja Ken Thompsonin Where Do Camels Belong? The Story and Science of Invasive Species (2015).