Browsing by Subject "haastattelu"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2017)Tutkielma käsittelee saksanopettajien asenteita ja reaktioita sähköistyvää ylioppilastutkintoa kohtaan. Pienen kirjoittajamäärän vuoksi saksa oli maantiedon ja filosofian kanssa ensimmäinen sähköisesti kirjoitettava aine ylioppilaskirjoituksissa syksyllä 2016. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia ajatuksia ylioppilastutkinnon sähköistyminen saksan opettajissa aiheuttaa ja miten he valmistautuvat muutokseen. Tutkielmassa kartoitetaan myös sähköistyvien ylioppilaskirjoitusten vaikutuksia käytännön saksan kielen opetukseen opettajien näkökulmasta. Tutkielman teoreettisessa osassa tarkastelen muun muassa ylioppilaskirjoitusten historiaa, koulumaailman digitalisoitumista sekä opettajien suhtautumista koulutusuudistuksiin. Tutkielmaa varten haastateltiin neljää saksanopettajaa ennen sähköisten ylioppilaskirjoitusten voimaan tuloa alkuvuodesta 2016. Heidän haastattelunsa nauhoitettiin ja nauhoitteista tehtyjen litterointien perusteella haastattelut analysoidaan tutkielmassa teemoittain. Haastatteluissa käsitellään opettajien rektioita ja asenteita uudistusta kohtaan, heidän keinojaan valmistautua muutokseen ja kartoitetaan heidän saamaansa tukea ja koulutusta reformiin liittyen. Analyysin pohjalta selviää, että saksanopettajat suhtautuvat pääosin positiivisesti edessä olevaan uudistukseen. Huolenaiheita ovat esimerkiksi lisääntyvät työmäärä, uudistuksen tekninen toteutus sekä oma tekninen osaaminen. Haastatteluista tulee ilmi, että osa opettajista on havainnut tai kokenut muutosvastarintaa mutta se liitetään usein uudistuksen alkuvaiheeseen. Opettajayhteisön ja oman koulun tuki nousee haastatteluissa esille korvaamattoman tärkeänä. Saksan opetuksen sisältöihin saksanopettajat uskovat sähköisen ylioppilaskokeen tuovan enemmän digitaalista materiaalia.
-
(2017)Tutkin pro gradu -työssäni henkilöviittauksia haastattelussa eli sitä, kuinka haastatellut viittaavat haastattelutilanteen ulkopuolisiin henkilöihin. Selvitän, millaisia henkilöviittauksia aineistossa esiintyy ja mikä on haastattelijan vaikutus henkilöviittauksiin. Analysoin aineistoani nimistöntutkimuksen ja keskustelunanalyysin keinoin. Aineistoni koostuu kymmenestä Helsingin puhekielen pitkittäiskorpukseen tallennetusta haastattelusta. Kahdeksan aineistoni haastatelluista on naisia ja kaksi miehiä. Haastattelutilanteessa on läsnä kaksi henkilöä, haastattelija ja haastateltava, jotka ovat toisilleen ennalta tuntemattomia. Puheenaiheena haastatteluissa ovat mm. haastateltujen asumis- ja koulutushistoria sekä perhe-elämä. Työni jakautuu kahteen analyysilukuun, joista ensimmäisessä esittelen yhdeksän haastattelun henkilöviittauksia. Toisessa analyysiluvussa keskityn yhteen haastatteluun ja pohdin sen osalta tarkemmin haastattelijan vaikutusta henkilöviittauksiin. Keskityn työssäni yksilöihin tehtyihin henkilöviittauksiin. Jaottelen viittaukset proprisiin viittauksiin (Laura), appellatiivisiin viittauksiin (vaimo) sekä proprisiin ja appellatiivisiin viittauksiin (mun serkku Mallu). Tärkein huomioni on, että aineistoni haastatellut noudattavat henkilöviittauksissaan odotusta, jonka mukaan puhuja pyrkii tulemaan ymmärretyksi mahdollisimman yksinkertaisella viittauksella. Haastatellut eivät käytä henkilöviittauksissa propreja, jos he eivät ole varmoja haastattelijan tunnistavan sen referentin. Appellatiivien yhteyteen he liittävät usein esimerkiksi genetiivimuotoisen persoonapronominin (m(in)un tai mei(d)än), mikä kiinnittää referentin haastatellun huomiopiiriin ja osoittaa haastattelijalle, ettei hänen odoteta identifioivan viittauksen kohdetta
-
(2004)Tutkielma käsittelee Suomen Kuvalehden Hän-henkilöjuttuja tekstilajina. Lehti on itse nimennyt sarjan, mikä tukee ajatusta omasta tekstilajista. Marraskuusta 1989 lähtien Suomen Kuvalehdessä on ilmestynyt viikottain kahden aukeaman henkilöjuttu, jonka tekstin määrä ja jaottelu, otsikointi, taitto ja kuvitus ovat pysyneet lähes samana vuosien ajan. Jutut ovat pääosin tunnettujen suomalaisten haastatteluja. Hän-henkilöjutut ovat instituutio Suomen aikakauslehdistössä. Hän-henkilöjuttuja tarkastellaan tekstintutkimuksen keinoin. Teoreettisena viitekehyksenä on tekstilaji- eli genreteoria. Keskeiset teorialähteet ovat Swales (1990) ja Bhatia (1993). Työn aluksi Hän-henkilöjutut kontekstualisoidaan, mikä on olennaista tekstilajin tutkimisessa. Johdatuksessa perehdytään niin Hän-juttujen historiaan, Suomen Kuvalehden toimituksen näkemyksiin kuin journalistiikan oppikirjojen ohjeisiinkin. Hän-juttuja on ilmestynyt yli 700. Tutkimusaineisto rajataan pääosin vuoden 2003 juttuihin, mutta sarjan historiaa kerratessa juttuja tarkastellaan laajemmalti. Hän-logo, yhtenäiset otsikot ja tekstin asettelu ovat huomattavia tekstilajin määrittäjiä. Ne tekevät sarjaan toistuvuuden, jota vahvistetaan visuaalisesti. Hän-henkilöjuttujen valokuvia tarkastellaan Kressin ja van Leeuwenin visuaalisen kieliopin (1996) avulla. Kuvien säännönmukaisuus näkyy muun muassa niin, että vuoden 2003 Hän-juttujen kuvissa henkilö on useimmiten sijoitettu kuvan keskelle, ja tämä katsoo lähes poikkeuksetta suoraan kohti. Lisäksi henkilö on pienessä kuvassa rajattu tiukemmin kuin jutun pääkuvassa, joka täyttää 2/3 jutun ensimmäisestä aukeamasta. Kertojan havaittavuus tekstissä on omalaatuista Hän-henkilöjutuissa. Aihetta tarkastellaan käymällä tarkasti läpi yhden Hän-jutun koko kerronta. Taustalla on kirjallisuustieteen narratologian näkemys fyysisen tekijän ja kertojan eriävyydestä. Hän-henkilöjutussa Maskun Kalustetalon toimitusjohtajasta Toivo Sukarista (Suomen Kuvalehti 39/2003) havaitaan, että kertoja on jatkuvasti läsnä. Ainoastaan havaittavuuden aste vaihtelee. Kertoja esittää kysymyksiä, hän käskee lukijaa, huudahtaa, havainnoi kohdehenkilöä ja tapahtumaympäristöä, ottaa kantaa, esittää yhteenvetoja ja käyttää nimeämisen valtaa. Tuloksia kertojan havaittavuudesta testataan 15:een Hän-henkilöjuttuun. Niistä 12 on vuodelta 2003, lisäksi mukana on yksi juttu vuodelta 1990, 1995 ja 2000. Jutuista hahmotetaan tekstilajin kertojaa, joksi kirjallisuustieteen sisäistekijää kutsun. Tekstilajin kertojan rajoitukset ovat väljät, mutta havaittavuus näyttää olevan sidoksissa käsiteltävän henkilön tunnettuuteen. Mitä tunnetumpi henkilö, sitä enemmän kertoja voi tekstissä näyttäytyä. Lopuksi kartoitetaan Hän-henkilöjuttujen aloituksia. Niissä hahmottuu päätyyppejä, kuten tapahtuma-aloitus, havaintoaloitus ja referointialoitus, mutta tarkkarajaista luokittelua niistä ei voi tehdä. Osaksi sen perusteella voidaan väittää, että Hän-henkilöjutuilla ei ole kaavaa.
-
(2018)Tarkastelen tutkielmassa sitä, millaisia puolisoiden yhteisiä ja itsenäisiä ammatti-identiteettejä rakentuu haastattelukeskustelun vastauksissa ja millaisin kielellisin ja vuorovaikutuksellisin keinoin. Aineistona käytän kahta 1,5–2 tuntia kestävää haastattelua, joissa kummassakin haastattelen aviopuolisoja, jotka omistavat yhdessä yrityksen ja työskentelevät siinä keskenään päivittäin. Sonja ja Lasse pitävät maitotilaa ja Harri ja Paula rakennus- ja sisustustarvikekauppaa. Haastattelun teemoina ovat työ, ammatti, pariskuntana oleminen ja näiden yhdistäminen. Puheenaiheet antavat perustan ammatti-identiteettien tutkimiselle. Ammatti-identiteetillä tarkoitan tässä tutkimuksessa yksinkertaistettuna tilanteisesti, vuorovaikutuksellisesti ja kielellisesti rakentuvaa kuvaa itsestä (ja puolisosta) suhteessa ammatillisiin kategorioihin ja ryhmiin. Tutkimuksen metodina on keskustelunanalyysi, jonka avulla tarkastelen keinoja, joilla puolisot osoittavat yhteyttä toisiinsa. Yhteyden osoittamisen myötä pariskuntana oleminen nousee relevantiksi toiminnaksi keskustelussa, jolloin voidaan puhua niin sanotusta pariskuntapuheesta. Toisaalta käsittelen keinoja, joilla puolisosta pyritään kielellisesti erottautumaan. Yhteenkuuluvuuden osoitusten kautta rakentuvat pariskunnan yhteiset ammatti-identiteetit. Puolisosta erottautuminen taas antaa tilan itsenäisten identiteettien muodostumiselle. Yhteyttä puolisoon voidaan osoittaa esimerkiksi samamielisyyden, samankaltaisuuden, solidaarisuuden ja yhteistyöhalukkuuden ilmauksilla. Keskeisinä kielellisinä keinoina toimivat usein persoonamuodot. Monikon 1. persoonalla käsitellään pariskuntaa yhtenäisenä subjektina. Geneerisesti käytetyllä yksikön 3. persoonalla puhuja puolestaan tarjoaa puolisolle kategoriaa, johon tämä voi halutessaan samastua käyttämällä itsestään samaa persoonamuotoa. Toistamalla puolison vuoron elementin puhuja nostaa vuorosta tärkeimmän asian ja osoittaa vahvaa samanmielisyyttä. Yhdessä rakennetulla vuorolla osoitetaan pääsyä yhteiseen tietoon. Puolisosta erottautumiseen puhuja käyttää itsenäisyyden ja erimielisyyden ilmauksia. Yksikön 1. persoonan viittauksella ilmaistaan omaa näkemystä. Viittaukseen liittyvä ainakin-partikkeli ottaa huomioon puolison mahdollisen samanmielisyyden tai erimielisyyden, jolloin erottautuminen lievenee. Puolisoon viittaavalla yksikön 2. persoonalla puhuja voi korjata puolison näkemystä. Vuoronalkuisilla kyllä-partikkelilla, ei-kieltoverbillä tai muulla verbillä muutetaan yhteisen, neuvottelun alla olevan vastauksen suuntaa. Eroa puolisoon puhuja voi osoittaa myös identifioitumalla yhteisesti luotuihin kategorioihin eri intensiteetillä puolisoon verrattuna. Puhujat identifioituvat ammattiin ja työhön monesta näkökulmasta joko yhdessä puolison kanssa tai itsenäisesti. Identiteetin muotoutuminen tapahtuu ammatinvalinnan, ammattiyhteisön ja työnjaon teemojen kautta. Aineistossa nousee esiin myös eroja pariskuntien identifioitumisen välillä. Paula ja Harri rakentavat alueellis-ammatillista identitettiä, kun taas Lassen ja Sonjan suhdetta ammattiin määrittää vapaa-ajan ja työn sekoittuminen.
Now showing items 1-4 of 4