Browsing by Subject "fanaattisuus"

Tutkielmassa tarkastellaan Kiinan kulttuurivallankumouksen, fanatismin ja rationaalisuuden roolia Liu Cixinin tieteisromaanissa Santi (englanniksi The Three-Body Problem). Sen tavoitteena on selvittää, miten romaani kuvaa kulttuurivallankumousta ja sen suhdetta Mao Zedongin jälkeiseen aikakauteen Kiinan historiassa, miten se käsittelee fanatismin ja rationaalisuuden välistä suhdetta sekä millaisina se esittää ihmiskunnan mahdollisuudet välttyä tulevaisuudessa kulttuurivallankumoukseen verrattavissa olevalta väkivallalta ja siitä mahdollisesti seuraavalta ihmislajin tuhoutumiselta. Tutkielmassa hyödynnetään Max Horkheimerin ja Theodor Adornon valistuskriittistä ajattelua sekä pyritään sijoittamaan romaani kiinalaisen modernin ja kulttuurivallankumouksen jälkeisen kirjallisuuden kontekstiin. Tutkielman kannalta oleellisia kirjallisuushistoriallisia käsitteitä ovat ”arpikirjallisuus” (shanghen wenxue), ”juuria etsivä kirjallisuus” (xungen wenxue) sekä Yibing Huangin teoria ”kulttuurillisesta äpäryydestä” (cultural bastardy). Tutkielman teoriaosuudessa käydään myös läpi vuoden 1989 jälkeisen kiinalaisen tieteiskirjallisuuden suhdetta valistusajatteluun sekä kulttuurivallankumouksen perintöön. Tutkielmassa osoitetaan, että vaikka Santi arpikirjallisuuden tavoin tuomitsee kulttuurivallankumouksen aikaisen fanatismin sekä asettaa sen aluksi vastakkain tieteellisen ajattelun ja rationaalisuuden kanssa, romaani myös kyseenalaistaa useilla tavoilla sekä tämän vastakkainasettelun että ajatuksen kulttuurivallankumouksen loppumisesta mahdollisuutena käynnistää uudelleen valistusajatteluun perustava kiinalainen modernisaatioprojekti. Selvin esimerkki rationaalisuuden ja fanatismin yhteennivoutumisesta romaanissa on sen toinen päähenkilö Ye Wenjie, joka haluaa estää väkivallan ja tuhon kierteen jatkumisen mutta ilmentää samalla kulttuurivallankumouksen perintöä pyrkimyksellään luoda ihmiskunnan uudelleen, mikä myös tekee hänestä esimerkin Yibing Huangin tarkoittamasta ”kulttuurillisesta äpärästä”. Kuvaamalla ympäristön tuhoamista ja ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa romaani myös havainnollistaa, kuinka rationaalisuus alentaa sekä luonnon että ihmiset tiedon kohteiksi ja luo näin perustan ympäristöä tuhoaville, epäinhimillisille ja alistaville toimintatavoille. Vaikka romaani hyväksyy valitusajatteluun kuuluvan oletuksen siitä, että maailmankaikkeus on teoriassa täysin ihmismielen ymmärrettävissä, se suhtautuu epäilevästi ihmiskunnan mahdollisuuksiin käyttää tieteellistä tietoa hallitakseen omaa kohtaloaan. Romaanin kaksi viimeistä lukua jättävät kuitenkin avoimeksi, pystyykö ihmiskunta lopulta luomaan uuden vaihtoehdon valistusajattelun sisältämälle instrumentaaliselle rationaalisuudelle, mikä puolestaan mahdollistaisi väkivaltaan ja ihmiskunnan tuhoon johtavan kehityskulun pysäyttämisen. Tutkielman johtopäätös on, että pohjimmiltaan Santi on varoittava kertomus, joka nostaa esiin sekä fanatismin että rationaalisuuden sisältämän vaaran ihmislajin selviytymiselle mutta samalla kannustaa olemaan menettämättä toivoa ihmiskunnan tulevaisuuden ja inhimillisen kehityksen suhteen.