Browsing by Subject "hagiografia"

Kodittomuuteen astuminen on käsite, joka merkitsee buddhalaisuudessa luostariyhteisöön liittymistä. Näin kodin avulla määritellään maallikoiden ja hengelliselle elämälle omistautuneiden, maallisen ja hengellisen ero. Nainen on liitetty perinteisesti kotiin, koti symboloi naista, ja hengelliset pyrkimykset ovat olleet naisille paljolti saavuttamattomissa. Naiseus nähdään osaltaan äitiyden kautta, äitiyden merkityskentät koskettavat jokaista naista. Tutkin, millaisia aineksia Machig Lapdrönin (Ma gcig Lab sgron) elämäkerta antaa naisharjoittajan identiteetin muodostamiseen, ja millaisena naiseus, äitiys ja feminiininen kuvautuu elämäkerrassa. Machig Lapdrön (1055 - 1153) on yksi kaikkein arvostetuimmista naisista tiibetinbuddhalaisuuden piirissä. Hänen elämäkertansa eli namtharinsa on poikkeuksellinen siinä, että elämäkerrassa yhdistyvät harjoittajuus ja fyysinen äitiys ja perhe-elämä. Namthar on hagiografia, pyhän elämäkerta, ja sen tarkoitus on kertoa nimenomaan hengellisestä polusta ja valaistumisesta. Se pyrkii antamaan lukijalle tietoa sekä innoitusta omalle harjoituspolulle. Tutkin Machig Lapdrönin tiibetinkielisen namtharin kolmea englanninkielistä käännöstä. Käytän teemoittelua namtharin tutkimisessa. Teemat ovat valikoituneet, yhdistyneet ja muovautuneet teorian ja aineiston yhteisvaikutuksesta. Tarkastelemiani teemoja ovat marginaalisuus, hierarkia, rajan hallinta, naiseuden sisätila ja salaisuus. Nämä liittyvät toisiinsa ja ovat osittain päällekkäisiä tai sisäkkäisiä. Naiseuteen liittyvät käsitykset sinetöityvät dākineissa ja Suuressa äidissä Yum Chenmossa, ja heijastuvat takaisin naisiin luoden assosiaatioita, merkityksiä ja naisten aseman kannalta positiivisia ja negatiivisia seurauksia eri tasoilla ja eri yhteyksissä. Namthar ylistää Machig Lapdrönia ja tämän elämäntyötä. Naiseuden osalta tämä johtaa pyrkimykseen kieltää hänen naiseutensa, ja etsiä miehistä identiteettiä. Fyysinen äitiys näyttäytyy namtharissa ristiriitaisena ja ongelmallisena, samalla kun naiseuden kuvista kunnioittavin on Suuren äidin, Yum Chenmon hahmo. Yum Chenmon asema namtharissa on yllättävän merkittävä.

Tutkielmassa tarkastellaan Leo Tolstoin kertomusta Fal’šivyj kupon (Väärennetty korkolippu) sekä sen filmatisointeja. Keskeneräiseksi jäänyt kertomus päätyi kirjallisuustutkijoiden kritiikin kohteeksi. Tuo kritiikki kohdistui mm. kertomuksen taiteelliseen yhtenäisyyteen sekä sen sisällön tarkoitushakoisuuteen, opettavaisuuteen ja täten ”puhtaan taiteen” periaatteista poikkeamiseen. Tutkijat ovat ottaneet kantaa myös siihen, että kertomuksen henkilöhahmojen tekemien valintojen ja tekojen motiivit ovat usein jokseenkin epämääräisiä tai puutteellisia. Tutkijoiden mielipiteet kertomuksen puutteista jakaantuvat laajalti. Tutkielman ensimmäisenä tavoitteena on määritellä ja eritellä aiempien tutkijoiden kiinnostuksen ja kritiikin kohteita sekä tehdä analyyttinen katsaus aiempaan tutkimuskorpukseen. Toisena tavoitteena on kerätä tarkkaa tietoa elokuva-adaptaatioista sekä vertailla elokuvissa käytettyä materiaalia kirjalliseen lähteeseen. Työn hypoteesissa väitetään, että kritiikin kohteeksi joutuneet kertomuksen osat soveltuvat elokuva-adaptaatioihin luontevasti ja huomamaattomasti. Hypoteesi osoittautuu oikeaksi. Tutkielma jakautuu kahteen lohkoon: ensimmäinen perehtyy kertomukseen ja toinen sen filmatisointeihin. Ensimmäinen lohko jakautuu karkeasti neljään osaan. Ensimmäisessä osassa keskitytään Tolstoin uskonnollisiin ja aatemaailman taustatekijöihin, joilla on todistettavasti ollut vaikutusta kirjailijan tuotantoon. Toisessa osassa kertomus otetaan lähiluvun kohteeksi. Siinä kertomuksen lyhyen juoniselostuksen ja syntyhistorian lisäksi tekstin ja olemassa olevan tutkimusmateriaalin pohjalta käsitellään mm. kertomuksen rakennetta ja keskeneräisyyttä sekä kertomuksen intertekstuaalisia yhteyksiä V.I. Dal’in novelliin Seren’kaja ja F.M. Dostoevskijn romaaniin Prestuplenie i nakazanie (Rikos ja rangaistus), henkilöhahmojen nimien symboliikkaa sekä hagiografisia motiiveja. Ensimmäisen lohkon kolmannessa osassa käsitellään aiempien tutkijoiden käsityksiä kirjailijan poetiikasta. Kesken jäänyt teos oli ollut Tolstoin työpöydällä miltei 20 vuotta, minä aikana hänen poetiikkansa oli kehittynyt ”kansan kertomuksista” kohti uudenlaista ”suuren kertomuksen” tyyliä. Tolstoin samaan aikaan tapahtuneiden draamakokeilujen on arveltu vaikuttaneen ko. kertomuksen tyyliin, jopa siinä määrin, että kertomuksessa on elokuvakäsikirjoituksen piirteitä. Neljännessä osassa on esitelty koko joukko tutkijoiden kriittisiä näkemyksiä kertomuksen ”taiteellisesta yhtenäisyydestä”, Tolstoin uskollisuudesta realismin periaatteille, kertomuksen henkilöhahmojen tekojen sosiaalisten ja psykologisten motiivien uskottavuudesta. Enemmän tai vähemmän argumentoitujen kriittisten mielipiteiden lisäksi on Tolstoita puolustaviakin puheenvuoroja, jotka korostavat teoksen tarkoitusperiä ja sen yhteyttä kirjalliseen kansanperinteeseen. Eritoten tässä yhteydessä on nähty kertomuksen hagiografisen perinteen piirteitä, joilla selitetään kertomuksen väitettyjä puutteita. Toisessa lohkossa perehdytään kertomuksen filmatisointiin. Kertomukseen perustuvia elokuvia on viisi: v:na 1913 Venäjällä tehty Fal’šivyj kupon, v. 1914 Italiassa tehty Il falso cupone, v. 1926 Saksassa tehty Die Abenteuer eines Zehnmarkscheines, v.1983 Ranskassa tehty L’Argent ja v. 2005 Suomessa tehty Paha maa. Tutkielman kiinnostuksen kohteena on selvittää, miltä osin elokuvien juonet vastaavat alkuperäistä tekstiä, ensimmäisessä lohkossa löydetyt piilomotiivit mukaan lukien.