Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "fanifiktio"

Sort by: Order: Results:

  • Leksis, Sanni (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan, millaisin ilmaisuin suomenkielisen fanifiktion seksikohtauksissa viitataan intiimeihin kehonosiin. Intiimeillä kehonosilla tarkoitetaan tutkielman kontekstissa sukuelimiä ja takapuolia. Fanifiktio puolestaan tarkoittaa fanien toisilleen kirjoittamaa ei-kaupallista tekstiä, joka pohjautuu johonkin yleisesti saatavilla olevaan emätekstiin. Aineistona ovat Archive of our Own -sivustolta kerätyt suomenkieliset fanifiktiotekstit, jotka sisältävät yhden tai useampia seksikohtauksia. Teksteissä esiintyy yli 4000 intiimialueiden mainintaa, joita tutkielmassa tarkastellaan sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Teoreettisesti työ yhdistää kognitiivista ja leksikaalista semantiikkaa, ja huomioon otetaan myös seksin ja seksuaalisuuden tabuluonne. Analyysin työkaluina toimivat käsitemetafora ja -metonymia, leksikon vakiintuneet paradigmaattiset suhdetyypit sekä tabusanastoon kietoutuva x-femismi. Analyysissa havaittiin, että yleisin tapa viitata intiimialueisiin niin kerronnassa kuin dialogissakin on käyttää niistä [hän]-tyyppisiä ilmaisuja eli sen henkilön nimeä, jonka kehonosasta on kyse tai vaihtoehtoisesti henkilöön viittaavia pronomineja. Anukseen ja vaginaan viitatessa käytetään lisäksi [sisä]-adpositiota. Tällöin käsitemetonymiaan KOKONAISUUS EDUSTAA OSAA liitetään käsitemetafora IHMINEN ON SÄILIÖ. Analyysin perusteella [hän]-ilmaisujen ohella tyypillisiä nimityksiä intiimialueille ovat erilaiset epämääräistävät eufemismit, kuten hyperonyymit ja käsitemetaforista tai -metonymioista motivoituvat ilmaisut. Ortofemismit ja niiden tavoin toimivat vakiintuneet vieraskieliset eufemismit penis ja klitoris ovat myös paljon käytettyjä. Monet muodoltaan epätyypillisetkin ilmaisut motivoituvat vakiintuneista seksistä käytetyistä käsitemetaforista. Analyysi osoitti lisäksi, että kerronnasta poiketen dialogissa käytössä on alatyylisinä pidettyjä ilmaisuja, jotka saavat kontekstissaan kvasi-eufemistisia sävyjä. Eri kehonosien ilmaisuja tarkasteltaessa huomattiin, että vaginasta ja anuksesta käytetään keskenään hyvin samankaltaista sanastoa, kun taas penikseen viittaavat ilmaisut eroavat näistä. Peniksen todettiin saavan muita tarkasteltuja kehonosia aktiivisemman roolin ja siitä puhutaan itsenäisenä toimijana. Tutkielman tulokset osoittavat, että intiimialueisiin viitataan monipuolisesti erilaisin ilmaisuin. Aineistossa seksiä kuvataan yksityiskohtaisesti, mutta seksiin liittyvät tabut näkyvät sanaston tasolla. Intiimialueista puhuttaessa käytetään enimmäkseen erityyppisiä eufemismeja.
  • Koski, Neko (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan japanilaisia Durarara!!-nimiseen tuoteperheeseen perustuvia fanien tekemiä Boys’ Love dōjinshi -sarjakuvia Roland Barthesin myyttiteorian ja heteronormatiivisuuden käsitteen näkökulmasta. Japanilaisia fanisarjakuvia on niiden lakiteknisesti kyseenalaisen aseman vuoksi toistaiseksi tutkittu melko vähän. Tämän tutkielman tavoitteena on tuottaa tarkempaa tietoa homoeroottisina pidettyjen Boys’ Love -fanisarjakuvien sisällöstä, sekä arvioida tämän tiedon valossa kriittisesti aiemmissa tutkimuksissa esitettyjä väitteitä Boys’ Love -sarjakuvien potentiaalista purkaa ja kumota sukupuoliin ja seksuaalisuuksiin liittyviä normeja. Tutkielma pohjaa oletukseen, että japanilaisen populaarikulttuurinkin taustalla vaikuttaa modernien länsimaisten yhteiskuntien keskiluokkainen arvomaailma. Tutkimusaineistona on kaksitoista Durarara!!-fanien tekemää sarjakuvakirjaa sekä niiden innoittajana toiminut kaupallinen Durarara!!-animaatiosarja. Fanisarjakuvista tehtiin tutkijan omaan elettyyn kokemukseen perustuen vapaamuotoinen sisältöanalyysi, jonka tuloksia verrattiin sekä kaupallisen animaatiosarjan sisältöön että aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa esitettyihin väitteisiin. Analyysissä keskityttiin selvittämään, millaista kuvaa nämä sarjakuvat rakentavat sukupuolista ja seksuaalisuuksista. Sarjakuvakirjoissa toistuvia teemoja käsiteltiin Barthesilaisina kulttuurisina myytteinä, ja niiden toimintamekanismeja purettiin semioottisen analyysin avulla. Tutkimuksessa kävi ilmi, että yleisesti homoeroottisiksi ja normeja kumoaviksi miellettyjen Boys’ Love -fanisarjakuvien sukupuoli- ja seksuaalikuvauksissa toistuivatkin keskiluokkaiset heteronormatiiviset myytit. Analysoidut Durarara!!-fanisarjakuvat rakensivat kuvaa binäärisistä sukupuolieroista ja heteroseksuaalisuudesta luonnollisina ja ensisijaisina sukupuolisen ja seksuaalisen olemisen tapoina. Analysoitujen fanisarjakuvien todettiin myös toisintavan länsimaiselle heteroromanttiselle kirjallisuudelle tyypillisiä narratiivisia rakenteita. Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että vaikka Boys’ Love -fanisarjakuvat saattavat hetkellisesti purkaa sukupuoliin ja seksuaalisuuksiin liittyviä heteronormatiivisia rakenteita, ne tuskin onnistuvat kumoamaan näiden rakenteiden taustalla vaikuttavia kulttuurisia myyttejä. Toisin kuin aiemmassa kirjallisuudessa oletetaan, Boys’ Love -fanisarjakuvien näennäinen homoeroottisuus ei siis kumoa vaan ylläpitää ja uusintaa keskiluokkaista heteronormatiivista arvomaailmaa.