Browsing by Subject "graffiti"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2016)Latvian pääkaupungissa Riiassa graffitit ovat näkyvä osa kaupunkia. Graffiteilla viestitään ja muutetaan symbolista ja sosiaalista tilaa. Tutkielmassa tarkastellaan, miten luvattomat graffitit esittävät latvialaista yhteiskuntaa Riiassa. Tutkielman tutkimusaineiston muodostavat Riiassa vuosina 2007–2010 valokuvatut graffitit. Tutkimusaineisto käsittää 383 valokuvaa. Tutkielmassa sovelletaan kriittisen diskurssianalyysin kehyksessä seuraavia metodeja luvattomien yhteiskunnallisten lingvististen graffitien analysointiin: sisällönanalyysi, jolla järjestellään ja kategorisoidaan tutkimusaineistoa sekä erotetaan tutkimuskohde, ja representaatioanalyysi, jolla tarkastellaan graffiteissa käytettyä kieltä, sanastoa ja kielen modaalisia piirteitä sekä graffititekstien suhdetta eritasoisiin konteksteihin. Yhteiskunnallisten lingvististen graffitien merkityksiä peilataan sitten laajempaa latvialaista yhteiskunnallista tilaa vasten. Vaikka varsinaisena tutkimuskohteena ovat yhteiskunnalliset lingvistiset graffitit, tutkimusaineistoa tarkastellaan myös kokonaisuutena ja siitä nousevia ilmiöitä nostetaan keskusteluun varsinaisen tutkimuskohteen kanssa. Yhteiskunnallisten graffitien osuus koko tutkimusaineistosta on 12 prosenttia. Tutkimusaineiston yhteiskunnallisten graffitien puheenvuorot noudattavat oikeakielisyyden normeja ja ne on useimmiten kirjoitettu latviaksi. Graffititekstit noudattavat monolingvistisiä normeja, mutta graffitien väliset dialogit on usein käyty eri kielillä. Yhteiskunnallisten lingvististen graffitien tempuksena on usein preesens, jolla kuvataan käsiteltävien asioiden todenmukaisuutta ja ajankohtaisuutta. Tutkimusmateriaalin graffitit ovat paikkasensitiivisiä ja niiden yhteiskunnalliset merkitykset muodostuvat eritasoisissa konteksteissa: tekstit rakentavat toisilleen kontekstin, tekstit on asetettu dialogisiin suhteisiin toisiinsa nähden tai fyysinen tila tai hallinnollinen alue rakentaa kontekstin tekstille. Graffiteilla nimetään ja osoitetaan valtiota ja kaupunkia sekä Latgalen esikaupunkialuetta. Graffiteilla kiinnitetään kaupunkiin ja valtioon erilaisia ominaisuuksia ja määritellään arvoja. Tutkimusmateriaalin yhteiskunnallisten graffitien viestit eivät ole voimakkaasti polarisoituneita, esimerkiksi selvästi vastakkaisia ideologioita ajavia. Yhteiskunnalliset graffitit ovat teemoiltaan hajanaisia. Graffiteilla kiinnitetään huomiota yhteiskunnallisiin epäkohtiin kuten seksiturismiin, mutta usein graffitien viestit jäävät yksittäisiksi ilmauksiksi vailla taustalla vaikuttavaa organisoitunutta yhteiskunnallista liikettä tai selkeää ideologiaa. Tutkielmalla tavoitetaan yhteiskunnallisesti marginaalisia puheenvuoroja vallasta.
-
(2020)Tutkimukseni kohteena on helsinkiläisen graffitin ensimmäisen vaiheen suhde taiteen instituutioihin. Pyrin selvittämään, millaisia yhteyksiä graffitilla ja taiteen instituutioilla oli 1980-luvun Helsingissä. Pääasiallisena aineistonani on Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien graffiti-termin sisältävät artikkelit vuosilta 1984–1989 sekä Taide-lehden graffitiaiheiset artikkelit 1980-luvulta. Tutkin graffiti-termin käyttötapoja ja merkityksen muuttumista, kun ns. New York -tyylinen graffiti saapuu Suomeen. Lisäksi analysoin artikkeleissa esitettyjä väitteitä graffitista ja tulkitsen kuuluvatko ne graffitin hyväksyvään diskursiiviseen käytäntöön tai graffitin hylkäävään diskursiiviseen käytäntöön. Toisin sanoen tarkastelen, esitetäänkö artikkeleissa väitelauseita, joissa todetaan graffitin olevan taidetta tai graffitin olevan töhryä (tai rikollisuutta, ilkivaltaa). Metodinani on ruotsalaisen graffititutkijan Jakob Kimvallin käyttämä diskurssiteoreettinen analyysi, joka pohjautuu Michel Foucault’n Tiedon arkeologiassa esittämään käsitteistöön. Yhdistän foucault’laisen diskurssianalyysin taidehistorialliseen, kontekstualisoivaan kriittiseen lähilukuun. Havaintoni noudattavat aiemmassa tutkimuksessa esitettyä kehitystä, jossa New York -graffiti saapuu Suomeen ja Helsinkiin 1984, mutta 1980-luvun loppua kohden graffitivastainen keskustelu lisääntyy voimakkaasti. Taidekontekstissa graffitiin suhtaudutaan pääosin hyväksyvästi, mutta taideinstituutioiden toimijat ovat ajoittain enemmän kiinnostuneita graffitin taide- ja yhteiskuntakriittisestä potentiaalista kuin graffitin nuoriso- tai alakulttuurisista ilmentymistä. Kuitenkin ensimmäiset julkiset graffitidokumentaatiot tehdään taideinstituutioiden piirissä ja Helsingissä vierailee graffititaiteilijoita New Yorkista. Ars Metro -näyttelyssä 1987 on helsinkiläistä New York -tyylistä graffitia ensimmäistä kertaa esillä taiteen kontekstissa, mutta aikalaiskritiikki suhtautuu siihen enemmän nuorisokulttuurina kuin vakavana taiteena. Graffitikulttuurin sisällä on havaittavissa myös jännite tilaustöinä tehdyn graffitin ja alakulttuurisemman graffitin välillä, kun taiteellisia tai teknisiä aspekteja korostavat graffitintekijät suhtautuvat katugraffitiin töhrynä. Samalla alakulttuurisemmin suuntautuneet graffitintekijät, erityisesti 1980-luvun lopussa, tuntuvat hylkäävän ensimmäisen graffitisukupolven auktoriteettiaseman. Foucault’n käsitteistöä seuraten helsinkiläisen 1980-luvun graffitin diskursiivisessa muodostelmassa on nähtävissä sekä graffitin hyväksyviä diskursiivisia käytäntöjä että graffitin hylkääviä diskursiivisia käytäntöjä. Aineistosta löytyy myös kolmas positio: graffitin statuksen problematisoiva näkökulma, jossa graffiti esitetään samanaikaisesti luvattomana ilkivaltana ja arvokkaana toimintana. New York -graffiti on ainoa graffitityyppi, joka synnyttää tällaisia ambivalentteja positioita.
Now showing items 1-2 of 2