Browsing by Subject "gagá"

Tutkielma käsittelee Santo Domingon alueella harjoitettavien afrikkalaisperäisten perinteiden esiintymistä dominikaanilaisessa katumusiikkissa. Tarkemmin tarkastellaan dembow’na tunnettua musiikkilajia. Tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa, mitä afrodominikaanilaisia vaikutteita dembow’ssa voisi olla ja toisaalta osoittaa, että dominikaanilainen dembow kehittyi omaksi musiikkilajikseen nimenomaan maan afrikkalaisvaikutteisen musiikkikulttuurin ansiosta. Tutkimuksessa otetaan myös kantaa julkisuudessa käytyyn keskusteluun siitä, onko dembow perinteitä horjuttava ilmiö, kuten dominikaanien omassa, julkisuudessa käydyssä keskustelussa usein otaksutaan. Vaikka dembow’n alkuperä on jamaikalaisessa reggaekultuurissa, siitä on kehittynyt oma musiikkilajinsa Santo Domingon köyhimmissä lähiöissä, samoissa, joiden kulttuurimaisemassa afrikkalaisperäisten perinteiden vaikutukset näkyvät ja kuuluvat vahvasti. Dominikaanisessa tasavallassa on kautta maan historian väheksytty väestön afrikkalaisia juuria ja korostettu hispaanista perintöä, leimaten kaikki “musta” vieraaksi ja jopa paheksuttavaksi. Mutta yhteiskuntaa yhdistävissä uskonnollisissa traditioissa afrikkalaiset piirteet ovat säilyneet ja synkretisoituneet osaksi kansankulttuuria. Kaupungeissa, erityisesti Santo Domingossa, on nopeasti omaksuttu vaikutteita myös Yhdysvaltojen uusista musiikkitrendeistä. Urbaania nuorisokulttuuria edustava dembow on jatketta Hip Hop -liikkeelle, joka saapui Santo Domingoon 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Pari vuosikymmentä aiemmin Yhdysvalloista alkanut mustien vastarintaideologia suodattui Dominikaaniseen tasavaltaan akateemisten tutkijoiden kautta, kun tiedeyhteisössä herättiin tutkimaan maan oman afrikkalaisperäisen väestön historiaa ja perinteitä, ja toisaalta kritisoimaan tapaa, jolla dominikaanisessa yhteiskunnassa kaikki viitteet afrikkalaisiin piirteisiin on pyritty kieltämään. Mustien voimaantumista Yhdysvalloissa tukenut Hip Hop -liike ei kuitenkaan ole saavuttanut vastaavaa vaikutusta Dominikaanisessa tasavallassa, mutta sen kautta rapistä tuli dominikaaninuorten suosima tyylilaji, josta dembow’nkin kehitys on alkanut. Rapin lisäksi dembow’n äänimaailmaan on siirtynyt Santo Domingon lähiöissä afrikkalaisten rumpujen rytmejä ja laulutyylejä, joita nuoret musiikintekijät ovat kasvuympäristössään kuulleet pienestä pitäen. Rytmeistä voidaan erottaa Dominikaanisessa tasavallassa yleisesti esiintyvän palomusiikin ja Santo Domingon pohjoisosissa soitettavan congomusiikin rumpurytmejä, mutta tutkimuksen edetessä löytyi dembown ja haitilaisperäisen gmoagán väliltä kiinnostavaa samankaltaisuutta. Tutkimusaiheen luonteen vuoksi teoreettinen viitekehys jäi hyvin väljäksi, focaultilaiseksi. Michel Focaultin eräs paljon lainattu ajatus sopii hyvin alati muotoaan muuttavan, keskenään omaperäisyydessä ja suosiossa kilpailevien artistien ja sosiaalisen mediakulttuurin omaksuneiden nuorten ylläpitämän musiikkikulttuurin tutkimuksen raamiksi: “Älkää kysykö kuka mina olen tai pyytäkö minua pysymään samana.” Tai dominikaanirapin ja dembown nuoren martyyrin, Monkey Blackin sanoin: “Olin samanlainen kuin muutkin, mutta katkaisin siteeni. Älä ylläty mun tietoisuudesta, älä puhu mulle noituudesta”. Tutkimuksen tärkeimmäksi tulokseksi muodostui sen osoittaminen, että nuoret jatkavat osaltaan afrodominikaanilaisten perinteiden ylläpitoa vaikkakin omilla ehdoillaan, omaan ympäristöönsä ja aikaansa sopivalla tavalla. He ikään kuin ottavat nuo perinteet kyytiinsä ja kuljettavat niitä minne haluavat. Näin on syntynyt myös tietoisesti afrikkalaisia perinteitä vaalivia urbaanin musiikin suuntauksia, joista tutkimus nostaa esiin muutaman ajankohtaisen esimerkin.