Browsing by Subject "färdighetsnivåer"

Tutkielmassa tarkastellaan ruotsi toisena kielenä -opettajien käytäntöjä ja suhtautumista aikuisten kielenoppijoiden ääntämisen opetukseen eri kielitaitotasoilla. Aikaisempi tutkimus on antanut viitettä opettajien positiivisesta asennoitumisesta ääntämisen opetusta kohtaan mutta opetuksen käytännön toteuttaminen on koettu haastavaksi. Ääntämisen opetusta eri kielitaitotasoilla ei ole tutkittu juuri lainkaan. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista ääntämisen opetusta opettajat antavat, millaisia käsityksiä opettajilla on ääntämisen opetuksesta sekä onko opettajan käytänteiden, käsitysten ja oppijan kielitaitotason välillä yhteyttä. Aineisto koostuu 38 kyselyvastauksesta, jotka on kerätty toukokuussa 2020. Vastaajat toimivat ruotsi toisena kielenä -opettajina joko Suomessa tai Ruotsissa. Numeerista aineistoa käsitellään tilastollisin menetelmin SPSS-ohjelmalla ja avovastauksia analysoidaan sisällönanalyysin menetelmin. Kuvailevan tilastoanalyysin lisäksi tutkimuksessa on käytetty faktorianalyysia, t-testiä, varianssianalyysia, jakaumatarkastelua ja korrelaatioita. Opetusryhmän kielitaitotason lisäksi tutkimuksessa taustamuuttujina ovat olleet opettajan ikä, sukupuoli, maa, opetuskokemus sekä opetusryhmän koko. Tutkimustulokset osoittavat, että ääntämistä opetetaan kaikilla kielitaitotasoilla. Ääntämisharjoitukset yhdistetään useammin sanaston kuin kieliopin harjoitteluun ja painotusalueina on useammin vokaalit ja prosodia kuin konsonantit. Opettajat suhtautuvat ääntämisen opetukseen positiivisesti ja erityisesti vanhemmat ja kokeneemmat opettajat priorisoivat sitä. Nuoret opettajat suhtautuvat puolestaan suvaitsevammin toisen kielen oppijan vieraan kielen aksenttiin puheessa. Tutkimuksen luokittelussa molemmat ääripäät eli sekä nuoret että vanhat opettajat kokevat kaipaavansa lisää resursseja ääntämisen opetukseen. Merkitseviä eroja maiden välillä ilmeni ainoastaan kahdessa muuttujassa: Suomessa opettajat käyttävät enemmän kirjallisia oppimateriaaleja ääntämisen opetukseen, vaikkakin avovastauksissa nousi myös esille puute suomenruotsalaisista oppimateriaaleista. Ruotsissa harjoitellaan prosodiaa enemmän kuin Suomessa, mikä selittynee maiden eri kielivarianteilla: ruotsinruotsissa esimerkiksi ero painollisten ja painottomien tavujen välillä on suurempi kuin suomenruotsissa. Tutkimustulosten perusteella ei voida havaita selkeää yhteyttä kielitaitotasojen ja opettajan käytänteiden välillä, mutta jakaumatarkastelut osoittavat, että opettajan käytänteet ääntämisen opetuksessa ovat pitkälti yhteneväisiä A1-kielitaitotasolla, kun taas muilla kielitaitotasoilla ilmenee osittain suuriakin vaihteluita opettajien välillä. Opettajien käytänteet ja käsitykset ovat puolestaan sopusoinnussa keskenään, eli heidän ajatusmaailmansa näkyy konkreettisina toimina opetuksessa.