Browsing by Subject "esinekokemus"

Miniatyyrimuotokuvat ovat tyypillisesti pienikokoisia, usein akvarellein pergamentille tai norsunluulle maalattuja muotokuvia, jotka ovat olleet suosittuja lahjoja ensin eurooppalaisissa hoveissa ja myöhemmin myös porvariston piirissä 1500-luvulta aina 1900-luvulle asti. Vuosisatojen aikana miniatyyrien taiteellisessa ja teknisessä toteutuksessa on tapahtunut useita muutoksia, samalla, kun niiden käyttäjäkunta on laajentunut ja sosiaaliset roolit monipuolistuneet. Tässä tutkielmassa tarkastellaan yksityishenkilöitä kuvaavia miniatyyrimuotokuvia esineinä sekä materiaalisesta että sosiaalisesta näkökulmasta. Näitä näkökulmia yhdistelemällä pyritään hahmottelemaan miniatyyrille tyypillinen esineluonne, eli juuri sille ominainen aineettomien ja aineellisten ominaisuuksien kokonaisuus. Esineluonteen käsitettä lähestytään hyödyntämällä esimerkiksi antropologi Hans Beltingin ajatuksia kuva-aiheen (Bild/image) ja kuvan (Bild/picture) eroista sekä niiden yhteyksistä ilmenemismuotoon (Medium/medium) ja ruumiiseen (Körper/body). Esineluonteen sosiaalista puolta käsitellessä pohjana on antropologi Alfred Gellin teoria esineiden sosiaalisesta toimijuudesta (social agency). Esineluonteen yleisen hahmottelun lisäksi tutkielmassa analysoidaan, miten miniatyyrin esineluonne muuttuu, kun miniatyyri siirtyy yksityisestä käytöstä keräilijän kokoelmaan. Keräilyä ja keräilijän esinekokemusta käsitellessä keskitytään suomalaiseen panimonomistajaan Paul Sinebrychoffiin (1859–1917) ja hänen miniatyyrimuotokuvakokoelmaansa, joka sisälsi 340–400 teosta. Tutkielmassa kartoitetaan Sinebrychoffin kokemuksia miniatyyreistä ja niiden keräilystä pitkälti hänen käymänsä keräilyyn liittyvän kirjeenvaihdon kautta. Tutkimuksen kautta käy ilmi, että alkuperäiselle käyttäjälle miniatyyrimuotokuvan esineluonnetta leimaa ennen kaikkea sen pieni, mukana kuljetettava koko ja kokemus sen välittämästä läsnäolon tunteesta. Yksityinen käyttäjä kokee miniatyyrin vahvasti ruumiillisen kosketuksen ja henkilökohtaisten muistojensa kautta. Keräilijälle siirtyessään miniatyyri käy läpi jonkinlaisen etääntymisen prosessin ja ikään kuin mykistyy. Kokoelmassa sitä aletaan arvottaa enemmän tiettyä kategoriaa edustavana esimerkkinä ja osana kokonaisuutta, ja keräilijälle esineen merkitys ei muodostukaan niinkään henkilökohtaisen tunnekokemuksen vaan keräilyyn liittyvän prosessin ja sen käytänteiden kautta.