Browsing by Subject "esitystaide"

Now showing items 1-3 of 3

Postinhimillisiä subjekteja ja implisiittistä uskonnollisuutta emansipatorisessa esitystaiteessa

von Pfaler, Konsta (2023)

Tutkielma tarkastelee kahden Toisissa tiloissa -esitystaidekollektiivin osallistavan esitystaideteoksen jaettua, kollektiivista subjektinmuodostusta ja emansipatorisen taiteen implisiittisen uskonnollista maastoa. Teoreettisena viitekehyksenäni toimivat implisiittisen uskonnon teoria, draaman jälkeisen teatterin teoria ja Karen Baradin performatiivinen toimijuusrealismi. Tutkielma nojaa posthumanistiseen ontologiaan ja epistemologiaan, joka hylkää perustavana taustaoletuksena kartesiolaisen dualismin, representationalismin sekä liberaalin humanismin autonomisen subjektin. Metodologisesti työn keskeisimpiä välineitä on diskurssintutkimus sekä diffraktiivinen optiikka, jonka ideana on sivuuttaa reflektio eli peilaaminen ja tuoda tilalle apparaatti, jolla voidaan lukea luovasti eri teorioita rinnakkain ja ei-hierarkkisesti. Aineistona olevat esitystaideteokset paikantuvat tutkielman epistemologisen ja eettisen taustan kanssa samankaltaiselle alueelle: antroposeenin perustavanlaatuisiin ongelmiin etsitään vastauksia luomalla yhteyksiä ei-inhimilliseen ja kyseenalaistamalla stabiilit rajanvedot esimerkiksi subjektinmuodostuksessa. Esityksien dramaturgiat tulkitsen edistävän postinhimillistä tilaa ja monisuuntaista, intra-aktiivista subjektinmuodostusprosessia. Esitystaideteokset sisältävät emansipatorisen ulottuvuuden, joka performoituu esiin konventionaalisten ajatus- ja kokemistapojen haastamisena sekä länsimaisen kulttuurin ihmiskeskeisyyden problematisoivana perspektiivien suhteellistamisena. Esityksien postinhimillisessä emansipatorisessa toiminnallisuudessa tulkitsen ilmenevän implisiittisen uskonnollisia toimintatapoja. Tutkielmani myös rohkaisee tarkastelemaan implisiittisen uskonnon käsitteen avulla taideteoksia laajemmin osana elämismaailmaa, joka sijoittuu binääristen havainnointi- ja kokemistapojen ulkopuolelle. Esimerkiksi pyhä ja profaani -jaottelun ulkopuolelle jäävän sekularismin ja uskonnollisen ekslusivismin välissä olevan kolmannen alueen tarkastelu monenlaisissa sosiaalisissa konteksteissa kuten digitaalisilla muuntuvilla alustoilla ja yhteisöllisissä kulttuurin ja taiteen tiloissa voisi avata laajempaa tutkimuskenttää uskontotieteellisessä keskustelussa. Yhtenä tutkielmani tavoitteena on keskustella ihmisen paikkaa ja subjektiviteettia uusiksi ja samalla hahmottaa kaikkien olentojen välistä samanarvoisuutta poikkitieteellisessä tutkimuksessa.
Queer-miestaiteilijoiden veriesitykset AIDS-diskurssin luennan kohteina : somaattisten fiktioiden tuottamia havaintoja ”homoruumiista”

Hallikainen, Niko (2017)

Tutkielmani käsittelee verta esittävien queer-miestaiteilijoiden esitysten kulttuurisia luentoja AIDS- diskurssin kautta. Tutkimuskohteeni ovat kolme soolomuotoista esitystaideteosta, joiden tekijät ovat queer- miehiä ja joissa tekijä-esiintyjät työskentelevät suoneniskennän keinoin verensä kanssa esitystilassa. Näiden esitysten rinnalla tutkimuskohteitani ovat myös näistä teoksista tuotetut puheet ja esitellyt anekdoottimaiset tapauskertomukset, esitysten kielellisinä jatkeina, jotka osallistavat ja myös alistavat ne tiettyihin diskursseihin. Tutkin kielen ja tulkintojen kautta AIDS-diskurssia, jonka kautta esiintyjien ruumista havainnoidaan ja määritellään. Tutkielmani paljastaa AIDS-diskurssin mahdollistamat keinot tuottaa heteronormatiivista ruumiinpolitiikkaa. Tutkimuksellinen lähtökohtani on jäljittää ja elävöittää se tutkimukselleni perustavanlaatuinen problematiikkaa, miten jäljittää AIDS-diskurssin kaltainen valtava abstraktinen kompleksi. Tutkimuskysymykseni on, miten puheet näistä esityksistä voidaan jäljittää AIDS-diskurssiin ja miten AIDS- diskurssi tulee reflektoineeksi normatiivisen kulttuurin ohjeita lukea näitä esityksiä. Kysyn; miten historialliset luennat sairaista ruumiista ohjaavat kulttuurisia tapojamme käsittää vähemmistöön kategorisoidut ruumiit; miten homoseksuaalisuus asemoidaan yhteiskunnassa; miten identiteettipoliittiset kategoriat jäsentävät katsehavaintoamme ja sen käännöstä kieleksi? Tutkimusmenetelmäni näiden kysymysten tutkimiseen on diskurssianalyyttinen, ja teoreettinen viitekehykseni on poikkitieteellinen rakennelma, joka suuntautuu psykoanalyysin, ruumiinfilosofian, queer-teorian, havainnon ja representaation teorioiden sekä niin kulttuurisen kuin kliinisen kritiikin kentille. Päädyn tutkimuksessani arvioimaan kriittisesti normatiivisia tapojamme jäsentää itseys ja toiseus katsehavainnon ja kielen tasoilla. Tutkimuksessani itsen ja toisen normatiiviset kategoriat suhteutuvat analogisesti muihin normatiivisiin yleisjaotteluihin kuten merkatun ja merkityksenantajan vastakkaisuuteen, jolla heteroseksuaalinen ideologia vahvistaa hegemonisuuttaan ja toteuttaa väkivaltaista toiseuttamisen politiikkaansa. Käsittelemiäni heteronormatiivisuuden ideologisia prosesseja ovat eri kategoristen subjektiviteettien ylläpito identiteettipoliittisin ehdoin sekä kompleksisemmin kulttuurisesti ohjatut tulkinnat ruumiin ulkoisen ja sisäisyyden välisyydestä. Jälkimmäisellä viittaan tutkimukseni lopulliseen argumenttiin somaattisista fiktioista, joilla viittaan tulkintojen tuotantoon toisen sisäisyydestä toisen ulkoisen ruumiinkuvallisuuden ja kulttuuristen normatiivisten lukuohjeiden perusteella. Tukea väitteilleni antavat käsittelemäni sairaista ja muista vähemmistökulttuureista tuotetut historialliset tulkinnat ja kertomukset. Pyrin pitkin tutkimusta myös havainnollistamaan ehdotuksia siitä, miten tehdä konkreettisesti töitä AIDS-diskurssin kaltaista hegemonista valtarakennelmaa vastaan. Tutkielmani on kokonaisuudessaan peruste lopulliselle väittämälleni, että meidän kunkin pitäisi katsovana ja kielellisenä subjektina pidättäytyä tuottamasta luonteeltaan aina väkivaltaisia tulkintoja toisten sisäisyydestä.
The Digital You: The creation and performance of identity as a theatrical phenomenon in the digital space

Malinen, Pia Julia (2022)

Tämä pro gradu -tutkielma pyrkii tarkastelemaan ja tutkimaan identiteettiemme arkipäiväistä performatiivisuutta digitalisaation linssin läpi. Yksi teatterin ja performanssin suurimmista rikkauksista on nimenomaan se, ettei se rajoitu pelkästään fyysiselle lavalle – se voi ilmetä monessa eri muodossa päivittäisessä elämässä. Tutkielman keskipisteenä toimii kuvallinen sosiaalinen media, jossa vietämme enemmän aikaa kuin koskaan ennen ja joka on nopeasti muodostunut yhä useammalle ihmiselle heidän ensisijaiseksi kommunikaatioalustakseen. Tästä johtuen meidän tulee kriittisesti tarkkailla kuinka konstruoimme identiteettejämme digitaalisessa ulottuvuudessa, sekä harkita millä tavoin nämä identiteetit saattavat poiketa toisistaan riippuen halutusta kohdeyleisöstä. Täten tämä tutkielma perehtyy itseisperformanssiin digitaalisessa ulottuvuudessa sekä digitalisaation vaikutukseen tähän prosessiin harkitsemalla niitä metodeja, joilla luomme ja ylläpidämme erinäisiä minuuden rooleja sosiaalisen median visuaalispainotteisilla alustoilla. Tutkielman pääpainopisteenä toimii esittävien taiteiden teoriat ja teemat. Analyysini tuloksena esitän, että itseisperformanssin ja digitaalisen identiteetin (johon viittaan termillä 'digiminä', eng. 'the digital self', läpi tutkielman) konstruointi digitaalidessa ulottuvuudessa tapahtuu teatraalisin keinoin, lopputuloksen (eli luodun hahmon) vaihdellessa riippuen tavoitellusta kohdeyleisöstä sekä halutusta vaikutuksesta. Se, mikä tekee aiheesta ajankohtaisen ja tutkimisen arvoisen on digitaalisen kommunikaation sekä digiulottuvuuden tärkeyden kasvaessa elämissämme. Ymmärtämällä kuinka esitämme (tai esittelemme) itseämme verkossa edesauttaa meitä paremmin ymmärtämään mitä asioita pidämme itsessämme ja muissa korkeassa arvossa sekä saa meidät tarkemmin pohtimaan miten muut näkevät meidät niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisella tasolla.

Now showing items 1-3 of 3

Browsing by Subject "esitystaide"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO